Viikonlopun asu

Mitenkäs teillä meni viikonloppu? Kävin eilen sunnuntaina vielä kertaalleen I Love Me -messuilla, mutta jälleen kerran vietin siellä superlyhyen ajan. Kävin sentään katsomassa Swarzkopfin hiusmuotinäytöksen ja se olikin kiva paikka, kun sai rauhassa vaan keskittyä ihastelemaan kauniita hiuksia, asuja ja ihmisiä. Muutoinhan messuilla hulina oli Ihan Mahdoton. Mikä on tietysti ihan mielettömän hienoa kaikkien näytteilleasettajien näkökulmasta. Uskon, että nämä messut synnyttivät monta menestystarinaa ja sehän on ihan huikean hieno juttu. Onkohan esimerkiksi yhtäkään, joka ei olisi vielä kuullut tamperelaisesta Pallivahan tuottajasta, häh? Tai onko vielä joku, joka ei tietäisi, että Katarina tuo vaasalaista alkuperää olevan Dopp -vaateliikkeensä tänne meille Helsinkiin? Ihanaa äksöniä, tekemisen meininkiä ja toimeliaisuutta, sanon minä!

Miksiköhän sitä jotenkin kammoksuu kaikkia väenpaljous -tilanteita? En minä ihmisiä todellakaan pelkää ja olen luonteeltanikin kovin sosiaalinen tapaus, mutta en vaan viihdy tilanteissa, joissa väkeä on järkyttävät määrät, kuten nyt messuilla. En ole esimerkiksi koskaan ollut mikään festarityyppi ja muistan lapsuudestakin sellaisen hetken, jolloin suunnilleen pakenin paikalta. Se oli itse asiassa ihka ensimmäinen "disco-reissu" joskus yläkoulu -iässä, kun äiti kuskasi yhtenä syksyisenä perjantaina taunuksella kylän nuorisotalon oven eteen. Siinä pihalla jo kaverit vaikutti jotenkin hulvattomilta ja kun näin hyvän ystävän hiukan "huppelissa", iski älytön paniikki. En halunnutkaan jäädä ja niinpä me äidin kanssa köröteltiin takaisin kotiin. Minun ei ole pakko, jos en vaan halua. Ei ole pakko ostaa jotain superedullista, vaan mieluummin maksan vähän enemmän, kuin jonotan messuilla jotain, jota ilman olen tähän saakka mainiosti pärjännyt. Tai siellä nuorisotalon edessä - ei ollut pakko jäädä, kun pauhaava musiikki alkoi ahdistaa, eikä ajatus "humaltuvista" kamuista tuntunut hyvältä.

No joo. Mutta siis messut oli kuulemma superonnistuneet tänä vuonna ja se on ihan mieletön juttu!

Näistä kuvista vielä jokunen sana. Mikään ei ole nimittäin niin hankalaa, kuin kuvata valkoinen paita valkoista taustaa vasten, varsinkaan, kun kyseessä ei ole ammattikuvaaja. Mutta mitään ei opi, jos ei vaan yksinkertaisesti harjoittele ja siitä tässäkin kuvaussessiossa oli kyse. Halusin yhdistää valkoisen yksinkertaisen silkkipaidan juuri näitten housujen kanssa. Rakastan nimittäin harmaita college -housuja, joissa on a) sivutaskut b) resorit lahkeensuissa ja c) joiden lahkeet on tarpeeksi kaitaset. Ja nämä Gapin housut on siinä mielessä ihan pööfekt. Laitoin muuten linkit ensimmäisen kuvan alle pariin muihinkin vastaaviin housuihin, eli kurkatkaas ne, jos tämmöiset lököhousut kiinnostaa. Näitähän ei voi pitää ihmisten ilmoilla kovinkaan montaa kertaa, koska polvipussit pilaa nämä niin pirun äkkiä ja sen jälkeen näitä voi käyttää lähinnä kotona ja Leon kanssa ulkona.

Eli tämmöinen siitä "valkoinen paita valkoista taustaa vasten" -sessiosta nyt sitten tuli! Mitäs te muuten pidätte tämmöisistä lököhousuista? Ja voisitteko kuvitella lähtevänne ne päällä kaupungille? Kuten minä..

Eipä oikeastaan muuta kuin nähdään taas <3 Ja ihanaa syyslomaa teille, joilla se nyt starttasi!