Terveiset aurinkoiselta Ylläkseltä! Meillä on ollut tapana viettää pääsiäistä täällä Lapin tuntureilla, eikä me tehty poikkeusta tänäkään vuonna. Jos joku matka pitäisi jättää välistä, se ei ainakaan tulisi olemaan tämä pääsiäismatka - tästä pidetään kiinni niin kauan kuin Helsingissä hiihtokelit eivät ole itsestäänselvyys.
Muisteltiin just serkkutytön kanssa erästä pääsiäistä, kun oltiin vähän yli 10-vuotiaita ja oltiin hiihtelemässä Lapin erämaassa kahdestaan. Minä olin ehkä 13 v, hän jotain 10 v. Kun me startattiin, aurinko paistoi ja taivas oli kirkas, kunnes yhtäkkiä alkoi pyryttää taivaan täydeltä, aurinko laski ja latu hävisi meidän edestä. Oltiin kuulkaas hieman paniikissa, mutta hiihdettiin vaan rohkeasti eteenpäin. Minä vanhempana yritin kaikin tavoin estää paniikkia valtaamasta mieltä ja muistan, miten vaikeaa se oli. En tiedä kuinka kauan me hiihdettiin, kunnes moottorikelkan valot kajasti edessä, ja aikuiset tulivat pelastamaan eksyneet hiihtelijät. Luojalle kiitos, että he löysivät meidät sieltä erämaasta, missä maasto ympärillä näytti joka puolelta katsottuna tismalleen samalta.
Onneksi tuosta retkestä ei jäänyt mitään kammoa, vaikka se olisi ollut täysin mahdollista. Mutta joka kerta, kun olemme serkkulikan kanssa tekemisissä, me kyllä puhumme tuosta kauhujen matkasta..
Korkkasin muuten nyt vasta hiihtokauden tälle vuodelle ja näin parikymmentä kilometriä tunturimaisemissa hiihdettyä, kropassa tuntuu niinkuin olisin nielaissut kelohongan. Joka paikkaa särkee, raajat ei suunnilleen liiku, mutta huoh, en vaihtaisi tätä olotilaa mihinkään!
No mutta. Systerin tytär Siiri oli pitkästä aikaa käymässä meillä viime viikonloppuna ja otettiin pari settiä asukuvia hänen kanssaan. Hän sai valita ihan oman makunsa mukaiset jutut Oasiksen valikoimista ja bongasi ensisilmäyksellä tämän superkauniin Romance Pitsimekon. Se on myös yksi minunkin suosikeistani. Mekko on niin kauniin värinen ja sen malli on todella imarteleva - katsokaa vaikka! Ja söpöyskerrointa voi lisätä, kun valitsee mekon kanssa ihan tismalleen sopivan Secret Garden -printtiä olevan kirjekuorilaukun.
Eipä tällä kertaa oikeastaan muuta. Minä jatkan ruumiini tervehdyttämistä vaikka vähän venyttelemällä. Huomenna olisi nimittäin tarkoitus siirtää tämä jonkun muun ruumiilta tuntuva ruho taas ladulle, vaikka veikkaisin, että aamulla särkee paikkoja vielä vähän enemmän.. Ehkä se on se pääsiäiseen kuuluva Via Dolorosa :)
Mukavaa pääsiäisen aikaa teillekin, nähdään taas <3
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
![Romance Pitsimekko, Oasis Finland Romance Pitsimekko, Oasis Finland]()
Muisteltiin just serkkutytön kanssa erästä pääsiäistä, kun oltiin vähän yli 10-vuotiaita ja oltiin hiihtelemässä Lapin erämaassa kahdestaan. Minä olin ehkä 13 v, hän jotain 10 v. Kun me startattiin, aurinko paistoi ja taivas oli kirkas, kunnes yhtäkkiä alkoi pyryttää taivaan täydeltä, aurinko laski ja latu hävisi meidän edestä. Oltiin kuulkaas hieman paniikissa, mutta hiihdettiin vaan rohkeasti eteenpäin. Minä vanhempana yritin kaikin tavoin estää paniikkia valtaamasta mieltä ja muistan, miten vaikeaa se oli. En tiedä kuinka kauan me hiihdettiin, kunnes moottorikelkan valot kajasti edessä, ja aikuiset tulivat pelastamaan eksyneet hiihtelijät. Luojalle kiitos, että he löysivät meidät sieltä erämaasta, missä maasto ympärillä näytti joka puolelta katsottuna tismalleen samalta.
Onneksi tuosta retkestä ei jäänyt mitään kammoa, vaikka se olisi ollut täysin mahdollista. Mutta joka kerta, kun olemme serkkulikan kanssa tekemisissä, me kyllä puhumme tuosta kauhujen matkasta..
Korkkasin muuten nyt vasta hiihtokauden tälle vuodelle ja näin parikymmentä kilometriä tunturimaisemissa hiihdettyä, kropassa tuntuu niinkuin olisin nielaissut kelohongan. Joka paikkaa särkee, raajat ei suunnilleen liiku, mutta huoh, en vaihtaisi tätä olotilaa mihinkään!
No mutta. Systerin tytär Siiri oli pitkästä aikaa käymässä meillä viime viikonloppuna ja otettiin pari settiä asukuvia hänen kanssaan. Hän sai valita ihan oman makunsa mukaiset jutut Oasiksen valikoimista ja bongasi ensisilmäyksellä tämän superkauniin Romance Pitsimekon. Se on myös yksi minunkin suosikeistani. Mekko on niin kauniin värinen ja sen malli on todella imarteleva - katsokaa vaikka! Ja söpöyskerrointa voi lisätä, kun valitsee mekon kanssa ihan tismalleen sopivan Secret Garden -printtiä olevan kirjekuorilaukun.
Eipä tällä kertaa oikeastaan muuta. Minä jatkan ruumiini tervehdyttämistä vaikka vähän venyttelemällä. Huomenna olisi nimittäin tarkoitus siirtää tämä jonkun muun ruumiilta tuntuva ruho taas ladulle, vaikka veikkaisin, että aamulla särkee paikkoja vielä vähän enemmän.. Ehkä se on se pääsiäiseen kuuluva Via Dolorosa :)
Mukavaa pääsiäisen aikaa teillekin, nähdään taas <3

Kirjekuorilaukku: Secret Garden Clutch (kas tämä näin, klik)
Kengät: Ivanka Trump






Seuraa blogiani: