Turkki, joka näyttää aidolta, mutta on 100% feikki - Ja SpinOffina muutama ajatus luottamuksesta

Olenkohan koskaan kertonut (olen varmaan..), että mun tytär vastustaa turkisteollisuutta henkeen ja vereen. Siis oikeasti, vastustaa. Kun ostin Korkeavuorenkadun antiikkiliikkeestä ikivanhan aidon turkishatun ja hän näki sen meillä kotona, hän leikkasi sen ja vei roskiin. Hänelle on aivan turhaa selittää mitään mielipiteitä kierrätetystä turkiksesta, koska hänen mukaansa turkisten käyttö missään muodossa yllyttää ihmisiä ylläpitämään teollisuutta ja on ikäänkuin hyväksyntä sille. Se pitää hänen mukaansa saada loppumaan kokonaan. Hän ei ole se tyyppi, joka spreijjaa vastaan kävelevien ihmisten turkiksia, mutta hänen mielipiteensä tulee taatusti ilmi hänen katseestaan. Se kuulemma on pahempi kuin spreijjaus :D

Minusta on hienoa, että hän uskaltaa sanoa rohkeasti omat mielipiteensä, ja vieläpä niin, että hän pystyy perustelemaan ne yllättävän laaja-alaisesti. Koska rohkeus edellyttää yleensä sitä, että kokee ympäröivän ilmapiirin turvalliseksi. Rohkeus ja turvallisuus kulkevat siinä mielessä käsikynkkää.

Siitäpä juolahtikin mieleen, että olen noin miljoonaziljoona kertaa ollut palavereissa, joissa ei synny minkäänmoista keskustelua tärkeistäkään asioista. Keskustelua kyllä käydään, mutta se tapahtuu vasta käytävillä palaverin jälkeen - piilossa, salaa ja johan on mielipiteitä. Tiedättekö mistä se kertoo? Se kertoo siitä, että sen kyseisen (työ)paikan ilmapiiri ei ole luottamusta henkivä. Ei luoteta siihen, että se pomo tai organisaatio haluaa oikeasti hyvää tai että mielipiteitä on turvallista esittää. Kun ihmiset on hiljaa, on helppoa viisastella "liikuttavalla yksimielisyydellä" sen sijaan, että miettisi, mistä se hiljaisuus johtuu ja mitä ihmiset sillä viestii.

No, nyt mentiin kyllä niin sivuraiteille eli palataanpa takaisin ruotuun :)

Minun tytär kuvasi nämä postauksen asukuvat, mutta hiukan nikotellen. Hänen mielestään tämä minun päällä oleva Sandin "turkki" on sen verran aidon näköinen, että hänen piti omin silmin varmistua, että tässä ei todellakaan ole mitään oikeaa turkista. Vasta sen jälkeen hän pystyi asettumaan kameran taakse ja pistämään parastaan. Hän on muuten ihan superhyvä kuvaaja ja näissäkin kuvissa hän halusi testata kuvausta eri suunnilta kirkasta auringon valoa. Toinen kuva on otettu suoraan vastavaloon ja minusta siitäkin tuli aika hieno, vaikka ei se ollutkaan sitä, mitä tavoittelimme. Lisääkin näitä kuvia on vielä luvassa, mutta teen niistä erillisen postauksen. Niissä on nimittäin meidän pommipoju Leo mukana ja se on jo kokonaan toinen seikkailu:)

Tänä syksynä tai talvena (mitä tuosta vuodenajasta nyt ikinä voikaan sanoa..) on nähty katukuvissa paljon muhkeita pörrötakkeja. Mitä muhkeampi - sitä trendikkäämpi. Ja Sandin keinoturkit iskee kyllä lujaa siihen trendiin. Ja meikäläisen tajuntaan.

Parhaimmillaan keinoturkki tai pörrötakki on malliltaan sellainen, että se kestää tämän ohikiitävän supertrendikäs -ajanjakson. Keinoturkkeja on ollut aina ja niitä tulee varmasti jatkossakin olemaan. Tykkään tämän takin ruskeasta väristä ja vähän sellaisesta vintage -hengestä, joka muistuttaa mummon vanhaa (aitoa) turkkia. Näitä muuten löytyy niin Stockmannilta Sandin osastolta kuin Stokkan verkkokaupastakin, klik täältä.

Uskon että tämän kanssa kuljetaan pitkään yhdessä. Käsikynkkää. Ja (itse)luottamusta uhkuen.

Ihanaa, toivottavasti aurinkoista ja energistä viikonloppua - nähdään taas <3

PS. Muistattehan ottaa minun ja Mian vlogin CinCin by Mia&Pia seurantaan, klik - uusia jaksojakin on purkitettu eli pysykäähän kanavalla!

Turkki: Sand Copenhagen* (koko 34) -> löytyy mm. Stockmannilta, klik
Hattu: KN Collection
Poolo ja keinonahkahousut: Oasis Finland
Nilkkurit: Acne

* Turkki saatu!




^Turkki ei ole oikeasti näin punainen, todellinen väri on ylemmissä kuvissa.