Blogeissa on pyörinyt oikein mukavan kepeä kesäinen haaste, jonka vastauksia olen innolla lueskellut muiden blogeista. En ole itse saanut aikoihin mitään haastetta ja alkoikin hieman arveluttaa, että olenko niistä jo niin ulkopuolella tai sitten jättänyt vastaamatta niin moneen haasteeseen, että kukaan ei tahdo enää haastaa minua.. Kääk! Eli siitäkin huolimatta, että kukaan ei ole haastanut minua mukaan tähän, vastaan siltikin, ähäkutti:)
Kuvituksena toimikoon (teemaan täydellisen liittymättömästi) eilisen päivän Mamma Rosan lounasmeny.
No, niitähän on tietysti paljonkin. Välillä tuntuu, että pitäisi olla rohkeampi paljastamaan omia asioitaan, mutta en oikein uskalla lähteä sellaiselle "kaiken paljastavalle" -linjalle. En halua olla riepoteltavana erilaisilla keskustelupalstoilla ja sitä tietoisesti myös välttelee toiminnassaan. Turhanpäiväinen provosoiminen saa helposti tunteet kuumenemaan siellä ruutujen toisella puolella, eikä keskustelu useinkaan pääty vain tälle foorumille..Mutta siis se, mitä ette tiedä minusta, hmmm.. Minulla on pitkään pyörinyt päässä ajatus omasta piilokamera -kanavasta, siis vaikka youtubeen. Huomaan usein ajattelevani arkisista asioista hyviä piilokamerateemoja ja niitä sitten kehittelen mielessäni. Ja hihittelen itsekseni, välillä ihan ääneen :D
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
On tietysti, ilman muuta. Vaikka suoraan sanottuna, enhän minä tiedä, mitä mun lukijat ajattelee, koska en ole sitä koskaan kysynyt tai tehnyt tilaa moiselle keskustelulle! Vähän jopa pelottaa kysyä.. Entä jos vastaukset onkin jotain aivan muuta, mitä olen aina olettanut..
Toivoisin tietysti, että lukijat ajattelisivat tämän olevan helppo ja mukava paikka poiketa, josta toivottavasti saa myös ideoita omaankin arkeen. Toivoisin myös, että lukijat olisivat jonkin verran kiinnostuneita minun kuulumisistani, koska olettehan te tietoisia ainakin elämäni käännekohdista noin niinkuin "isossa kuvassa". Osa teistä on ollut mukanani jo viisi vuotta ja siihen ajanjaksoon on mahtunut lopulta aika paljon erilaisia käännekohtia.3. Miten bloggariminä eroaa "reaaliminästäsi"?
Toisaalta hyvinkin paljon ja toisaalta aika vähän. Paljon siinä mielessä, että enhän minä ole tosiaan paljastanut täällä juurikaan mitään itsestäni, mutta toisaalta se, mitä kerron, on sitä "reaaliminää". Oikeassa elämässä en ole ollenkaan niin "minä minä" -keskeinen kuin täällä blogissa tulee väistämättä oltua. "Reaaliminä" on myös huomattavasti huumoripitoisempi henkilö ja heitänkin monet monet asiat helposti ihan lekkeriksi.
Blogiminä eroaa oikeasta "reaaliminästä" myös siinä, että olen oikeassa elämässäni varsinainen "mielipideautomaatti". Tykkään ottaa kantaa vaikkapa päivän polttaviin puheenaiheisiin ja keskustella niistä itseäni fiksumpien ihmisten seurassa. Se avartaa kummasti asioita ja tuo uusia näkökantoja myös omaankin ajatteluun.
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Aika monet asiat, heh. Esimerkiksi nyt vaikka Antti Holman Youtube -serkusten Sanden ja Suvituulin syväluotaavat puhelinkeskustelut, kas nämä näin. Olen ottanut näistä puhelinkeskusteluista monta hyvää fraasia omaankin käyttöön ja viljelen niitä sitten missä milloinkin.
Yleensäkin nauran tosi paljon ihan arkisessa elämässäni, milloin millekin asialle. Olen yleensä se, jonka nauru raikaa kovaa ja kauas:) Ja jos on olemassa ihmisiä, joiden pokka pitää ja joiden pokka ei pidä, niin minä kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Minulle luovuus on kykyä ajatella asioita uudella tavalla. Ihminen voi olla luova ihan jokaisessa elämänsä asiassa, jos vaan viitsii ajatella asioita ihan snadistikin itselleen uudella tavalla. Omia ongelmiaankin (tai oikeastaan mitä tahansa asioita) kannattaa oikeasti peilata monelta eri näkökantilta ja sparrailla niistä muiden kanssa. Se tuo kummasti perspektiiviä ja ehkä myös niitä uusia, kaivattuja oivalluksia. Luovuus on siis myös asioitten oivaltamista. Ja se on mahtava tunne.
Viimeisin oivallukseni liittyy muuten sähköautoihin, hahhaah. Kun on kerran päässyt ajamaan ja testaamaan sähköautoa (siis pelkästään sähköllä toimivaa), oivaltaa sen, että nykyiset polttoaineilla toimivat autot ovat tulevaisuuden "puhelinkoppeja".
Harmillista, että tämä meidän kiirettä ja tehokkuutta arvostava nykykulttuuri ei välttämättä ymmärrä joutenolon merkitystä! Tai ehkä se ymmärtää, mutta ei ainakaan tee sille tilaa. Olen sitä mieltä, että joutenolo ja laiskottelu on ihan liian aliarvostettuja olotiloja. Ne on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin ajatukset juoksee, vaikka nainen onkin paikoillaan:) Ne hetket pitäisi itseasiassa laskea työajaksi tai vähintäänkin olla verovähennyskelpoista aikaa, hahhaah. (Olen aina sanonut, että minusta tulisi hyvä kansanedustaja, koska mielessä on niin monta hyvää lakialoitetta:)6. Ketä läheistäsi ihailet?
Monia monia ihmisiä, koska kaikissa ihmisissä on joitakin ihailtavia piirteitä ja asioita, joita voi toiselta oppia. Mutta jos pitää yksi ihminen mainita, niin se on ehdottomasti oma rakas aviopuolisoni. En oikeasti voi vieläkään ymmärtää, miten olen voinut löytää rinnalleni niin täydellisesti minulle sopivan henkilön. Tiesin aikoinani tarkalleen, mitä ominaisuuksia arvostaisin tulevassa aviopuolisossani, enkä etsintäprosessissani antanut myöden tippaakaan. Kun sellainen lopulta käveli vastaan, vei hän mun jalat alta. Hän on ihminen, jota voin oikeasti edelleen katsoa "ylöspäin"ja joka pitää mun jalat tiukasti maankamaralla. Hänelle ei kelpaa puolivillaiset vastaukset tai -ajatukset ja hänen rakkautensa on kärsivällistä ja lempeää. Eikä se kadehdi, kersku eikä pöyhkeile.
Ihailen myös siskoni älykkyyttä, sanavalmiutta sekä uskomatonta huumorintajua. Se on sellaista älykästä komiikkaa, johon harva kykenee.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Se, että tarvitsen aina jonkun sparraajan lenkkiseuraksi. Haluaisin olla tyyppi, joka löytää vaikka musiikista riemun lenkkiseurakseen. Mutta EI, prkl.8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Vaikea sanoa, mutta uskoisin (tai ainakin haluaisin uskoa) että se on se, että olen kokolailla aina hyvällä tuulella ja hyvää seuraa. En ole tuuliviiri, jonka mielentilaa täytyisi arvuutella etukäteen. Olen myös oikeasti kiinnostunut ihmisistä ympärilläni ja toivon, että sellainen myös välittyy kanssaihmisilleni.9. Mikä sinusta tulee "isona"?
Aika vaikea tämäkin.. Toivottavasti aina vaan parempi ihminen, joka saattelee maailmalle kaksi itseään ja toisia ihmisiä arvostavaa tytärtään. Haluan yleensäkin kehittyä kaikessa, mitä teen, koska oppiminen on ikuista. Kamalinta olisi paikalleen jämähtäminen, oli kyseessä sitten vaikka meikkityyli tai urahaaveisiin liittyvä asia.10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Kyllä minä uskon onnellisiin loppuihin, enkä nyt puhu kuolemasta. Uskon vankkumatta siihen, että jonkin asian loppu on uuden asian alku ja jokainen alku tai loppu on juurikin sen näköinen, millaiseksi sen itse haluaa tehdä. On tietysti asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta ne, joihin voi, on pitkälti asennekysymyksiä ja suunnitelmien täytäntöönpanoa.
