Olisi taas uuden videon aika! Tunnustukset sen kuin jatkuu ja jatkuu.. En oikeasti ymmärrä, miten pystyttiin tekemään video kokolailla pokka pitäen, vaikka välillä vähän "kieli poskella" jutusteltiin. Katsokaa ihmeessä, viihtykää ja tilatkaahan kanava. Lisää on taas luvassa.
Kun miettii loppumaisillaan olevaa viikkoa, on pakko tarkistaa kalenterista, että mitäköhän sitä tulikaan tehtyä. Vasta sitten hahmottaa tarkemmin ja palaa mieleen asioita, joitten ei haluaisi karkaavan muistojen hautausmaalle. Siellä on muutenkin jo ihan liikaa asioita. Pari sykähdyttävää hetkeä nostettakoon viime viikolta esiin, kas nämä näin.
Olin perjantaina Suomeen lanseeratun Reuzel -brändin PR-tilaisuudessa ja tapasin maailman kuuluisimman parturiliikkeen, rotterdamilaisen Schoremin perustajat Leen ja ja Bertus´n. Laitan Instagramin Story -puolelle pyörimään muutaman videon tilaisuudesta N-Y-T, eli käykää katsomassa. Tyypit on aloittaneet 14-vuotiaana parturoinnin ja parranmuotoilun ja uskollisesti pitäneet kiinni tyylistään, vaikka markkinat eivät aina ole todellakaan olleet suotuisat. He eivät ole lipsuneet businesmallistaan maailman muotituulten käänteissä ja se on se, jolla he ovat tehneet maailmanlaajuisen läpimurron tunnettuudessaan. Nyt he lanseerasivat Suomeen heidän itsensä kehittelemän Reuzel -tuotesarjan, joita myydään jo 75 maassa. Kun tiukasti uskoo itseensä ja luottaa osaamiseensa, on se ainoa tie, jolla megaluokan menestys on mahdollista. Tuuria toki tarvitaan, mutta se ei ole se juttu, jonka varaan voi rakentaa oikeastaan yhtikäs mitään. Ihailtavaa toimintaa herroilta!
Toinen sykähdyttävä hetki oli eilinen, kun meidän juniori kisaili viimeistä kertaa mini-sarjan Cheerleading -joukkueessa. Mineissä harjoittelu on ollut kohtuullisen leppoisaa, eikä touhu ole ollut niin haudanvakavaa, vaikka tosissaan ovatkin harjoitelleet. Ja nyt se on sitten historiaa, nyyh..
Tästä sunnuntaista lähtien hän jatkaa junnujen edustusjoukkuueen riveissä, kun hänet pikkuisen etuajassa rekrytoitiin harjoittelemaan 15.12 kisailtaviin SM-kisoihin. Normaalisti siirrot tapahtuvat vasta SM-kisojen jälkeen niin, että meilläkin olisi ollut ekat SM-kisat vasta vuoden kuluttua. Eli harjoittelu alkaa olla aikalailla "ammattimaista" ja erittäin tavoitteellista. Se tarkoittaa meidänkin perheessä taas uutta vaihetta, ja elämä rytmittyy jatkossa harjoitusten sanelemana. Olimme varanneet ja maksaneet jo ajat sitten Ruka-matkan itsenäisyyspäivän aikoihin ja sitäkin matkaa piti hiukka jälkisäätää. Me tullaan Sylvian kanssa kahdestaan jo päivää ennakoitua aikaisemmin takaisin, koska harjoituksia ei voi kisakaudella jättää väliin. Onneksi ei tarvinnut perua koko matkaa ja mekin pääsemme Sylvian kanssa viettämään pari päivää toivottavasti vähän talvisemmissa maisemissa. Mutta huh, mitkä viikot meidän neitokaisella on edessään huipentuen tosiaan 15.12 SM-kisoihin Helsingin jäähallissa.
Ei muuta kuin videon pariin, jossa ei tosiaankaan puhuta Cheerleadingistä eikä hollantilaisista partureista :)
Kun miettii loppumaisillaan olevaa viikkoa, on pakko tarkistaa kalenterista, että mitäköhän sitä tulikaan tehtyä. Vasta sitten hahmottaa tarkemmin ja palaa mieleen asioita, joitten ei haluaisi karkaavan muistojen hautausmaalle. Siellä on muutenkin jo ihan liikaa asioita. Pari sykähdyttävää hetkeä nostettakoon viime viikolta esiin, kas nämä näin.
Olin perjantaina Suomeen lanseeratun Reuzel -brändin PR-tilaisuudessa ja tapasin maailman kuuluisimman parturiliikkeen, rotterdamilaisen Schoremin perustajat Leen ja ja Bertus´n. Laitan Instagramin Story -puolelle pyörimään muutaman videon tilaisuudesta N-Y-T, eli käykää katsomassa. Tyypit on aloittaneet 14-vuotiaana parturoinnin ja parranmuotoilun ja uskollisesti pitäneet kiinni tyylistään, vaikka markkinat eivät aina ole todellakaan olleet suotuisat. He eivät ole lipsuneet businesmallistaan maailman muotituulten käänteissä ja se on se, jolla he ovat tehneet maailmanlaajuisen läpimurron tunnettuudessaan. Nyt he lanseerasivat Suomeen heidän itsensä kehittelemän Reuzel -tuotesarjan, joita myydään jo 75 maassa. Kun tiukasti uskoo itseensä ja luottaa osaamiseensa, on se ainoa tie, jolla megaluokan menestys on mahdollista. Tuuria toki tarvitaan, mutta se ei ole se juttu, jonka varaan voi rakentaa oikeastaan yhtikäs mitään. Ihailtavaa toimintaa herroilta!
Toinen sykähdyttävä hetki oli eilinen, kun meidän juniori kisaili viimeistä kertaa mini-sarjan Cheerleading -joukkueessa. Mineissä harjoittelu on ollut kohtuullisen leppoisaa, eikä touhu ole ollut niin haudanvakavaa, vaikka tosissaan ovatkin harjoitelleet. Ja nyt se on sitten historiaa, nyyh..
Tästä sunnuntaista lähtien hän jatkaa junnujen edustusjoukkuueen riveissä, kun hänet pikkuisen etuajassa rekrytoitiin harjoittelemaan 15.12 kisailtaviin SM-kisoihin. Normaalisti siirrot tapahtuvat vasta SM-kisojen jälkeen niin, että meilläkin olisi ollut ekat SM-kisat vasta vuoden kuluttua. Eli harjoittelu alkaa olla aikalailla "ammattimaista" ja erittäin tavoitteellista. Se tarkoittaa meidänkin perheessä taas uutta vaihetta, ja elämä rytmittyy jatkossa harjoitusten sanelemana. Olimme varanneet ja maksaneet jo ajat sitten Ruka-matkan itsenäisyyspäivän aikoihin ja sitäkin matkaa piti hiukka jälkisäätää. Me tullaan Sylvian kanssa kahdestaan jo päivää ennakoitua aikaisemmin takaisin, koska harjoituksia ei voi kisakaudella jättää väliin. Onneksi ei tarvinnut perua koko matkaa ja mekin pääsemme Sylvian kanssa viettämään pari päivää toivottavasti vähän talvisemmissa maisemissa. Mutta huh, mitkä viikot meidän neitokaisella on edessään huipentuen tosiaan 15.12 SM-kisoihin Helsingin jäähallissa.
Ei muuta kuin videon pariin, jossa ei tosiaankaan puhuta Cheerleadingistä eikä hollantilaisista partureista :)
Seuraa blogiani: