Tervehdys ystävät! Hengissä ollaan edelleen. Joudun yhä jatkamaan blogin hiljaiseloa ainakin siihen saakka, kunnes saan oman rakkaan MacBook Pron takaisin huollosta. Tai no, rakas ja rakas.
Joka tapauksessa, elän tällä hetkellä erittäin haasteellisia aikoja ja tuntuu, että mikään, mihin kosken, ei onnistu. Ei sitten mikään. Ja kun minunlainen, vähän tietoteknisesti kömpelö ihminen ajautuu tilanteeseen, josta se ei oikein ymmärrä yhtään mitään (koska se tietotekniikka), niin epätoivon kyyneleiltä, turhautumiselta ja kaiken tekemäni kyseenalaistamiselta ei olla vältytty. Voin sanoa, että olen pistänyt kykyni, ymmärrykseni ja kapasiteettini likoon ja siitä huolimatta asiat ei etene toivottuun tahtiin. Tästä siviilielämän puolen haastavasta projektista johtuu hiljaiselo täällä blogin puolella, noin niinkuin lyhyesti kerrottuna. Pääsinpä ongelmineni myös erään suomalaisen ison yrityksen tuotekehitystiimin prioriteettilistalla ykköseksi, jos tätä voi vaikka "meriitiksi" kutsua. Se ei siis todellakaan ollut tavoitteena, mutta kun olet epäonnen tähtien alla, niin siellä todellakin olet! Avaan kyllä teillekin asiaa vähän tarkemmin, kunhan nämä haasteet on tosiaan voitettu.
Siitä MacBooksita vielä muutama sananen. Ostin sen vain vähän yli vuosi sitten ja nyt se tosiaan alkoi jo reistailla. Se alkoi pitää sellaista epämääräistä ääntä aina kun avasin valokuvatiedoston tai puuhastelin jonkun ekselin parissa. Eikä niitä kuvia ole siellä edes kovinkaan paljoa, koska säilön niitä pääasiassa muualla. Ääni kuulosti ihan sellaiselta tuulettimelta, jossa on roska tai joku kuivunut puun lehti sisällä. No, enhän minä sitä kovin kauaa uskaltanut kuunnella, kun kiikutin koneen huoltoon. Takuu ei ollut enää voimassa (mäkillä takuuaika on vain yhden vuoden), mutta kyllähän kuluttajansuojan pitää ulottua pidemmälle kuin yhteen vuoteen. Ja kun hoksasin siihen vedota, niin semmoisena se sitten käsiteltiin! Mutta siis, toivottavasti saan koneeni takaisin jo heti alkuviikosta, koska enhän minä pärjää ilman sitä. Minulla on kyllä myös hp:n kone, jolla tätäkin juttua kirjoitan, mutta kuvia en tällä käsittele. Ne teen mäkillä.
No mutta, jos täällä blogin puolella on hiljaista, niin vähän ahkerampaa toimintaa löytyy Instagramin puolelta, jonka stories -puolelle latasin mm viikko sitten taas noin kymmenkunta uutta asupostaus -videota (kuten edellisenäkin sunnuntaina). Ne tosin on kaikki hävinneet taivaan tuuliin jo ajat sitten, mutta sinne niitä videoita tulee latailtua vähän ex temporee -periaatteella. Se on ihanan vaivatonta, koska siellä ei ole mitään paineita editoita videoita laisinkaan.
Luitteko muuten lehdistä, että suomalaisesta sotasankari Simo Häyhästä tehdään elokuva jenkkilöiden toimesta? Oikein sellainen kunnon elokuva, suuren maailman tyyliin. Tein Häyhästä jokin aika sitten juttua, eli kurkkaappa se täältä. Ihan huippua joka tapauksessa ja toivotaan, että se toimisi koko valtakunnallemme positiivisena piristysruiskeena. Ai niin ja pakko vielä todeta (vaikka aprillipäivä meni jo) että mahtavaa jenkkiläiset, kun noteerasitte minun juttuni niinkin korkealle, että päätitte, epäilemättä sen jutun perusteella, käyttää Simo Häyhää tosiaan kokonaisen elokuvan inspiraationa - Eipä kestä kiittäminen!
Meille tulee tässä illan mittaan vieraita, kun serkkulikkoja pörähtää parikin kappaletta perheineen kyläilemään. Toinen heistä asustaa Ranskassa ja on nyt pitkästä aikaa käymässä Suomessa eli ihan mieletöntä tavata hänet monen vuoden jälkeen. Hän lähti muistaakseni noin 18-vuotiaana maailmalle, eikä ole sen koommin asunut Suomessa. Hän on matkan varrella perheellistynyt ranskalaisen miehen kanssa ja elelee elämäänsä nykyään Etelä-Ranskassa. (En muista, olenko kertonut, että minullahan on serkkuja hyrymykke, kun äidillä on yhdeksän sisarusta. Sitä myöten serkkuja on ympäri Suomea ja tietty myös ympäri maailmaa.)
Mutta, pidemmittä puheitta, alan nyt valmistella jo huomista päivää ja vieraiden saapumista.. Toivottavasti saan pian asiat järjestykseen niin, että saan taas oman ihanan arkeni takaisin! Sitä on jo niin iso ikävä! Nyt ollaan siitä tosin vielä aika kaukana, mutta eiköhän se joku päivä vielä koita.. Pakko olla positiivinen, vaikka välillä tekisi mieli heittää vaan hanskat tiskiin ja luovuttaa kaikki pas#2@a.
Tänään sunnuntaina on muuten Elloksella kaikki -25% ja ale pätee poikkeuksellisesti myös huonekaluihin. Koska tykkään selata Elloksen nettisivuja, keräsin teillekin tähän joitakin sen herkkupaloja:
- esim. Adidaksen supertrendikkäät treenikamat ja sneakerit täältä*.
- tyylikkäät Gant Homen paisley -kuvioiset vuodevaatteet täältä*.
- Lumenen uusimmat ihonhoito- ja meikkituotteet täältä*.
Nähdään taas ja pahoittelut postauksen kuvattomuudesta!
Joka tapauksessa, elän tällä hetkellä erittäin haasteellisia aikoja ja tuntuu, että mikään, mihin kosken, ei onnistu. Ei sitten mikään. Ja kun minunlainen, vähän tietoteknisesti kömpelö ihminen ajautuu tilanteeseen, josta se ei oikein ymmärrä yhtään mitään (koska se tietotekniikka), niin epätoivon kyyneleiltä, turhautumiselta ja kaiken tekemäni kyseenalaistamiselta ei olla vältytty. Voin sanoa, että olen pistänyt kykyni, ymmärrykseni ja kapasiteettini likoon ja siitä huolimatta asiat ei etene toivottuun tahtiin. Tästä siviilielämän puolen haastavasta projektista johtuu hiljaiselo täällä blogin puolella, noin niinkuin lyhyesti kerrottuna. Pääsinpä ongelmineni myös erään suomalaisen ison yrityksen tuotekehitystiimin prioriteettilistalla ykköseksi, jos tätä voi vaikka "meriitiksi" kutsua. Se ei siis todellakaan ollut tavoitteena, mutta kun olet epäonnen tähtien alla, niin siellä todellakin olet! Avaan kyllä teillekin asiaa vähän tarkemmin, kunhan nämä haasteet on tosiaan voitettu.
Siitä MacBooksita vielä muutama sananen. Ostin sen vain vähän yli vuosi sitten ja nyt se tosiaan alkoi jo reistailla. Se alkoi pitää sellaista epämääräistä ääntä aina kun avasin valokuvatiedoston tai puuhastelin jonkun ekselin parissa. Eikä niitä kuvia ole siellä edes kovinkaan paljoa, koska säilön niitä pääasiassa muualla. Ääni kuulosti ihan sellaiselta tuulettimelta, jossa on roska tai joku kuivunut puun lehti sisällä. No, enhän minä sitä kovin kauaa uskaltanut kuunnella, kun kiikutin koneen huoltoon. Takuu ei ollut enää voimassa (mäkillä takuuaika on vain yhden vuoden), mutta kyllähän kuluttajansuojan pitää ulottua pidemmälle kuin yhteen vuoteen. Ja kun hoksasin siihen vedota, niin semmoisena se sitten käsiteltiin! Mutta siis, toivottavasti saan koneeni takaisin jo heti alkuviikosta, koska enhän minä pärjää ilman sitä. Minulla on kyllä myös hp:n kone, jolla tätäkin juttua kirjoitan, mutta kuvia en tällä käsittele. Ne teen mäkillä.
No mutta, jos täällä blogin puolella on hiljaista, niin vähän ahkerampaa toimintaa löytyy Instagramin puolelta, jonka stories -puolelle latasin mm viikko sitten taas noin kymmenkunta uutta asupostaus -videota (kuten edellisenäkin sunnuntaina). Ne tosin on kaikki hävinneet taivaan tuuliin jo ajat sitten, mutta sinne niitä videoita tulee latailtua vähän ex temporee -periaatteella. Se on ihanan vaivatonta, koska siellä ei ole mitään paineita editoita videoita laisinkaan.
Luitteko muuten lehdistä, että suomalaisesta sotasankari Simo Häyhästä tehdään elokuva jenkkilöiden toimesta? Oikein sellainen kunnon elokuva, suuren maailman tyyliin. Tein Häyhästä jokin aika sitten juttua, eli kurkkaappa se täältä. Ihan huippua joka tapauksessa ja toivotaan, että se toimisi koko valtakunnallemme positiivisena piristysruiskeena. Ai niin ja pakko vielä todeta (vaikka aprillipäivä meni jo) että mahtavaa jenkkiläiset, kun noteerasitte minun juttuni niinkin korkealle, että päätitte, epäilemättä sen jutun perusteella, käyttää Simo Häyhää tosiaan kokonaisen elokuvan inspiraationa - Eipä kestä kiittäminen!
Meille tulee tässä illan mittaan vieraita, kun serkkulikkoja pörähtää parikin kappaletta perheineen kyläilemään. Toinen heistä asustaa Ranskassa ja on nyt pitkästä aikaa käymässä Suomessa eli ihan mieletöntä tavata hänet monen vuoden jälkeen. Hän lähti muistaakseni noin 18-vuotiaana maailmalle, eikä ole sen koommin asunut Suomessa. Hän on matkan varrella perheellistynyt ranskalaisen miehen kanssa ja elelee elämäänsä nykyään Etelä-Ranskassa. (En muista, olenko kertonut, että minullahan on serkkuja hyrymykke, kun äidillä on yhdeksän sisarusta. Sitä myöten serkkuja on ympäri Suomea ja tietty myös ympäri maailmaa.)
Mutta, pidemmittä puheitta, alan nyt valmistella jo huomista päivää ja vieraiden saapumista.. Toivottavasti saan pian asiat järjestykseen niin, että saan taas oman ihanan arkeni takaisin! Sitä on jo niin iso ikävä! Nyt ollaan siitä tosin vielä aika kaukana, mutta eiköhän se joku päivä vielä koita.. Pakko olla positiivinen, vaikka välillä tekisi mieli heittää vaan hanskat tiskiin ja luovuttaa kaikki pas#2@a.
Tänään sunnuntaina on muuten Elloksella kaikki -25% ja ale pätee poikkeuksellisesti myös huonekaluihin. Koska tykkään selata Elloksen nettisivuja, keräsin teillekin tähän joitakin sen herkkupaloja:
- esim. Adidaksen supertrendikkäät treenikamat ja sneakerit täältä*.
- tyylikkäät Gant Homen paisley -kuvioiset vuodevaatteet täältä*.
- Lumenen uusimmat ihonhoito- ja meikkituotteet täältä*.
Nähdään taas ja pahoittelut postauksen kuvattomuudesta!