Päivän mekkopostaus ja miten korona näkyy minun arjessani

Olispa hienoa kirjoittaa postaus mainitsematta kertaakaan sanaa korona, mutta luulenpa, että se ei ole mahdollista, jos kuulumisista puhutaan. Eletään sen verran historian kirjoihin jäävää aikaa, joka hallitsee meidän kaikkien arkea aikalailla.

Suurin minun arkea muuttanut asia on se, että koko meidän perhe tekee työtä kotoa käsin. Keittiön ruokapöytä, eli kuvissa tuossa minun selkäni takana, on täynnä koneita, kuulokkeita, johtoja ja lippulappusia. Tämmöisen järjestystä ympärilleen kaipaavan ihmisen on työlästä sopeutua ympärillä vallitsevaan "kaaokseen", vaikka se tekeekin aika hyvää minulle - on vaan pakko sopeutua. Meikäläisen on nimittäin vaikeaa keskittyä yhtään mihinkään, jos ympärillä ei ole siistiä ja tavarat järjestyksessä.

Etäkoulukin on alkanut rullata varsin mainiosti ja meidän juniori noudattaa hänelle annettuja ohjeita pilkuntarkasti. Hän on äitiinsä tullut, heh. Hän herää aamulla samaan aikaan kuin normaalitilanteessakin, syö normaalin aamupalansa ja käy pienellä happihyppelyllä ulkona ennen koulun alkua, koska opettaja on sitä suositellut. Kun oppitunti alkaa, hän on linjoilla, minuutilleen aikataulussa. Liikuntatunnitkin hän hoitaa säntilliseen tyyliinsä, vaikka hänen ei todellakaan tarvitsisi liikkua yhtään enempää kuin hän nyt jo tekee. Liikuntatunnin hän suoritti pyöräilemällä.

Järjestyksen puutteen lisäksi minun on vaikea sopeutua myös säännöllisyyteen, jota etenkin juniori kaipaa ja tarvitsee. Minähän en esimerkiksi syö mitenkään säntillisesti vaan syön silloin kun siltä tuntuu ja nyt täytyy vääntää lounasta ja välipalaa yhtenään ja kellontarkasti. Voin rehellisesti sanoa, että en tykkää, koska en ole tehnyt niin pitkiin aikoihin.

Kolmas selkeä muutos on ollut se, että asiat ei ainakaan minulla juuri nyt etene, tai ainakin moni asia on hidastunut huomattavasti. Tämä absurdilta ja epätodelliselta tuntuva tilanne tuli kaikille niin puun takaa, tai paremminkin laskeutui jostain kuusta tai avaruudesta ellei peräti tuntemattomasta mustasta aukosta. Tuskin yksikään riskienhallinnan ammattilainenkaan oli kirjannut tarttuvan viruksen yrityksensä riskeihin - vai oliko?

Ajattelin näin koronapäivien iloksi kuvailla asuja ja postailla niitä jopa poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin. En uskalla antaa lupausta, että postaisin asun joka koronapäivä (vaikka haluaisin), koska aina voi tapahtua jotain yllättävää, joka vaatii poikkeuksellista huomiota. Mutta yritän joka tapauksessa ja teen parhaani!

Aloitetaan tästä superkauniista Rosie trikoomekosta. Minähän en ole montaa kertaa käyttänyt itselleni kuuluvaa etuosto-oikeutta uusimpiin Oasiksen mallistoihin, mutta tämän mekon kohdalla tein poikkeuksen. Odottelen yleensä pari viikkoa sen jälkeen, kun tuotteet on ladattuna verkkokauppaan ennenkuin teen hankintoja itselleni, koska annan asiakkaille aina etuoikeuden. Tämän mekon kohdalla oli pakko tehdä poikkeus ja hankin sen heti omaan kokoelmaani. Ihan supermukava päällä, koska se joustaa trikoomekolle tyypilliseen tapaan ja istuu niin kauniisti.


Mekko: Rosie Trikoo Paitamekko, Oasis (minulla päällä koko S)
Sukkikset: Wolford
Kengät: Geox

^Bongaa kuvista Leo, the pomeranian, joka tykkää olla lähellä ja vahtia ympäristöään, kuten vahtikoirilla on tapana <3 Tuosta omalta paikaltaan hän näkee ikkunoitten kautta oman "reviirinsä", eikä yksikään nätti tyttökoira jää häneltä huomiotta :D

^ Hihansuutkin on niin kauniit ja viimeistellyt.