Hyvää matkaa kansakunnan ikonit sekä Klingel -asu

Kaupallinen yhteistyö: Klingel Suomi

Mitä tässä meidän ympärillä oikein tapahtuu? Eilen jouduimme lukemaan Olli Lindholmin poismenosta, vaikka ei olla kunnolla sulateltu edes Matti Nykäsen kuolemaa! Olen oikeasti sanaton ja niin suruissani. Kansakunnan kaksi ikonia on poissa.

Tottakai muistan elävästi Nykäsen kulta-ajat, jolloin meidän kansallisidentiteettimme rakentui pitkälle talviurheilun sankareiden varaan. Ja Matti oli sankareista suurin. Ei ihan mitätön rooli. Seurasin ihaillen hänen menestystään ja edesottamuksiaan oikeastaan siihen saakka, kun hän meni naimisiin Mervin kanssa ja alkoi aikamoinen elämänvaihe. Silloin oikeasti huolestuin. Muistan, kuinka ajattelin, että joku päivä me vielä heräämme sellaiseen aamuun, jolloin otsakkeet huutavat, että Matti on poissa. Se avioliitto ei tottatotisesti ollut hyväksi kummallekaan osapuolelle. Onneksi mitään peruuttamatonta, kuolemaan johtanutta asiaa ei sattunut ja ironisesti sanottuna, kesti onneksi näinkin pitkään, että se aamu koitti. Vaikka en koskaan tavannut Mattia, hän kosketti minua elämänsä aikana, kuten meitä jokaista suomalaista. Hän ei jättänyt kylmäksi meistä ketään eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, että hän oli lämmin ja herkkä ihminen, suurella sydämellä.

Minun muistoissani hän on sankari ja ne muistot haluan säilyttää hänestä päällimmäisenä <3

Olli Lindholmin sen sijaan tapasin ihan henkilökohtaisesti. En ollut koskaan ollut mikään erityinen Yö-fani, kunnes Voice of Finlandin myötä jotenkin löysin Ollin. Ja yhtäkkiä yllättäen olimme samassa tilaisuudessa hänen kanssaan ja pääsin kertomaan tunteeni hänelle henkilökohtaisesti. Se kohtaaminen oli jollain tapaa hyvin "väkevä" ja erityislaatuinen. Hänellä oli kaunis ja koskettava tapa kohdata uusia ihmisiä ja hän todellakin riipaisi minun(kin) sielua. Ei sellaista tapahdu joka päivä tai vuosi tai edes vuosikymmen. Aira Samulinin kohtaamisessa oli jotain samaa, sellaista sielua ravisuttavaa. Heidän kummankin tavassa kohdata ihminen oli ja on jotain sellaista, että tunsin todellakin olevani erityislaatuinen. Voi kunpa itsekin voisi olla samanlainen Ihminen (isolla Iillä) muille!

Eikö meidän kannattaisi pyrkiä elämässämme siihen samaan? Sen sijaan, että me vähät välitämme lähellä olevista tutuista ja tuntemattomista, ottaisimme tavoitteeksemme, että juuri Minä saisin Sinut tuntemaan itsesi erityislaatuiseksi! Uskon, että maailma olisi aika paljon parempi paikka elää.

Kiitos Olli tästä silmiä avaavasta opista <3

Meillä muilla elämä jatkuu, haikein mutta kiitollisin mielin. Hyvää matkaa sankarit!


^ Ihana klassisen harmaa villakangastakki on Klingelin tämän kevään valikoimista (klik). Tykkään takin pituudesta, joka jää ihan hitusen polven alapuolelle. Minun päällä oleva takki on kokoa 36. Koska asu on vaalea ja kovin neutraali, tuo pirtsakkaan värikäs käsilaukku siihen ihanaa eloa. Laukku puolestaan löytyy täältä, klik.


^Kevään ja tulevan kesän ehdoton kenkämalli on sirot ja lestiltään hyvät Slingback -avokkaat. Ne on klassiset, niissä on terävä kärki ja avoin kanta sekä käveltävä määrä korkoa. Nämä Klingelin kengät (klik) on ihan mielettömän hyvät jalassa ja värikin on niin klassisen kaunis. Minulla on jalassa koko 38 eli ihan normaalimitoitusta nämäkin.




^Ainakin minulla varma kevään merkki on se, että kaipaan päälle jotain vaaleansinistä. Tämä Klingelin valikoimista löytynyt paitamekko  (klik) on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan klassisen kaunis ja takuuvarmasti yksi kevään ja tulevan kesän suosikkimekkojani. Helppo ja niin kaunis <3 Ja kokohan oli taas samainen eli 36.



Tässä vielä linkit tähän Klingel -asuun:
- Villakangastakki: Amy Vermont, koko 36
- Paitamekko: Alba Moda, koko 36
- Slingback Avokkaat: Klingel, koko 38
- Käsilaukku: Picard