Rautaportti -status ja yleisiä fiiliksiä sekä niiden terapointia

Muistatteko, kun kerroin teille, että meillä on ollut jo 2,5 vuotta kestänyt porttiongelma? Vai onko se ongelma, kun sellaista ei ole koskaan ollut?? Kerroin myös innoissani, että ongelman loppu oli jo melkein käsin kosketeltavan lähellä, mutta eihän se loppujen lopuksi tietenkään niin mennyt.

Asentajat tulivat sovittuna päivänä sovittuun aikaan ja saivat siinä testatessaan ja mittoja hakiessaan meikäläisen huokailemaan ihastuksesta. Voi että, miten hienolta se näytti! Se oli juuri niin upea, kuin mitä olin mielikuvissani ajatellut. Sellaista vanhaa, nostalgista englantilaista fiilistä ja kivaa kontrastia muuten niin modernille kodillemme. Mutta. Kun tuli aika kiinnittää se varsinainen porttiosio, ei mikään mennytkään niinkuin piti. Ja nyt portti töröttää meidän pihalla asentamattomana.

Ensinnäkin saranat oli porattu väärälle puolelle ja jotain osasiakin heiltä puuttui. Ei muuta kuin parin viikon aikalisä. No, ollaanhan sitä jo odoteltu 2,5 vuotta eli pari viikkoa ei siinä aikahaarukassa tunnu missään. Leoa varten asennetut pari lautaa päällekkäin korvaa vielä hetken ajan tätä onnetonta kulkuaukkoa.

Eli eiköhän sekin projekti saada joku päivä naulittua loppuun.

Noin muuten fiilikset on kyllä melkoisen matalalla taas tänään. Olen aika vahvastikin tunteva ihminen, jolle hyvät asiat tuottaa suunnatonta iloa ja vastoinkäymiset vie fiilikset pohjamutiin. Ja nyt tuntuu, että turpaan tulee ja kunnolla. Eikä valitettavasti vain tuolta jenkkien suunnalta.

Olin jotenkin todella järkyttynyt USA:n presidentinvaalien lopputuloksesta, enkä olisi mitenkään voinut ajatella, että näin käy. Luotin sinisilmäisesti, että kyllä se järki vielä voittaa. Ja että toista "brexittiä" ei tule. En ole koskaan tuntenut tämmöistä pettymystä vaikkapa Suomen jääkiekko-otteluiden häviöistä, koska ne häviöt unohtuu nopeasti. Mutta nyt on jotenkin kummallinen pelkotila, ihan kuin Pohjois-Korean itsevaltias olisi astunut maailman mahtavimpaan virkaan, jonka heijastusvaikutukset valitettavasti ulottuvat meidänkin elämäämme. Ei auta kuin luottaa, että taustalla oleva virkamieskoneisto on niin pätevä ja vahva, että sitä ei yksi mies vihapuheineen ja moukkamaisine ajatuksineen heilauttele. Joka tapauksessa, vastakkainasettelu on suurempi kuin ehkä koskaan ennen ja se luo melkoista levottomuuden ja jopa pelon ilmapiiriä varmasti ympäri maailmaa, ei pelkästään minun pieneen päähäni. Jenkkien arvovalta koki ainakin meikäläisen silmissä melkoisen romahduksen! Kuten myös Ivanka Trumpin suunnittelemat kengät, jotka valitettavasti omistan, pöh.

Noin yleisesti ottaen, omiin vastoinkäymisiin ei tietystikään pidä jäädä kiinni, vaan pohjamudista täytyy nousta ja keskittyä olennaisiin asiohin, niihin, joihin voi itse vaikuttaa. Olen siinä mielessä onnekas, että ympärilläni on fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä, joiden kanssa neuvotellaan asioista hyvässä hengessä. (Näin ei todellakaan ole aina ollut ja osaankin sitä sen tähden arvostaa maasta marssiin!) Välillä tulee siitä huolimatta "turpaan" ja juuri kun olet päässyt yhden askeleen eteenpäin, niin tuletkin viisi askelta taakse..

Silloin kun pohjoistuuli vihmoo vasten kasvoja, on hyvä miettiä niitä asioita, jotka tuottavat iloa ja vievät kohden valoisampaa uutta aamua. Ja tässä niistä muutama:
- Vierailin eilen hyvän ystävän luona Hunkydoryn showroomilla ja hankin pari ihanaa juttua. Shoppailuterapia toimii aina:)
- Tänään illalla lähdemme puolisoni kanssa Helsingin Casinolle illallistamaan ja katsomaan kivaa esitystä. Yhteisiä hetkiä rakkaimman ihmisen kanssa ei ole koskaan liikaa eli rakkausterapia toimii kummasti <3
- Ensi viikolla häämöttää parin päivän mittainen Lontoon visiitti eli "On jotain mitä odottaa" -terapia pitää mielen valoisana!
- Perjantaina tapaamme ihanaisen ystävä -pariskunnan kanssa, ja lähdemme after works -hengessä istumaan heidän kanssaan hetkiseksi iltaa ja parantamaan maailmaa eli ihanat ja positiiviset ystävät ympärillä takaa sen, että ystäväterapia laimentaa kaikenlaiset huolet.

Valoa teidänkin päivään ja arkeen <3