Juhannustunnelmia ja kultamitallityttö

Hyvää juhannusta ystävät! Puristin ison lasillisen appelsiinimehua, pöllin tyttären suklaalevystä neljä palaa ja aloin kirjoittaa tätä postausta. Koti on ihan hiljainen ja tyhjä - ai että tätä rauhaa, täydellinen ympäristö ja hetki bloggaamiselle <3

Palataan kuitenkin ajassa viikko taaksepäin, kun vietimme sukulaispojan rippijuhlien tähden viikonloppua Itä-Suomessa. Tässä meikäläisen juhannuksessa ei nimittäin ole mitään mielenkiintoista, koti- ja kaupunkijuhannus tänä vuonna.. Mutta siis, keli ei viime viikonloppuna ollut mitenkään erityisen hyvä, sadetta tuli välillä taivaan täydeltä, mutta onneksi pääsimme edes hitusen mökkiloman tunnelmaan. Oli ihan huippukivaa käydä mökillä saunomassa, vaikka uimaan en uskaltautunutkaan. Vesi oli hyytävän kylmää.

Siinä "mökkeillessä" halusin ikuistaa ihanaa kesäillan tunnelmaa kameraan, mutta innostuinkin kuvaamaan meidän pikkuapinaa, joka harjoittelee lak-kaa-mat-ta. Siis aina. Hän harrastaa cheerleadingia minien edustusjoukkueessa. Ei sitä tanssia, jota tanssitaan jääkiekkopelien väliajalla bomskit käsissä, vaan sitä, jossa heitellään ja joka on ennemminkin akrobatiaa, ainakin katsojan näkökulmasta. Ja hän on joukkueessaan yksi niistä, joita heitellään.

Minä itsekin olen ollut pienenä tyttösenä aikamoinen kuminauha ja miehenikin on hyvin urheilullinen, eli tytär on perinyt sopivassa suhteessa näitä ominaisuuksia meiltä molemmilta. Ja tietysti se mieletön intohimo ja sen myötä tullut hurja harjoittelu on näitten aikamoisten temppujen taustalla.

Pari viikkoa sitten hänellä oli tärkeät kisat Alahärmässä, jossa hän kisaili niin joukkueensa kuin pienen stunttiryhmän kanssa. Joukkuekisassa he sijoittuivat hienosti yhdeksänneksi, mutta stunttirymällä he voittivat kultaa! Siinä ryhmässä oli siis yksi nousija ja kolme pohjaa sekä neljäs, joka varmistaa mahdollisen tippumisen varalta. Se oli kuulkaa mieletön suoritus! Ohjelma oli vaikea (koska siitä saa paremmin pisteitä) ja siitä huolimatta melkolailla virheetön. Ja huh, miten se antoikaan taas potkua eteenpäin.

Kyllähän se on kuulkaas niin, että kun harjoittelee, harjoittelee ja taas harjoittelee, voi oppia oikeastaan mitä vaan! Ja kun harjoitteluun lisätään vielä vähän lahjakkuutta ja muutama pisara intohimoa, voi ihminen yltää oikeastaan ihan mihin tahansa! Näin se on.

Oikein ihanaa juhannusta teille <3

PS. Käykäähän muuten osallistumassa Oasis Finland´n Facebookissa pyörivään kilpailuun, joka jatkuu vielä huomiseen saakka. Palkintona on valintasi mukaan joko mekko tai hame - mutta siis, käykää kurkkaamassa kisan detaljit täältä, klik.