Mukavaa sunnuntaita ystävät. Ajattelin näin viikonlopun kunniaksi ottaa käsittelyyn aiheita, joista on puhuttu viime aikoina paljon eri medioissa ja joista jokaisella tuntuu olevan mielipide, joko oma tai lainattu. En juurikaan avaa aiheiden taustoja sen enempää, koska oletan, että sinäkään et ole voinut välttyä aiheilta ja tiedät niistä yhtä paljon kuin minäkin.
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä SINÄ olet näistä seuraavista aiheista!
1. Meghan & Harry eli tuttavallisemmin Megxit. Olen aina tykännyt seurata kuninkaallisia naisia, tai no, lähinnä heidän pukeutumistaan, koska ei heillä ole ollut juuri muuta substanssia annettavanaan. Kunnes tuli kesytön Meghan, joka suorastaan räjäytti kaikkien kuninkaallisista kiinnostuneiden tajunnan. Upea, valovoimainen, kaunis, muotitietoinen, energinen, täynnä intoa ja halua muuttaa ikivanhaa, pölyttynyttä britti-monarki -instituutiota ja tuoda se muutaman sadan vuoden takamatkalta 2000-luvulle.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, se koko prinsessatarina oli tuhoontuomittu heti alusta lähtien. Meghan, joka oli kasvanut pienestä tytöstä lähtien ottamaan asioihin kantaa, ilmaisemaan ne isoillakin forumeilla ja oikeasti muuttamaan maailmaa, ei yksinkertaisesti mahtunut ikivanhaan instituuttiin, jossa naisen ainoa tehtävä on näyttää kauniilta, niiata oikeassa kohtaa, vilkuttaa alamaisilleen, kävellä Catherinen ja Williamin perässä, ja osoittaa näin, että toinen on arvokkaampi toista. Hän oli yksinkertaisesti totaalisen väärä valinta prinsessan rooliin. Hän oli liian hyvä ollakseen totta.
Ja koska hän totesi missionsa maailman muuttamisesta prinsessan roolissa mahdottomaksi, hän otti lopputilin ja lähti. Niin vanhaa instituuttia ei noin vaan muuteta, se Meghaninkin oli pakko tunnustaa. Eikä hän ollut valmis taipumaan ja laitostumaan osaksi suljettua kultahäkkiä. Elämä on liian lyhyt elettäväksi itselleen merkityksetöntä elämää.
Hienoa Meghan - arvostan hänen rohkeuttaan ja päätöstään pysyä omien arvovalintojensa takana! Vaikka jäänkin kaipaamaan sitä raikasta tuulahdusta, jonka hän meille uteliaille antoi..
![]()
^Harryn ja Meghanin viimeinen esiintyminen kuninkaallisina. Asu oli mielestäni yksi kauneimmista Meghanin asuista - niin samaistuttava, hillitty ja klassisen kaunis. Kuva lainattu täältä, klik.
2. Janita Lukkarinen. Niin kaunis sielu ja niin epäreilu kohtalo.. Ei 26-vuotiaan kuuluisi todellakaan olla saattohoitokodissa. Sen sijaan että hän surkuttelisi kohtaloaan, hän on antanut seuraajilleen ihan uskomattoman paljon ajateltavaa. Olla kiitollinen siitä, että herää uuteen päivään. Olla kiitollinen siitä, mitä on saanut kokea eikä siitä, miten paljon jää kokematta. Elämän tärkeät asiat konkretisoituvat liian monelle vasta kuolinvuoteella, ellei me aleta hiffata niitä tässä ja nyt. Ehkä hän on oikeasti maan päälle lähetetty enkeli (kuten hän itse itseään nimittää), jonka tehtävänä on herätellä meitä ajattelemaan oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Toivon hänelle paljon kauniita aamuja ja kivuttomia päiviä. Ja kun hänen tarinansa ja Insta Storynsä joku päivä loppuu (kuten meillä kaikilla), hänen tehtävänsä maan päällä on suoritettu ja hänen kaunis sielunsa jää elämään ikuista elämää jälkeenjääneiden keskuudessa <3 Pyrkikäämme samaan!
Ja mitä tulee hänen rahankeruukampanjaansa - Minä sanon Janita Sinulle, että käytä itse ne rahat juuri niihin asioihin, mitkä tuovat Sinulle itsellesi iloa ja valoa <3 Viis muitten mielipiteistä ja loputtomista ohjeista etusormenheristelyineen.
![]()
^Kaunis, sielukas Janita <3 Kuva lainattu täältä, klik.
3. Sisäministeriön kansliapäällikön nimitys -rumba. Nimitettiinkö sisäministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli kansliapäälliköksi varmasti pätevin henkilö, kun sisäministeri Ohisalo nimitti siihen Antti Pelttarin sijaan Kirsi Pimiän? Ja miten pätevyyttä yleisesti ottaen mitataan? Tämän asian ympärillä on mielestäni käyty hyvin hämmentävää keskustelua, joka muistuttaa enemmän tunkkaista 80-lukua kuin tätä päivää. Ikäänkuin virkavuodet tekisivät ihmisestä pätevimmän hoitamaan tätä tärkeää johtajan roolia. Miksi kokemusvuosien sijaan tai vähintään rinnalla ei ole puhuttu johtajan sosiaalisista valmiuksista, hänen kyvykkyydestään innostaa ja motivoida ihmisiä, kyvystään asettua toisen ihmisen rooliin, yhteistyötaidoistaan, kyvystä nähdä maailma uusin silmin, eli ominaisuuksista, joitten mielestäni pitäisi johtajia valitessa näytellä tänä päivänä tärkeämpää roolia kuin viivottimella mitattujen virkavuosien - kokemusta tietenkään aliarvioimatta.
Tuli vaan mieleen, että eihän meidän nykyhallitustakaan (jonka pitäisi olla vähintään yhtä merkittävässä roolissa meidän yhteiskunnassamme kuin ministeriön kansliapäällikön) ole valittu kokemusvuodet edellä. Ja nyt ne samat tahot, jotka ylistävät meidän modernia, tuoretta, raikasta hallitusta, peräänkuuluttavat ja vertailevat kokemusvuosia johtajan tärkeimpänä kriteerinä. Ristiriitaista, sanon minä!
![]()
Kuva lainattu täältä, klik.
Eipä tällä kertaa muuta. Säästetään mietteet vaikkapa Corona -viruksesta seuraavaan mielipide -tekstiin. Kivaa sunnuntaita!
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä SINÄ olet näistä seuraavista aiheista!
1. Meghan & Harry eli tuttavallisemmin Megxit. Olen aina tykännyt seurata kuninkaallisia naisia, tai no, lähinnä heidän pukeutumistaan, koska ei heillä ole ollut juuri muuta substanssia annettavanaan. Kunnes tuli kesytön Meghan, joka suorastaan räjäytti kaikkien kuninkaallisista kiinnostuneiden tajunnan. Upea, valovoimainen, kaunis, muotitietoinen, energinen, täynnä intoa ja halua muuttaa ikivanhaa, pölyttynyttä britti-monarki -instituutiota ja tuoda se muutaman sadan vuoden takamatkalta 2000-luvulle.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, se koko prinsessatarina oli tuhoontuomittu heti alusta lähtien. Meghan, joka oli kasvanut pienestä tytöstä lähtien ottamaan asioihin kantaa, ilmaisemaan ne isoillakin forumeilla ja oikeasti muuttamaan maailmaa, ei yksinkertaisesti mahtunut ikivanhaan instituuttiin, jossa naisen ainoa tehtävä on näyttää kauniilta, niiata oikeassa kohtaa, vilkuttaa alamaisilleen, kävellä Catherinen ja Williamin perässä, ja osoittaa näin, että toinen on arvokkaampi toista. Hän oli yksinkertaisesti totaalisen väärä valinta prinsessan rooliin. Hän oli liian hyvä ollakseen totta.
Ja koska hän totesi missionsa maailman muuttamisesta prinsessan roolissa mahdottomaksi, hän otti lopputilin ja lähti. Niin vanhaa instituuttia ei noin vaan muuteta, se Meghaninkin oli pakko tunnustaa. Eikä hän ollut valmis taipumaan ja laitostumaan osaksi suljettua kultahäkkiä. Elämä on liian lyhyt elettäväksi itselleen merkityksetöntä elämää.
Hienoa Meghan - arvostan hänen rohkeuttaan ja päätöstään pysyä omien arvovalintojensa takana! Vaikka jäänkin kaipaamaan sitä raikasta tuulahdusta, jonka hän meille uteliaille antoi..
^Harryn ja Meghanin viimeinen esiintyminen kuninkaallisina. Asu oli mielestäni yksi kauneimmista Meghanin asuista - niin samaistuttava, hillitty ja klassisen kaunis. Kuva lainattu täältä, klik.2. Janita Lukkarinen. Niin kaunis sielu ja niin epäreilu kohtalo.. Ei 26-vuotiaan kuuluisi todellakaan olla saattohoitokodissa. Sen sijaan että hän surkuttelisi kohtaloaan, hän on antanut seuraajilleen ihan uskomattoman paljon ajateltavaa. Olla kiitollinen siitä, että herää uuteen päivään. Olla kiitollinen siitä, mitä on saanut kokea eikä siitä, miten paljon jää kokematta. Elämän tärkeät asiat konkretisoituvat liian monelle vasta kuolinvuoteella, ellei me aleta hiffata niitä tässä ja nyt. Ehkä hän on oikeasti maan päälle lähetetty enkeli (kuten hän itse itseään nimittää), jonka tehtävänä on herätellä meitä ajattelemaan oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Toivon hänelle paljon kauniita aamuja ja kivuttomia päiviä. Ja kun hänen tarinansa ja Insta Storynsä joku päivä loppuu (kuten meillä kaikilla), hänen tehtävänsä maan päällä on suoritettu ja hänen kaunis sielunsa jää elämään ikuista elämää jälkeenjääneiden keskuudessa <3 Pyrkikäämme samaan!
Ja mitä tulee hänen rahankeruukampanjaansa - Minä sanon Janita Sinulle, että käytä itse ne rahat juuri niihin asioihin, mitkä tuovat Sinulle itsellesi iloa ja valoa <3 Viis muitten mielipiteistä ja loputtomista ohjeista etusormenheristelyineen.
^Kaunis, sielukas Janita <3 Kuva lainattu täältä, klik.3. Sisäministeriön kansliapäällikön nimitys -rumba. Nimitettiinkö sisäministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli kansliapäälliköksi varmasti pätevin henkilö, kun sisäministeri Ohisalo nimitti siihen Antti Pelttarin sijaan Kirsi Pimiän? Ja miten pätevyyttä yleisesti ottaen mitataan? Tämän asian ympärillä on mielestäni käyty hyvin hämmentävää keskustelua, joka muistuttaa enemmän tunkkaista 80-lukua kuin tätä päivää. Ikäänkuin virkavuodet tekisivät ihmisestä pätevimmän hoitamaan tätä tärkeää johtajan roolia. Miksi kokemusvuosien sijaan tai vähintään rinnalla ei ole puhuttu johtajan sosiaalisista valmiuksista, hänen kyvykkyydestään innostaa ja motivoida ihmisiä, kyvystään asettua toisen ihmisen rooliin, yhteistyötaidoistaan, kyvystä nähdä maailma uusin silmin, eli ominaisuuksista, joitten mielestäni pitäisi johtajia valitessa näytellä tänä päivänä tärkeämpää roolia kuin viivottimella mitattujen virkavuosien - kokemusta tietenkään aliarvioimatta.
Tuli vaan mieleen, että eihän meidän nykyhallitustakaan (jonka pitäisi olla vähintään yhtä merkittävässä roolissa meidän yhteiskunnassamme kuin ministeriön kansliapäällikön) ole valittu kokemusvuodet edellä. Ja nyt ne samat tahot, jotka ylistävät meidän modernia, tuoretta, raikasta hallitusta, peräänkuuluttavat ja vertailevat kokemusvuosia johtajan tärkeimpänä kriteerinä. Ristiriitaista, sanon minä!
Kuva lainattu täältä, klik.Eipä tällä kertaa muuta. Säästetään mietteet vaikkapa Corona -viruksesta seuraavaan mielipide -tekstiin. Kivaa sunnuntaita!
Seuraa blogiani: