En ole tehnyt vielä kovin montaa juttua meidän uudesta kodista, jossa olemme asuneet jo seitsemän kuukautta. Jos aikaisemmin tekemäni jutut aiheesta kiinnostavat, niin käyppä kurkkaamassa niitä tästä, tästä, tästä, ja tästä.
Rakensimme siis hiljattain omakotitalon, jossa teimme hurjasti myönnytyksiä sen sijainnin nimissä. Se ei ole kaikilta osin sellainen, josta olisin aina unelmoinut, koska tunteiden sijaan priorisoin näin mittavissa investoinneissa aina järjen tunteiden edelle.
Tontti on pieni ja sille rakennettu koti hurjan korkea. Koska tila on niin haasteellinen, olen tarvinnut sisustamisessa ulkopuolisen apua.
Rakensimme siis hiljattain omakotitalon, jossa teimme hurjasti myönnytyksiä sen sijainnin nimissä. Se ei ole kaikilta osin sellainen, josta olisin aina unelmoinut, koska tunteiden sijaan priorisoin näin mittavissa investoinneissa aina järjen tunteiden edelle.
Tontti on pieni ja sille rakennettu koti hurjan korkea. Koska tila on niin haasteellinen, olen tarvinnut sisustamisessa ulkopuolisen apua.
Kesäloman aikana heinäkuussa Vepsäläisen sisustussuunnittelija Lari Vanninen vieraili meillä, teki sisustussuunnitelman ja siinä sitten kesän ja syksyn aikana olemme hiljalleen sitä toteuttaneet. Homma eteni niin, että Lari teki ehdotelmia, joita me sitten yhdessä säädimme hänen avustuksellaan meille sopiviksi. Suunnitelman suuret linjat (eli käytännössä kalusteiden paikat ja värimaailma) tuntuivat heti omilta, ja suurimmat säädöt tehtiin tietysti kalusteiden kanssa. Kalusteissa halusimme sellaista cosy -henkeä ja tottahan niiden piti olla omalle lompakolle sopivat.
Koti ei saa olla liian hieno paikka, jossa pitäisi varoa, mitä missäkin tekee tai missä istuu. En kaipaa kodista sisustuslehtiä varten tehtyä showroomia - kuvausareenaa, jossa pitäisi aina kaiken olla puts ja blanc. Sen tähden minusta ei saa tekemälläkään mitään sisustusbloggaajaa, koska en yksinkertaisesti halua enkä kyllä viitsisikään olla kotona siivousrätti aina toisessa kädessä ja kamera toisessa. Kodin pitää näyttää ja tuntua kodilta ja sen pitää tuottaa hyvää mieltä asukkailleen. Vain kunkin talon asukkaat tietävät itse, mitä se heidän arjessaan tarkoittaa. Joku oikeasti viihtyy imurin varressa ja kokee mielihyvää, kun siivousrätti on aina käden ulottuvilla ja se hänelle suotakoon. Minä vaan en ole sellainen. Ehkä senkin tähden niitä kotijuttuja ei aina ole tässä blogissa tarjolla:)
Muistan lapsuuden lomareissulta erään perheen, jonka kotona lapset eivät saaneet edes istua olohuoneen sohvilla, vaan heidän piti istua olkkarissa lattialla! Sohvat oli mukamas liian hienot lasten istuttaviksi. En ymmärtänyt silloin enkä kyllä ymmärrä vieläkään, miten jossain kodissa voi olla asioita, joita pitäisi suojella sen omilta perheenjäseniltä. Voi että se tuntui pahalta jo silloin pikkutyttönä!
No mutta enihau. Syksyn aikana on joka tapauksessa luvassa enemmänkin juttua meidän kodista - olen mukana parissakin projektissa siihen liittyen. Tässä kuitenkin jo vähän esimakua siitä, mitä tuleman pitää.
^Kuvassa näkyy osa meidän keittiötä. Se on otettu olohuoneesta, joka on pari metriä keittiön alapuolella.
^Olkkarin sohva on todellakin oleilua varten.
^mm Minä määrään tässä kodissa. Oliskohan muuten talon rouvalla ollut jumppahetki olkkarin matolla ja apuvälineet jääneet sitten keskelle lattiaa..Mitenkäs nyt näin sattui..