Koti, jossa nyt asumme, on toinen itserakentamamme, tai siis rakennuttama. Eihän me nyt itse tietenkään olla ominkäsin sitä rakennettu, oltu vaan suunnittelemassa ihan alusta lähtien.
Se edellinen koti oli ensimmäinen projekti ja sen kanssa olimme tietysti ihan noviiseja. Meillä oli kiva, vehreä tontti ja tavoittelin sellaista kaupunkikartanoa ihan keskustan tuntumaan, veden äärelle. Suunnitteluvaiheessa sain päähäni (ehkä sisustuslehtien tarjoaman inspiraation sokaisemana), että haluan porealtaan meidän isohkoon kylppäriin, tuomaan sellaista "ylellistä kylpyläfiilistä". Näin itseni lillumassa siellä kylmänä syysiltana kylpyvaahdon keskellä, samppanjalasi kädessä nauttimassa elosta ja olosta, tunnelmavalojen loisteessa tietysti. Kuinkas muuten:) Edes tavallinen amme ei kelvannut, vaan siinä piti olla se moottoroitu systeemi, valoineen kaikkineen. Eipä tarvinnut kauaa asua, kun huomasimme (ja minä tietysti nolona jouduin tunnustamaan), että ihan hukkainvestointihan se oli. Toki, myyntivaiheessa sillä saattoi olla jotain lisäarvoa, mutta aktiivisessa käytössä se ei kyllä vuosien aikana ollut. Minä taisin kylpeä siinä kaksi kertaa. Vieraina olleet lapset siitä intoili, mutta muuten se oli kyllä lähes koskematta kaikki ne vuodet. Uudet omistajat saivat sen siis lähestulkoon uutena käyttöönsä ja toivotaan, että siitä olisi heille sitä iloa, mitä se ei meille koskaan tuottanut. Sitä rauhallista syysiltaa ei vaan jostain syystä koskaan tullut:)
Toinen hukkainvestointi oli keskuspölynimuriin yhdistetty rikkaimuri. Sen piti olla oiva lisäapu keittiössä, lattialle tippuneitten murusten kanssa, mutta pyh, ei ollut. Yhdenkäden sormissa taitaa olla ne kerrat, kun sitä käytettiin.. No, kotia kaupitellessa silläkin saattoi olla merkitystä, mene ja tiedä.
Tämä uusi koti, jossa olemme asuneet nyt hiukan yli vuoden, ei ollut varsinaisesti mikään käytännöllisyyden oppikirjasta opiskeltu taidonnäyte tai kokemuksen oppeihin nojaava luomistyö, oikeastaan kaikkea muuta. Luovuimme aika monesta käytännöllisyysaspektista tässä uudessa rakentamisprojektissa ihan vaan sijainnin nimissä. Jos lääniä olisi ollut yllinkyllin ympärillä, eikä tiukat kaavamääräykset olisi sanelleet jokaista yksityiskohtaa, ei meillä taatusti olisi tämmöistä kotia kuin nyt on. Eihän kukaan halua ehdoin tahdoin kotiinsa 56 rappusta, jotka kerää pölyäkin ihan mahdottomat määrät tai neljää kerrosta, jotka on sijoitettuna kuuteen tasoon.
No, on täällä joitakin todella onnistuneita ja käytännöllisiä elektronisia vehkeitä, joista ajattelin teille tässä postauksessa nyt kertoa ja esitellä.
Ensimmäinen todella onnistunut investointi on kameralla varustettu sähköinen ovilukko. Ovisummeri on siis ulko-oven vieressä ja siinä yhteydessä on myös pieni kamera sekä mikrofoni. Vastaanottimia (tai miksiköhän niitä vastakappaleita pitäisikään nimittää), on sisällä sitten kaksi kappaletta - toinen keittiötasolla ja toinen ihan ylimmässä kerroksessa. Jos ja kun ovikello soi (mitä tapahtuu tavallisena lauantaipäivänä vähintään se 20 kertaa), pystyy oven avaamaan siitä vastaanottimesta, katsomaan kamerasta kuka siellä oventakana oikein on ja tietysti myös juttelemaan hänen kanssaan. Ihan älyttömän kätevää! Kauhistuttaa ajatus, millaista olisikaan elämä ilman sitä! Meillä kuitenkin kavereita tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä, eikä ravaus monet monet portaat alemmas vaan tunnu hyvältä ajatukselta. Ja juu, harvemmin siellä meikäläistä kysellään:)
Olisipa hauska muuten seurata ohikulkevien ihmisten reaktioita, jos alkaisi huudella mikrofoniin kaikkea hauskaa ohikulkeville.. No, ne on niitä mun sairaita "piilokamera" -suunnitelmia, joita kypsyttelen mielessäni constantly:)
Toinen investointi, jonka teimme jo keittiön suunnitteluvaiheessa, oli keittiökaapistoihin upotettava kahvikone. Me olemme todellakin hyvän kahvin ystäviä ja olemme käyttäneet ihan mahdottoman paljon rahaa kahviloihin, joista saa hyvää kahvia. Onkin todellista arjen luksusta saada tehdä omassa kodissa ihan sellaista kahvia, mitä tekee milloinkin mieli. Kone on meillä jokapäiväisessä käytössä, eikä muunlaiselle kahvinkeittimelle ole enää tarvetta. Myös maidonvaahdotin on helppo käyttää ja puhdistaa, mikä useissa pöytäkoneissa muodostuu esteeksi ihan jokapäiväiselle käytölle. Koneen puhtaanapidon täytyy olla helppoa, se on käytännöllisyyden ja käytön kannalta ehdoton edellytys.
Ja kapselikahvit ei sitten ole meikäläisen juttu kyllä ollenkaan. Kapselikahvia ei valitettavasti voi verratakkaan tähän meidän masiinaan. Because I know what I´m talking about, believe me.
Konetta on siis helppo käyttää, vaikka kieltämättä, onhan se todella ärsyttävää ikävää, kun kesken pahimpien aamukiireiden kahvinhimon vallassa kone ilmoittaa, että "Vesisäiliö melkein tyhjä" ja heti kun saat sen täytettyä, tulee ilmoitus, että "Tyhjennä tippa-astia". Ja kun tippa-astia on kaadettu viemäriin ja kahvipurut tyhjennetty, saat ilmoituksen, että "Kahvipapusäiliö melkein tyhjä".. Hyvän kahvin nimissä ne on kuitenkin valmis nöyrin mielin kyllä tekemään, ihan vaikka hektisessä aamukiireessäkin!
Kertokaa hei tekin, mitä elämää helpottavaa tai arkea parantavaa elektroniikkaa teiltä löytyy? Tai sitten niitä huti-investointeja, niistäkin olisi kiva kuulla! Sana on vapaa:)