Bloggauksen yksi ehdottomasti parhaita puolia on siihen kiinteästi liittyvä sosiaalisuus. Niin palaute sieltä ruudun toiselta puolelta kuin myös teidän lukijoiden tapaaminen sillointällöin satunnaisissa tilanteissa. Kanssabloggaajien tapaamiset on myös aina hurjan hauskoja. Meidän DNA molekyyleissä täytyy olla jokin yhteinen geenimutaatio, niin paljon samaa meissä kaikissa on.
Minuakin on pysäytelty kaupungilla, hihkaistu ohikulkiessa ja lähetelty tietysti sähköpostia, blogin kommentoinneista puhumattakaan. Kaikki ne tekee tästä tietyllätapaa yksinäisestä harrastuksesta aika hurjan paljon jännittävämpää ja ehdottomasti mukavampaa. Mikään harrastus ei elä tai kanna, jos siitä ei saisi mitään palautetta tai jos sitä kohtaan ei tuntisi suurta intohimoa. Väitän, että sosiaalisuus on se seikka, joka saa bloggaajan tuntemaan intohimoa harrastustaan (tai osalle jopa työtään) kohtaan.
Kiitos Teille siitä kaikesta!
Syy, miksi asia tuli mieleeni jälleen kerran, johtuu siitä, että olimme tänään Marjukan ja Maijun kanssa eräässä mielenkiintoisessa pressitilaisuudessa. Marjukan kanssa olimmekin sopineet jo etukäteen tapaamisesta, ja Maijun näkeminen oli mukava sattuma. Lähdimme heti tilaisuuden jälkeen "jatkoille" lähikahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja voi jösses sitä puheen tulvaa:)
Palataan itse aiheeseen myöhemmin, mutta tässä jotain hauskoja hetkiä meidän tapaamisestamme, olkaatte hyvät!
![]()
^Kyseinen kahvila oli Maijun ehdottama, koska siellä on poikkeuksellisen hyvät valikoimat keliaakikoille. Ja aina ennen annoksiin kajoamista ahkera bloggaaja kaivaa kameran esiin ja tekee siitä jutun. Elämän herkkuhetket on aina bloggaamisen arvoisia.
^Olisko tämä Marjukan kuvaushetki päätynyt Instagramiin? Tuskin perhealbumiinkaan..
^Minun herkkuhetkeni, koemaistaminen jo takana.
Kiitos Ihanille Naisille mukavasta hetkestä! Elämän herkkuhetket kahvitteiluineen ja leivoksineen loistavassa seurassa on aina blogijutun arvoisia!