Mistäköhän aloittaisi? Kuvia on koneella ihan hurjan paljon ja tuntuu, että niitä selatessa olisi ollut uudelleen reissussa:) Aloitetaan nyt kuitenkin ihan alusta. Yritin nimittäin googletella etukäteen kokemuksia tältä kyseiseltä risteilyltä, mutta niitä oli hyvin vähän tarjolla eli tässä myös infoa matkaa suunnitteleville.
Me olimme siis kesäkuun alkupuolella risteilemässä viikon kestäneellä Välimeren risteilyllä juhlistamassa anopin merkkipäiviä. Mukana oli vähän isompi sukulaisporukka. Meillä oli aluksi tarkoitus varata paikat maailman suurimmalta alukselta eli meille aikaisemmalta Karibian risteilyltä tutulta Allure of the Seas -laivalta, mutta sen hinta vaan oli niin korkea, että päädyimmekin toisen varustamon alukselle eli Norwegian Epic -nimiselle. Epic risteilee talvet myös Alluren lailla Karibialla ja on kooltaan maailman kolmanneksi suurin eli ei se nyt ihan mikään Ruotsinristeily ollut. Norwegian Epic -laiva on muuten televisiossa pyörivän USA:n sinkkulaivan tapahtumapaikka (jos joku teistä semmoista tuubaa teeveestä tulee joskus katsoneeksi, hih:)
Tämä kyseinen risteily starttaa matkaan joko Barcelonasta tai Roomasta. Aikataulullisista syistä me päädyimme lähtemään Roomasta. Me lensimme siis Roomaan aamulennolla ja koska laiva lähti satamasta vasta myöhemmin illalla, (muistaakseni seitsemän aikaan), valitsimme kulkuneuvoksi paikallisen junan lentokentältä satamaan. Matkaa oli muistaakseni lähemmäs kaksi tuntia ja välillä piti jopa vaihtaa junaa. Jos lähtisin uudelleen matkaan samalla porukalla, olisin ehkä valinnut kulkuvälineeksi taksin. Meitä oli nimittäin iso porukka ja mukana oli aika hiton monta matkalaukkua, turvakaukaloa, rattaita ja mitä kaikkea (kuten alla olevasta kuvasta voinette todeta..) Päiväkin oli aikamoinen hellepäivä eli se osuus oli kyllä varsin hurja!
No, perillä meitä odotteli näyttävä alus ja vaikka laivaan lastattiin lyhyehkössä ajassa tuhansia ihmisiä, sujuivat muodollisuudet jenkkiläiseen tapaan "very smoothly". Laivallahan ei käytetä käteistä laisinkaan, vaan jokaisella on oma hyttikortti, joka toimi avainten lisäksi myös henkilökorttina ja maksukorttina. Hyttikorttia varten jokainen matkustaja kuvattiin ja perhekohtaisesti valittiin se tapa, jolla hyttikortin saldo sitten poislähtiessä kuitattiin (joko siis luottokortti tai käteinen -> minä valitsin meille tietysti mieheni luottokortin, hihhih). Muodollisuuksista huolimatta ei kestänyt kauaakaan, kun olimme jo hyteissämme.
Hytit olivat Allureen verrattuna kohtuullisen pienet ja sellaiset pitkulaiset malliltaan. Parvekkeellinen hytti tietysti maksaa vähän ekstraa, mutta siinä emme halunneet tinkiä. Se oli ikäänkuin ekstrahuone. Oli ihan huikea fiilis herätä joka aamu eri satamassa ja eri kaupungissa ja mennä fiilistelemään päivittäin vaihtuvaa tunnelmaa omalle parvekkeelle, suoraan sängystä:)
Laivaan päästyämme, oli kaikilla tietysti hurja kiire tutustumaan ympäristöön ja erityisesti sen maineikkaaseen ruokatarjontaan. Meillä kaikilla oli varattuna etukäteen Diners Package, joka oikeutti syömään kaikissa laivan runsaslukuisissa ravintoloissa. Ilman kyseistä pakettia olisi ruokailu tapahtunut buffet -ravintolassa, joka sekin oli kyllä erittäin hyvä ja runsas.
Siitä se mässäily ja ylensyönti sitten lähti liikkeelle:) Ruoka oli vaan niin kertakaikkisen hyvää että sanoin sitä kokemusta ei oikein pysty edes kuvaamaan! Aamupala nautittiin buffetista merimaisemia ihaillen ja notkuvista pöydistä löytyi kaikille kaikkea mahdollista. Oli kevyempää ja oli tuhdimpaa, oli suolaista ja makeaa, oli aasialaista ja oli amerikkalaista ja kaikkea siltä väliltä. Minä ahnehdin aamuisin lähinnä hedelmiä ja kokin especially for me loihtiman munakkaan (milloin milläkin täytteellä).
Meidän risteilyn huipentuma oli tietysti anopin merkkipäivä, jota juhlistimme laivan omassa kansainvälisessä ravintolassa. Olimme kaikki pukeutuneet parhaimpiimme, kilistelimme samppanjaa, ja söimme tietysti pitkään ja hyvin (lue: runsaasti). Laivan henkilökunnalla oli tiedossa kyseinen merkkipäivä ja anoppi sai kyllä ansaitsemansa erityishuomion osakseen. Me muut saimme nautiskella hänelle tuotua kakkua, ja keliaakikkona anopille tarjoiltiin alla kuvassa näkyvä leivos. Kyseisen illan asusta tein ihan oman postauksen, jonka pääset lukemaan tästä näin, klik.
Illallistimme tosiaan joka ilta eri ravintolassa, paitsi italialaisessa kahtena iltana. Ja ravintolatarjonta oli kyllä todellakin vertaansa vailla. Oli brasilialaista, kiinalaista, japanilaista, italialaista, eikä me kaikissa ehditty edes käydä. Ravintoloihin kannattaa muuten tehdä pöytävaraus jo ennen matkalle lähtöä, muuten suosituimpiin on paikanpäältä varatessa todella vaikeaa päästä. Meillä oli pöytävaraus tehty etukäteen muistaakseni kahta iltaa lukuunottamatta jokaiselle illalle ja nuo kaksi iltaa oli kyllä melkoista säätöä. Toki buffettiin olisi päässyt ilman varausta, mutta kyllä me nyt onnistuimme pääsemään näihin suosituimpiinkin ravintoloihin, tosin ei silloin kun se olisi meille parhaiten sopinut. Eli tehkää siis varaukset jo etukäteen!
Ravintoloista japanilainen ravintola oli ehkä elämyksellisin kokemus, mitä ruokatarjontaan tulee. Kokki oli varsinainen akrobaatti ja valmisti ruoan siinä meidän silmiemme edessä. Meidän pöytäseurueeseen kuului myös ihana jenkkinaisseurue, joitten kanssa oli todella hauska rupatella.
No, kyllähän laivalla oli muutakin kuin ruokaa:) Kuntosali oli ihan huikea ja veti kyllä vertoja Alluren vastaavalle. Tosin, tällä risteilyllä en käyttänyt sitä yhtä ahkeraan, koska päivät hujahti vieraillessa eri kaupungeissa ja illat laivalla ruokaillessa.. Aurinkoa tuli paistateltua laivan kannella, joka oli kuin kanarian lomakohde konsanaan. Siellä oli uima-altaita ja liukumäkiä vaikka kuinka paljon, baari oli avoinna iltamyöhään ja syötävää riitti. Buffet oli nimittäin samalla kannella uima-altaiden kanssa. Seinäkiipeily toi myös mielekkään lisän laivakannen tarjontaan.
^Minun pikkuapinalle ei tuottanut ollenkaan ongelmaa kiivetä ylös asti tätä vaikeampaa kiipeilyseinää. Minulta se ei onnistunut, kuten ei monelta muultakaan..
^Iltaohjelmaakin oli tarjolla joka illalle. Me kävimme yhtenä iltana katsomassa feikki Rod Steward, Sting ja Gloria Estefan -shown.
Siinä tosiaan ensimmäinen osa meidän taannoiselta risteilyltä. Huh, miten pitkä tästä postauksesta tulikaan.. Seuraavassa matkapostauksessa voisin kertoa meidän matkoista laivan ulkopuolelle ja vähän ehkä myös kuvia laivan shoppailutarjonnasta. Mehän tosiaan olimme joka päivä (yhtä risteilypäivää lukuunottamatta) eri Välimeren kaupungeissa. Säät oli koko risteilyn ajan ihan mielettömän hyvät! Yhtenä päivänä satoi hetken aikaa, mutta muuten oli sellaista alle 30 asteista auringonpaistetta. Ei siis liian kuumaa, eikä onneksi myöskään liian kylmää.
Mukavaa viikon jatkoa ystävät ja nautiskellaan nyt näistä kesäisistä säistä! Ihanaa, kun vihdoinkin paistaa ja on lämmintä:)