Vihreä mekko

Mekossa olo on ihan eri tavalla viimeistelty kuin vaikkapa kesäisessä shortsiasussa. Molemmat on kivoja, tosin ihan eri tavalla ja viihdynkin mainiosti molemmissa. Aina kun ei tarvitse (eikä edes halua) olla viimeistelty.

Kesäisissä mekoissa ja paidoissa on usein spagettiolkaimet, jotka ainakin minulle meinasi olla jossain vaiheessa todellinen ongelma. Rintaliivit ei (ainakaan minun mekoissa) saa pilkottaa spagettiolkaimien välistä. Ja olkaimettomista rintaliiveistä tahtoi koitua vain ongelmia ja niinpä kauhunsekaisissa tunnelmissa tuli mietittyä, että milloinka ne oikein valahtaa pois paikoiltaan. 

Löysin pari vuotta sitten ratkaisun ongelmaan, muistaakseni jonkun blogin kautta. Wonderbran näissä (klik) olkaimettomissa liiveissä (mainoslinkki) ei tule noloja hetkiä eteen! Arvokkaathan ne on, mutta todellakin hintansa väärtti, suosittelen ehdottomasti investoimaan. Ne suorastaan liimautuu kiinni ihoon, mutta eivät siitä huolimatta tunnu epämiellyttäviltä. Ja kun ne asettaa johonkin kohtaan, ne todellakin pysyy paikoillaan. En voisi liikaa ylistää näitä versioita! Itselläni on sekä mustat että ihon väriset, just in case.

Kokovalinnoista sen verran, että jos itse käytän normaalisti kokoa 70-75 C-D, riippuen vähän mallista, näissä valitsin aikoinaan koon 70C ja se on kuin minulle räätälöity koko. 

Vihreä mekko itsessään kuuluu vaatekaapissa jo antiikkivaate -osastolle. Sillä osastolla ei ole montaa vaatekappaletta tämän lisäksi, heh, mutta tämä siellä vielä on. Mekko on Espritin mallistosta ja se on ostettu muistaakseni vuonna 2007. Tykkään edelleen mekon mallista ja värikin on minusta ihana, suomalaiselle iholle niin sopiva. Muistan, kuinka aikoinaan ihastuin tähän Marita Taavitsaisen vihreään mekkoon ja tahdoin itselleni "sillä silmäyksellä" samanlaisen.

Ja sitten vielä se koirajuttu. Leo on kasvanut ihan mahdottomasti ensimmäisen reilun viikon aikana, mitä me ollaan eletty yhteistä elämää. Se on kotiutunut jo ihan täysin. Se syö hyvin ja minusta ihan näyttää niinkuin turkkikin jo vähän kiiltelisi. Pomeranianhan on täydessä mitassaan jo kuuden kuukauden ikäisenä eli kehitys täytyy senkin tähden olla tietysti huimaa. Kaulapannan kiinnittämisen kanssa meinaa olla vähän hankalaa, koska karvaa on niin paljon. Tällä rodulla ei nimittäin pantaa ole tapana pitää jatkuvasti kaulassa, jotta karva ei kuluisi niskan kohdalta.

Ihana kesäpäivä taas edessä eli mukavaa lomapäivää tai työpäivää itse kullekin!