Miten kuluttaa 11 tuntia 20 minuuttia lentokoneessa - nämä 6 tyhmää ja vähemmän tyhmää asiaa tein!

Matka oli ihan mielettömän ihana ja tuli niin tarpeeseen, mutta tässä postauksessa ajattelin keskittyä vähemmän täällä blogimaailmassa käsiteltyyn aiheeseen, eli siihen, miten kuluttaa aikaansa pitkän paluulentomatkan aikana. Fokuksessa nimenomaan paluulento sen tähden, että siitä puuttuu se loman alkamiseen liittyvä adrenaliini ja odottamisen jännitys ja usein parhaat kirjatkin on jo koluttu loman aikana loppuun. Eli miten tappaa aikaa ja sietää uuvuttavaa tylsyyttä.

Minä en ole todellakaan se tyyppi, joka suunnittelee matkan aikaista tekemistä sen kummemmin ja sen tähden ajattelin kertoa näin jälkeenpäin mitä puuduttavan paluulennon aikana oikein tulikaan tehtyä. Olkoon ne ikäänkuin "järkevyysjärjestyksessä":

1. Katsoin lennon aikana kaksi elokuvaa: uusimman Leijonakuninkaan ja Bohemian Rhapsody´n, joka kertoo Queenin edesmenneestä laulajasta Freddie Mercurystä. 

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut elokuvien katsoja, mutta näistä kumpainenkin pitivät todella pihdeissään. Erityisesti jälkimmäinen eli Bohemian Rhapsody meni lähes transsinomaisessa mielentilassa, vaikka en ole koskaan ollut myöskään Queen -fani. Elokuva oli todella koskettava ja niin todentuntuinen. Näitä katsellessa aikaa kului noin 3,5 tuntia kuin siivillä.

2. Katsoin myös kaksi TV-sarjaa: TLC-kanavalla tälläkin hetkellä pyörivän yhden jakson Cake Boss -ohjelmasta sekä sellaisen kuin Monster Croc Wrangler, joka kertoi jumalattoman suuresta jättiläiskrokotiilistä, joka haluttiin vaan mitata. Aika paljon enemmän saisi virrata vettä sateisen Helsingin viemäriverkostossa, jotta katsoisin näitä tämmöisiä sarjoja kotona TV:stä.. 

No, siinä vierähti noin 45 minuuttia yhteensä ilman suurempaa tunnelatausta. Aika kului kuitenkin aikalailla kivuttomasti ja se oli tärkeintä.

3. Pari ateriaakin tuli nautittua matkan aikana. Tai no, ei ne mitään gourmet aterioita olleet, mutta aikaa paloi niiden parissa ihan huomaamatta. Me olimme siis ostaneet sen ensimmäisen aterian etukäteen ja se oli näistä kahdesta ateriasta ehdottomasti parempi. Toinen ateria tarjottiin noin 2,5 tuntia ennen laskeutumista ja se oli ennemmikin eväslaatikko kuin varsinainen ateria. Niitten parissa hujahti yhteensä kaikkine vaiheineen ehkä noin pari tuntia. Kaikkein rasittavinta on odottaa sitä hetkeä, kun henkilökunta noutaa kaikki roskat veks sylistä. Todella puuduttavaa odottelua!



4. Pelattiin tyttären kanssa hänen pädillään sellaista peliä kuin Logos Quiz. Ollaan pelattu sitä ennenkin ja vain silloin, kun meillä on äärimmäisen tylsää. Eli lyhykäisyydessään idea on arvata globaaleiden yritysten logoja ja kun olet tiennyt riittävän monta, pääset seuraavalle tasolle. Me päästiin muistaakseni tasolle 19. Peli on tavallaan ihan kehittävä ja jossain määrin jopa yleissivistävä, mutta ei se niin hyvä ole, että pelaisin sitä vaikkapa kotona. Never.

Kyllä meillä ehkä tunti tai puolitoista kuitenkin vierähti sitä pelatessa. Ärsyttävintähän pelissä on se, että tiedät jonkun logon, mutta et vaan saa päähän, että mille hel...tin yritykselle se kuuluu. Argh.

5. Olen yksinkertaisten pelien ystävä - silloin harvoin kun pelaan yhtään mitään. Olin vuonna 1999 äitiyslomalla liian koukussa Tetris -peliin ja päätin, että siihen en enää palaa. Koukutuin, kun jäin töistä äitiyslomalle ja aika kävi tooodella pitkäksi. Synnytin pari viikkoa yli lasketun ajan, joten peli sopi siihen tylsyyden täyttämään aikaan paremmin kuin hyvin. Matkan aikana en kuitenkaan pelannut Tetristä, vaan Minesweeperiä eli miinanraivaajaa. Se peli on minun "aivot narikkaan" -hetkeni ja sitä tulee pelattua aina, kun en halua tehdä mitään. Noloa mutta totta. Tätä hakatessa vierähti tunti pari. Pelissä rasittavinta on pelin päättyessä kuvioon ponnahtavat Google mainokset, joista ei meinaa millään päästä pois! En ikinä katso niitä mainoksia eli mainostajien rahat menee kyllä kankkulan kaivoon, ainakin meikäläisen tapauksessa.

6. Viimeisimpänä, noloimpana ja turhuuksista turhimpana.. Mulle ei tarvitse antaa paljoakaan virikettä aivan arkipäiväisistä normaaleista asioista, niin meikäläinen alkaa suunnitella niitten ympärille jotain piilokamerajuttuja. Tästä alla olevasta kuvasta se ajatus sitten lähti juoksemaan. Ja sai aikaan aivan hysteerisiä naurunremahduksia, kun en pystynyt pitämään niitä pelkästään sisälläni. Puolustukseksi sanottakoon, että oli väsymykselläkin roolia.. (juttu jatkuu kuvan jälkeen)


Siis että jokaiseen penkkiin on liimattuna TUPAKOINTIKIELTO -tarra!!?? Siis onko tänä päivänä vielä joku jossain, joka ei tietäisi, että koneessa ei saa tupakoida? Eikö Tui-lentoyhtiöllä ole todellakaan tärkeämpää viestiä liimattavaksi tuohon kyseiseen paikkaan? No, minähän sain siitä sellaisen idean, että JOS meikäläinen olisi lentoemäntä, niin mitähän matkustajat sanoisi, jos kävisin monta kertaa lennon aikana muistuttelemassa, että tupakointi on kielletty ja että he ovat varmasti noteeranneet tämän tärkeän tarran siinä heidän silmiensä edessä. Herättelisin heitä vaan muistuttaakseni asiasta ja tietysti myös lapsille muistuttelisin, että tämä on tärkeä informaatio. Koputtelisin tuota kohtaa penkistä, sormea heristellen. Ja jokaiselle matkustajalle erikseen.

Minulla oli tosiaan omaa kivaa ja nauroin vedet silmissä, kun mietin ihmisten reaktioita. Näinkin saa ajan kulumaan..

Kyllähän pitkäkin lentomatka sujuu, ja tekemistä löytyy, kun ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa.

Onko Sinulla jotain vielä parempaa ideaa ajan tappamiseksi tilanteessa, jossa ei ole wifiä käytössä, kaikki mukana olleet lehdet on luettu jo menomatkan aikana ja päivän Hesarikin siinä alkavan kotimatkan hässäkässä yksinkertaisesti vaan unohtui ladata?