Sitäpä se elämä tahtoo olla, arjen pyöritystä ja viikonlopun odotusta. Viime viikko vaan hujahti käsistä, melkein huomaamatta. Hyvä niin, koska viikonloppuna oli taas kaikkea supermukavaa luvassa. Kuten vaikkapa se, että verhokiskot oli vihdoin noudettavissa, eli upouudet verhot päästiin laittamaan niille kuuluville paikoille. Voi että, miten koti muuttuikaan jotenkin pehmoisemmaksi niitten myötä. Akustiikasta puhumattakaan, tämmöisessä korkeassa tornitalossa.
Verhot on nimittäin ensimmäinen osa sisustussuunnitelmaa, josta olen teillekin jo kertonut ja jonka jatkoa seuraa tässä syksyn mittaan. En tiedä muistatteko aikaisemmista jutuista, mutta verhot on jännästi kaksiväriset siten, että yläosa on vaaleaa ja helma muuttuu noin 130 cm korkeudelta sellaiseksi mudan väriseksi. Tykkään ihan mielettömästi ja voi että, miten hienosti ne tuleekaan sointumaan meidän uuden sohvan ja tuolien kanssa! Mutta niistä sitten joskus myöhemmin lisää, kunhan saamme ne paikoilleen, pitkän odottelun jälkeen:)
No mutta, verhotkin jäi kyllä kakkosen rooliin, koska tänään meillä oli ihan supermielenkiintoinen päivä. Nimittäin Leon kasvattaja kävi meillä tänään Leon velipojan kanssa kyläilemässä. He kun jättivät 3-jäsenisen pentueen yhden poikakoiran itselleen. Voi että, miten hauskaa oli nähdä, miten Leo suhtautuu velipoikaan ja vieläkö muistot niiltä ajoilta nousee mieleen.
Ihan kuten alussakin, Leo oli edelleen rohkeampi veljeään ja heidän keskinäisissä suhteissa se ehdottomasti rämäpäisempi versio. Velipoika oli pentueen pienin ja arkajalkaisin, vaikka ei Leokaan mikään rämäpää ole.
No, alun rähinöitten jälkeen pennut leikki ja kinasteli nätisti keskenään, vaikka pari kertaa ne piti kirjaimellisesti erottaa toisistaan, kun otteet kävi vähän liian rajuiksi. Voi että, miten hauskaa oli seuratan niitten temmellystä!
Tämä päivä meni tosiaan verhoja laitellessa, leipoessa ja vieraitten kanssa kuulumisia vaihtaessa ja tietysti veljesten touhuiluja seuratessa. Huomenna on pakko kaivaa taas työkone esiin, koska maanantaina starttaan heti aamusta Tanskan maalle. Tapaan siellä taas omia kolleegoitani viimeisen kerran ennen meidän projektityön lopullista luovutusta. Eli, loppu lähenee vuoden kestäneessä koulutusohjelmassakin! (Huh, sanon minä..)
Alla muutamia tunnelmapaloja viikonlopulta, olkaatte hyvät! Ja antoisaa viikonlopun jatkoa!
Alla muutamia tunnelmapaloja viikonlopulta, olkaatte hyvät! Ja antoisaa viikonlopun jatkoa!
^Leon velipoika on edelleen hurjan paljon Leoa pienempi. Leo painaa 1340 gr ja velipoika 1100 gr eli eroa on prosentuaalisesti aika paljon. Ja siinä missä Leo nuolee naaman aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus, velipoika ei paljoa pusuttelusta kiinnostunut:)
^Kukka on ollut todellakin kestävää sorttia! Hitto kun muistaisi sen nimen, mutta eipä se nyt pälkähdä päähän..
^Yritin kyllä suostutella kasvattajaa jättämään tämän söpöläisen meille Leon kaveriksi, mutta jostain syystä kauppoja vaan ei syntynyt..
^ Veljekset vielä yhteiskuvassa. Leo rötköttää vasemmalla.