Tervehdys ystävät, pitkästä aikaa. En ymmärrä, miten sitä onkaan olevinaan niin kiireinen, että rauhotun yleensä iltaisin vasta tuossa kymmenen aikaan. Iltatorkkuna tyyppinä olen siinä vaiheessa jo niin sippi, että en vaan yksinkertaisesti jaksa alkaa postailemaan. Tämä harrastus olisi muuten paljon helpompaa, jos blogia osaisi päivittää vasta siinä vaiheessa, kun talo ympärillä hiljenee. Minä en yksinkertaisesti jaksa olla siinä vaiheessa enää luova..
Illat on hujahtaneet pitkälti Leon kanssa värkätessä, koska olen päättänyt saada sen älyttömän haukkumisen edes jollain tapaa kuriin. Leohan on vahtikoira, joka ei tule koskaan lopettamaan haukkumista tyystin, se täytyy minunkin muistaa. Eli ei auta muu kuin todellakin olla järjestelmällinen ja johdonmukainen, koska muuten siitä ei tule yhtikäs mitään. Leo on siis hyvin kiltti ja tottelevainenkin muuten, paitsi silloin kun ovikello soi. Siitä se menee ihan sekaisin ja alkaa louskuttaa kuin mikäkin kuriton kakara. Silloin siihen ei saa oikein mitään kontaktia tai kuria. Kun vieraita tulee, se louskuttaa sen muutaman minuutin ja sitten rauhoittuu. Se ei ole vihainen, mieluummin pelokas ja se vähän aristelee uusia ihmisiä. Ja ilmaisee sen haukkumalla. Olisiko sillä jotain ikäviä kokemuksia vieraista ihmisistä, en tiedä. Mutta ei se suinpäin ryntää ketään tervehtimään, vaan ottaa etäisyyttä ja sopivan matkan päästä sitten louskuttaa sitä omaa louskutustaan.
Pienelle koiralle on vaan jotenkin niin helppo antaa asioita periksi, koska se on niin pieni, söpö ja hellyttävä. Se on olevinaan muka hyvä tekosyy. Leo on vielä sellainen, että kun suutun sille tai komennan tiukasti, se tulee viereen ja haluaa nuolasta naamaa, ikäänkuin sovinnon merkiksi. Se muuten tottelee käskyä "pusu" ja on kyllä niin syötävän hellyttävä niinä hetkinä <3 Tiukkana oleminen on vaan jotenkin niin haasteellista, tosin nyt on tämä tylsähkö ja vähän sydäntäkin särkevä projekti työn alla.
Ai niin. Kävin tänään pitkästä aikaa kampaajalla, kun halusin vähän kirkastusta hiuskuontaloon. Minun hiukset taittaa todella helposti keltaiseen eli siihen kaikkein ällöttävimpään hiusväriin ikinä. Kampaaja laittoi todella paljon kylmän vaaleita, vahvasti siniseen taittavia keveitä raitoja ja katsokaas lopputulosta. En tiedä, mitä ihmeen lankkia niihin pitäisi laittaa, että pääsisin tuosta hiton keltaisesta yleisilmeestä! Seuraavaksi ajattelin muuten kokeilla laventelin sinistä ja niin että se kanssa taittaisi kylmään.
No mutta, on se nyt ainakin kirkkaampi kuin mistä lähdettiin, vaikka ei niin radikaalia muutosta tapahtunut tälläkään kertaa. Hitto kun olisi rohkeutta tehdä hiuksille jotain todella merkittävää. Ainoa asia, mihin en suostu, on lyhyet hiukset, mutta muuten olisin hyvinkin valmis johonkin uuteen juttuun, vaikka näin syksyn kunniaksi.
Jos teillä on vinkkejä tuohon haukkumisongelmaan, otan niitä suurella ilolla vastaan! Tai jos keksit minulle jonkun tosi kivan tukkauudistuksen, niin sekin olisi kiva kuulla:)
PS. Huomasitteko muuten Instagramista, kun esittelin mun uuden pikku "babyn"? Siinä se nätisti lepäsi minun ja mun ihanaisen ystäväni välissä, pitkäaikainen haaveeni mun <3
![PA050071]( "Business Woman hiukset")
![PA050077]( "Business Woman hiukset")
![PA050080]( "Business Woman hiukset")
![PA050081]( "Business Woman hiukset")
Illat on hujahtaneet pitkälti Leon kanssa värkätessä, koska olen päättänyt saada sen älyttömän haukkumisen edes jollain tapaa kuriin. Leohan on vahtikoira, joka ei tule koskaan lopettamaan haukkumista tyystin, se täytyy minunkin muistaa. Eli ei auta muu kuin todellakin olla järjestelmällinen ja johdonmukainen, koska muuten siitä ei tule yhtikäs mitään. Leo on siis hyvin kiltti ja tottelevainenkin muuten, paitsi silloin kun ovikello soi. Siitä se menee ihan sekaisin ja alkaa louskuttaa kuin mikäkin kuriton kakara. Silloin siihen ei saa oikein mitään kontaktia tai kuria. Kun vieraita tulee, se louskuttaa sen muutaman minuutin ja sitten rauhoittuu. Se ei ole vihainen, mieluummin pelokas ja se vähän aristelee uusia ihmisiä. Ja ilmaisee sen haukkumalla. Olisiko sillä jotain ikäviä kokemuksia vieraista ihmisistä, en tiedä. Mutta ei se suinpäin ryntää ketään tervehtimään, vaan ottaa etäisyyttä ja sopivan matkan päästä sitten louskuttaa sitä omaa louskutustaan.
Pienelle koiralle on vaan jotenkin niin helppo antaa asioita periksi, koska se on niin pieni, söpö ja hellyttävä. Se on olevinaan muka hyvä tekosyy. Leo on vielä sellainen, että kun suutun sille tai komennan tiukasti, se tulee viereen ja haluaa nuolasta naamaa, ikäänkuin sovinnon merkiksi. Se muuten tottelee käskyä "pusu" ja on kyllä niin syötävän hellyttävä niinä hetkinä <3 Tiukkana oleminen on vaan jotenkin niin haasteellista, tosin nyt on tämä tylsähkö ja vähän sydäntäkin särkevä projekti työn alla.
Ai niin. Kävin tänään pitkästä aikaa kampaajalla, kun halusin vähän kirkastusta hiuskuontaloon. Minun hiukset taittaa todella helposti keltaiseen eli siihen kaikkein ällöttävimpään hiusväriin ikinä. Kampaaja laittoi todella paljon kylmän vaaleita, vahvasti siniseen taittavia keveitä raitoja ja katsokaas lopputulosta. En tiedä, mitä ihmeen lankkia niihin pitäisi laittaa, että pääsisin tuosta hiton keltaisesta yleisilmeestä! Seuraavaksi ajattelin muuten kokeilla laventelin sinistä ja niin että se kanssa taittaisi kylmään.
No mutta, on se nyt ainakin kirkkaampi kuin mistä lähdettiin, vaikka ei niin radikaalia muutosta tapahtunut tälläkään kertaa. Hitto kun olisi rohkeutta tehdä hiuksille jotain todella merkittävää. Ainoa asia, mihin en suostu, on lyhyet hiukset, mutta muuten olisin hyvinkin valmis johonkin uuteen juttuun, vaikka näin syksyn kunniaksi.
Jos teillä on vinkkejä tuohon haukkumisongelmaan, otan niitä suurella ilolla vastaan! Tai jos keksit minulle jonkun tosi kivan tukkauudistuksen, niin sekin olisi kiva kuulla:)
PS. Huomasitteko muuten Instagramista, kun esittelin mun uuden pikku "babyn"? Siinä se nätisti lepäsi minun ja mun ihanaisen ystäväni välissä, pitkäaikainen haaveeni mun <3
