Olen kerännyt tähän postaukseen kaikki kivat siviilipuolen tapahtumat loppuvuoden 2015 osalta. Ensimmäisen osan eli alkuvuoden tapahtumat ja inspiraation lähteet näet tästä näin, klik.
Kesäkuu lähti tosiaan liikkeelle viikon matkalla Välimeren ympäri upealla Norwegian Epic -risteilyaluksella. Meitä oli mukava sukulaisporukka reissussa ja vietimme anoppini 70-vuotis juhlia siinä samassa yhteydessä. Lensimme koko porukka samalla lennolla Roomaan, josta risteilyalus lähti liikkeelle. Yöt vietimme laivalla ja päivät maissa niin että joka aamu oli edessä uusi maa ja uusi kaupunki. Ensimmäinen päivä kului ihanassa idyllisessä Italialaisessa Pompein kaupungissa, josta olisi päässyt kätevästi vieraisille myös Pisan kaupunkiin. Toinen päivä kului Ranskan Cannesissa, kolmas Espanjan Palmassa ja neljäs päivä vietettiin Barcelonaan tutustuen. Neljännen päivän vietimme risteilyaluksella, joka seilasi piitkän matkan Barcelonasta takaisin Italiaan Napolin kaupunkiin. Napolin jälkeen olimmekin takaisin Roomassa, josta lähdimme samantien kotimatkalle.
Reissun ehdottomasti parasta antia oli risteilyaluksen uskomattoman ruokatarjoilun lisäksi ne idylliset kaupungit, joihin meillä oli aina päivän ajan aikaa tutustua. Niistä mieleenpainuvin (enkä osaa sanoa, että hyvässä vaiko pahassa..) oli ainakin meikäläiselle ehdottomasti Napolin kaupunki. Olette varmastikin kuulleet sanonnan "Nähdä Napoli ja kuolla", joka sai sisältönsä oikeastaan vasta, kun itse pääsi näkemään ja kokemaan kaupungin "suloista" sekamelskaa.
Kun laiva saatui Napolin satamaan, oli aika huikeaa katsella omalta parvekkeelta manner-Euroopan ainoaa toimivaa tulivuorta Vesuviusta. Ja heti kun hyppäsimme laivasta ulos, huristelivat vespat tuhatta ja sataa autojen ja ihmisten seassa lähes polkua muistuttavilla kaduilla. Siinä missä liikennevalojen viesti tarkoittaa Milanossa määräystä, Roomassa ehdotusta, on ne Napolissa lähinnä joulukoristeen roolissa. Huh, siellä sai pelätä henkensä edestä!
Heinäkuussa starttasi varsinainen muutaman viikon kesäloma, jona aikana poikkesimme myös minun kotiseudullani Kemissä. Niin se vaan on, että vasta kun kotiseudultaan on ollut poissa jo aika pitkän aikaa, osaa arvostaa sitä ihan uudella tavalla kuin mitä silloin nuoruudessa.
Joka Kemin käyntikerta on tietysti päästävä käymään Haaparannalla, jossa ehdoton suosikkipaikka on sen kyläpahasen ainoa konditoria ja sieltä saatava butterkakan. Lisäksi lapset haluaa poiketa katsastamaan paikallista karkkikauppaa hämmästelläkseen sen supersuurta tarjontaa. Lauantaisin ihan ehdoton vierailukohde on Kemin Konditoria Miorita, josta saa maailmankaikkeuden parasta omenahyvettä. Sen rinnalla Fazerin tai Antellin vastaavat eivät maistu yhtikäs miltään! Pahoittelut, mutta näin se vaan on.
Joka Kemin käyntikerta on tietysti päästävä käymään Haaparannalla, jossa ehdoton suosikkipaikka on sen kyläpahasen ainoa konditoria ja sieltä saatava butterkakan. Lisäksi lapset haluaa poiketa katsastamaan paikallista karkkikauppaa hämmästelläkseen sen supersuurta tarjontaa. Lauantaisin ihan ehdoton vierailukohde on Kemin Konditoria Miorita, josta saa maailmankaikkeuden parasta omenahyvettä. Sen rinnalla Fazerin tai Antellin vastaavat eivät maistu yhtikäs miltään! Pahoittelut, mutta näin se vaan on.
^Mioritan omenahyve, jota on tarjolla vain lauantaisin.
^Terkut Kemistä:)
^Haaparannan parasta antia on sen ainoasta konditoriasta (jonka nimeä en nyt muista..) saatava butterkakan. Ihana vaniljasydän, jollaista ei Suomesta saa!
^Hyi mitä karkkeja Haaparannalla myydään:)
^Haaparannan karkkikaupan valikoimaa.
Heinäkuussa kuva-alubiin on tallentunut myös huoh, niin ihana ja tunnelmallinen Rantalinnan hotelli Saimaan rannalla. Aivan erityisen tunnelmallisen siitä tekee se, että olen viettänyt omia hääjuhliani tässä kyseisessä linnassa, no, aika monta vuotta sitten <3
Heinäkuussa löysin myös tyttären huoneeseen maton, jonka hänkin kelpuutti. 16 v tyttärellä on muuten koko alimmainen kerros käytössään ja hänen makuuhuoneensa on yhdistetty kivasti liukuovella tähän kuvassa näkyvään oleskeluhuoneeseen. Hänellä on ihan mielettömän kiva valtakunta, mutta se kokonaisuus on niiiin järkyttävässä (lue: siivottomassa) kunnossa, että sinne ei valitettavasti kameralla ole asiaa..
Heinäkuun inspiskuvien joukossa oli muistona myös eräs aivan mielettömän ihana heinäkuinen päivä, kun tapasin hyvän ystäväni pitkästä aikaa. Hän on (voisko sanoa jopa että) täysin hurahtanut Louis Vuittoniin ja hänen kokoelmansa on kertakaikkiaan uskomaton! Hänen LV laukusta löytyi aina ja aina vaan jokin uusi Vuittonin pussukka, lompakko tai avainkotelo ja mitä kaikkea.. Saipa hän minutkin houkuteltua uuteen Louis Vuitton -hankintaan, vaikka olin vähän suunnitellut, että en niitä enää hankkisi. Nykyään minulta nimittäin löytyy 50 litrainen Keep all -matkalaukku monogram -kuosilla. Se on ollut uskollinen matka-apulainen kesästä lukien eli olihan se oikein hyvä hankinta:)
Kesän lopulta löytyy ihania muistoja eräästä viikonloppuillasta, kun poikkesimme parin ystävän kanssa ihan vaan "yksillä" keskustassa mummotunnelissa. Kesän ainoa superkanuunahan sitä iltaa seurasi.. Kivoja muistoja liittyy myös synttäreihin, joita meidän kuopus viettää aina elokuussa. Ne on hänelle vuoden kohokohta ja onhan ne sitä tietysti myös äidille <3 Niitä on niin mielettömän hienoa suunnitella ja toteuttaa. Ja juhlat jatkuu monta päivää..
Uusimme muuten kesällä vähän terassikalusteita ja hommasimme Vepsäläiseltä uuden ruokapöytäsarjan meidän yläkerran terassille. Samoin terassin "aula" eristettiin lasiliukuovilla varsinaisesta terassista. Nykyään meillä on kotona kiva pieni vilvoittelutila, jonne voi mennä vaikkapa talvisaikaan saunan jälkeen hiukka tuulettumaan.
Ihania muistoja tulvii mieleen myös perinteisistä torikahveista, joita käymme joka kesä nautiskelemassa muutaman kerran. Kauniina kesäpäivänä nautiskelluissa torikahveissa on vaan jotain sellaista tunnelmaa, joka on ainakin minulle ihan vastustamatonta.
Kesän lopulla Leo kävi elämänsä ensimmäisissä koiranäyttelyissä, oikein kaksissa kisoissa, ensin Tervakoskella lauantaina ja heti seuraavana päivänä Kaivopuistossa. Rehellisesti sanottuna, ei se ollut kyllä Leon juttu ollenkaan. Se kun ei ole oikein sellaista "jätkien hommaa".. Leo oli koko viikonlopun ajan pihalla kuin lumiukko eikä ymmärtänyt tilanteesta kyllä yhtikäs mitään. Eikä mekään kyllä sytytty moiseen kauneuskisailuun:)
^Leo tapasi ensimmäistä kertaa äitinsä, sitten pentuiän ja luovutushetken. Leo vasemmalla ja äiti oikealla.
Lokakuussa suuntasimme systerin kanssa kulkumme New Yorkiin superlyhyelle viikonloppureissulle. Aikaa ei vaan yksinkertaisesti ollut enempää, vaikka olihan se vähän hullua lähteä niin kauas ja niin lyhyeksi aikaa. Meillä oli molemmilla päämääränä löytää iltapuku reissulta ja kumpikin löysi mieleisensä. Pääsen muuten esittelemään omani tuossa parin viikon kuluttua, kun puen sen päälleni väitöstilaisuuteen liittyvässä karonkassa. Puku on ihana, enkä olisi voinut löytää kauniimpaa:)
^ Olihan meidän poikettava Rockefeller centerissä BBC:n aamustudiossa harjoittelemassa reportterin hommia:)
Lokakuulta on tallentunut kameralle myös aivan mielettömän upea ilta isolla tyttöporukalla jäähallin aitiossa, kun olimme katsomassa Elastisen konserttia. Lava vilisi suomalaisia eturivin artisteja kuten Samuli Edelman, Cheek, Robin ja ketä kaikkia..
Aivan huikea vuosi kaikenkaikkiaan, jonka tajuaa oikeastaan vasta näin, kun siihen palaa valokuvien muodossa! Ihmisen muisti kun on niin armottoman lyhyt ja tämmöinen hektinen maailma tahtoo painottua ehkä jopa liiaksikin vain tähän kuluvaan hetkeen.. Siinä ei paljoa menneitä muistella.
Loppuvuoden voisin kiteyttää oikeastaan tähän valokuvakaappaukseen, joka aikalailla yllättäen löytyi koneelta. En muista kuollaksenikaan, mistä kuva on peräisin, mutta sen sanonta on vaan jotenkin niin koskettavan totta!
Kolmas kooste tulee lähipäivinä ja siihen ajattelin koota kaikkia mielenkiintoisia 2015 vuoteen liittyviä blogitapahtumia eli olkaahan kuulolla.
Oikein mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikki blogikamut!