Systeri pöllähti eilen tänne meille ja oli tänään matkalla New Yorkiin. Heillä on kolmen viikon reissu edessä eli aika pitkä matka. Jos meikäläinen on ex-temporee matkailija, niin en tiedä, mihin kategoriaan hänet laittaisin - hänellä ei nimittäin ollut aavistustakaan paluupäivästä, saatikka muistakaan matkaan liittyvistä detaljeista. Määränpää oli tiedossa, ei juurikaan muuta. Ollaan kyllä niin samanlaisia haihattelijoita siinä mielessä. Eli vaikka me molemmat stressataan paljonkin asioita ja murehditaan jos jonkinlaisia maailman murheita harteillamme, matkojen suhteen me vaan hypätään siivelle ja luotetaan, että kyllä se virta kuljettaa tyttöjä sinne minne pitääkin. Ja onhan se kuljettanut.
Ai niin. Meidän juniori sai eilen aika mielenkiintoisen kutsun. Hän nimittäin aloitti vuodenvaihteessa cheerleadingin minijoukkueessa ja nyt hänet kutsuttiin jo oman sarjansa edustusjoukkueeseen. Olihan hänellä jo muutaman vuoden akrobatia -harrastus taustalla, mutta vasta tässä uudessa harrastuksessa hän löysi todellisen intohimon. Olen tietysti äitinä seurannut vierestä hänen kehityskaartaan, mutta ajatellut, että niinhän ne muutkin on kehittyneet. Puolessa vuodessa hän on niin uusilla leveleillä taitojensa suhteen, että en olisi ikikuuna päivänä etukäteen arvannut. Ja nyt sitä sitten ollaan siinä tilanteessa, että meidänkin sitoutuminen vanhempina täytyy olla ihan eri luokkaa kuin tähän mennessä koskaan. Neljä kertaa viikossa treenit ja päälle vielä leirit ja kisamatkat. Voi meidän pientä.. Plus että siinä meni viikonloppuvapaus oikeastaan koko perheeltä.
Mukavia juttuja enihau ja olen niin onnellinen sekä siskoni että tyttöni puolesta! Systeri pääsi ansaitsemalleen lomalle ja hän ei kyllä todellakaan pääsisi lomamoodiin mitenkään muutoin kuin lähtemällä jonnekin kauas.
No mutta. Mennään edelliseen viikonloppuun ja Wieniin vielä vähäksi aikaa. Olin pakannut matkalaukkuun tasan kaksi asua ja tässä nyt se toinenkin teille nähtäväksi. Toisen asun esittelinkin jo tässä postauksessa näin, klik. Eli meikäläisen matkalaukku on kyllä niin superkevyt, että sieltä ei usein löydy edes se kaikkein tarpeellisin (pääasia, että ainakaan mitään ylimääräistä ei ole mukana..) Joka tapauksessa matkavaatteiden täytyy olla kaupunkilomilla ennenkaikkea mukavat, jotta fokus voi olla jossain ihan muissa jutuissa ja tietysti city -henkiset. Tämä Banana Republicin mekko on kuin tehty kaupunkiasuksi - se joustaa, mutta kuitenkin istuu tosi kivasti. Se on sopivan löysä, mutta kuitenkin jämäkkä. Eikä se ole edes hassumman näköinen eli kyllä sillä kehtaa viipottaa pitkin valtakatuja. Ostin samaisen mekon myös mustana eli superlöytöjä viime syksyn Nykin reissulta.
Kuvissa näette myös vanhemman tyttäreni, jolla on meikäläisen vanhoista farkuista tehdyt shortsit jalassaan. Käytin farkkuja joskus parikymppisenä eli ihan mukavan ikäisethän ne jo on, lähes antiikkiset. Hän löysi ne minun lapsuudenkodista, josta hän joka kerta kiikuttaa kotiin jotain meikäläisen vanhaa, siis todella vanhaa. Edellisellä kerralla hän toi sellaisen vanhan harmaan pilottitakin, jota käytin noin 15-vuotiaana. Se taitaa täyttää siis jo muinaismuiston tunnusmerkit, heh. Se muuten haisi ihan järkyttävälle, tosin muutaman päivän tuulettelun jälkeen lemu oli jotakuinkin siedettävä. Ihan supercool muinaismuisto noin muuten, ei voi muuta sanoa.
Kuvausympäristönä on kaunis Shönbrunnin linna Wienissä, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos matkaatte Wieniin!
Tässäpä oikeastaan kaikki tällä kertaa, toivottavasti nähdään taas <3
![P6111001]()
![P6110983]()
![P6111002]()
![P6110993]()
![P6110996]()
![]()
Loppuun vielä pakollinen ruokakuva. Finnairin busineksessa tarjoillaan aina kolmen ruokalajin menu eli alkupaloina oli tällä kertaa savumuikku (siis todellakin yksi kappale) ja lämminsavulohesta tehty tahna pienen ruisleipäsen kanssa. Se oli ihan superherkullista ja niin suomalaista! Pääruokana oli jauhelihapihvi punaviinikastikkeessa ja mitäköhän tuo valkoinen olikaan.. Perunaa? Jälkkäriksi oli jokatapauksessa suklaabrownie sekä tietysti kahvit. Ihan ok ruoka, vaikka tämä setti näyttääkin menuun kirjoitettuna paljon paremmalta kuin eteen tuotuna.. Tämä siis paluumatkalla. Menomatkan annos jäi kuvaamatta, koska istuin lähes koomassa, tai ainakin toimintakyvyttömänä paikoilleni jämähtäneenä. En tainnut liikauttaa edes sormeani, hädin tuskin hengitin, koska viereen tosiaan tulla tupsahti ex-presidenttipari..
![P6121125]()
Ai niin. Meidän juniori sai eilen aika mielenkiintoisen kutsun. Hän nimittäin aloitti vuodenvaihteessa cheerleadingin minijoukkueessa ja nyt hänet kutsuttiin jo oman sarjansa edustusjoukkueeseen. Olihan hänellä jo muutaman vuoden akrobatia -harrastus taustalla, mutta vasta tässä uudessa harrastuksessa hän löysi todellisen intohimon. Olen tietysti äitinä seurannut vierestä hänen kehityskaartaan, mutta ajatellut, että niinhän ne muutkin on kehittyneet. Puolessa vuodessa hän on niin uusilla leveleillä taitojensa suhteen, että en olisi ikikuuna päivänä etukäteen arvannut. Ja nyt sitä sitten ollaan siinä tilanteessa, että meidänkin sitoutuminen vanhempina täytyy olla ihan eri luokkaa kuin tähän mennessä koskaan. Neljä kertaa viikossa treenit ja päälle vielä leirit ja kisamatkat. Voi meidän pientä.. Plus että siinä meni viikonloppuvapaus oikeastaan koko perheeltä.
Mukavia juttuja enihau ja olen niin onnellinen sekä siskoni että tyttöni puolesta! Systeri pääsi ansaitsemalleen lomalle ja hän ei kyllä todellakaan pääsisi lomamoodiin mitenkään muutoin kuin lähtemällä jonnekin kauas.
No mutta. Mennään edelliseen viikonloppuun ja Wieniin vielä vähäksi aikaa. Olin pakannut matkalaukkuun tasan kaksi asua ja tässä nyt se toinenkin teille nähtäväksi. Toisen asun esittelinkin jo tässä postauksessa näin, klik. Eli meikäläisen matkalaukku on kyllä niin superkevyt, että sieltä ei usein löydy edes se kaikkein tarpeellisin (pääasia, että ainakaan mitään ylimääräistä ei ole mukana..) Joka tapauksessa matkavaatteiden täytyy olla kaupunkilomilla ennenkaikkea mukavat, jotta fokus voi olla jossain ihan muissa jutuissa ja tietysti city -henkiset. Tämä Banana Republicin mekko on kuin tehty kaupunkiasuksi - se joustaa, mutta kuitenkin istuu tosi kivasti. Se on sopivan löysä, mutta kuitenkin jämäkkä. Eikä se ole edes hassumman näköinen eli kyllä sillä kehtaa viipottaa pitkin valtakatuja. Ostin samaisen mekon myös mustana eli superlöytöjä viime syksyn Nykin reissulta.
Kuvissa näette myös vanhemman tyttäreni, jolla on meikäläisen vanhoista farkuista tehdyt shortsit jalassaan. Käytin farkkuja joskus parikymppisenä eli ihan mukavan ikäisethän ne jo on, lähes antiikkiset. Hän löysi ne minun lapsuudenkodista, josta hän joka kerta kiikuttaa kotiin jotain meikäläisen vanhaa, siis todella vanhaa. Edellisellä kerralla hän toi sellaisen vanhan harmaan pilottitakin, jota käytin noin 15-vuotiaana. Se taitaa täyttää siis jo muinaismuiston tunnusmerkit, heh. Se muuten haisi ihan järkyttävälle, tosin muutaman päivän tuulettelun jälkeen lemu oli jotakuinkin siedettävä. Ihan supercool muinaismuisto noin muuten, ei voi muuta sanoa.
Kuvausympäristönä on kaunis Shönbrunnin linna Wienissä, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos matkaatte Wieniin!
Tässäpä oikeastaan kaikki tällä kertaa, toivottavasti nähdään taas <3
Dress: Banana Republic
Loppuun vielä pakollinen ruokakuva. Finnairin busineksessa tarjoillaan aina kolmen ruokalajin menu eli alkupaloina oli tällä kertaa savumuikku (siis todellakin yksi kappale) ja lämminsavulohesta tehty tahna pienen ruisleipäsen kanssa. Se oli ihan superherkullista ja niin suomalaista! Pääruokana oli jauhelihapihvi punaviinikastikkeessa ja mitäköhän tuo valkoinen olikaan.. Perunaa? Jälkkäriksi oli jokatapauksessa suklaabrownie sekä tietysti kahvit. Ihan ok ruoka, vaikka tämä setti näyttääkin menuun kirjoitettuna paljon paremmalta kuin eteen tuotuna.. Tämä siis paluumatkalla. Menomatkan annos jäi kuvaamatta, koska istuin lähes koomassa, tai ainakin toimintakyvyttömänä paikoilleni jämähtäneenä. En tainnut liikauttaa edes sormeani, hädin tuskin hengitin, koska viereen tosiaan tulla tupsahti ex-presidenttipari..
