Minkälainen kansa kuoriutuu koronan jälkeen koloistaan?

Kyselin eilen Instagramissa kaikista niistä oudoista uusista tavoista, joita kotona kököttäminen on meissä saanut aikaan. Itse olen märkä rätti käsissäni puunaamassa jotain paikkaa aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Tiskaan myös tiskejä ihan yhtenään, eikä meillä kotona ole varmasti kahta minuuttia pidempään tiskejä pöydällä. Kädet on melkoiset koronakorput, kun liotan niitä jatkuvasti tiskiainevedessä tai käsidesissä. Kynnetkin on niin liuskottuneet, että ne jotakuinkin murenee käsiin.

Pullaa ja kakkuja syntyy koronakeittiöissä lähes päivittäin, enkä onnekseni ole yksin näitten tapojeni kanssa, vaan aika moni muukin siellä ruudun takana harrastaa ihan samaa. Ikkunat on pesty ja lattiat kiiltää, eikä kaapitkaan ole koskaan olleet niin järjestyksessä kuin ne nyt on.

Kuka jaksaa meikata joka aamu? Ja miettiä, että mitäköhän laittaisi tänään päälleen? Meistä on tainnut kehkeytyä aikamoisia koronatonttuja itse kustakin, vai mitä! Ja mikä parasta, yllätysvieraista ei ole pelkoa, hehe eli ei mitään syytä muuttaa luukkiaan vielä muutamaan kuukauteen.

Meistä jokaisesta on jo nyt kuorittu aikamoinen kerros sosiaalisuutta pois, vaikka me olemme vasta alkumetreillä eli pistää kyllä miettimään, minkälainen kansa me oikein ollaan, kunhan aikanaan kuoriudumme ulos koronakoloistamme?

Kampaamo- ja parturikäynnit on luonnollisesti aika vähissä eli hiukset lienee aika paljon pidemmät, ellei me opetella niitä itse nyrsimään toisiltamme. Kansa lienee myös hiirenharmaantunut, kun kiinnostus omaa ulkomuotoa kohtaan on ollut kadoksissa. Eli patoutunutta parturientarvetta olisi luvassa!

Kotikeittiöt koronauuneineen on olleet sen verran kovassa käytössä, että muutaman lisäkilon kanssa täältä tullaan aikoinaan ihmisten ilmoille. Saattepa nähdä! Ja luulenpa, että tammikuu-ilmiö tulee toteutumaan myös koronakaranteenin jälkeen, kun kansakunta rientää kuntosaleille parijonoissaan.

Valitettavasti luvassa on myös paljon eronneita pareja, koska pitkät yhdessäolot tunnetusti kiristävät välejä. Lapsiperheille (tai siis perheille, joilla on pieniä lapsia), tämä on varmasti hermoja raastavaa aikaa, kun pitäisi tehdä etätöitä ja palvella samaan aikaan kitarisat punaisina huutavia lapsia. Huh, jaksamista teille <3 Sen lisäksi liian monen tulevaisuudenkuva on valitettavasti hämärtynyt ja rahahuolet puretaan liian usein niihin kaikkein lähimpiin.. Ja alkoholilla itseään lääkiten. Voi että.. Onneksi yhteiskunta on luvannut auttaa, joten ystävät, toivoa on, vaikka välillä saattaisi tuntua, että kaikki on mennyttä <3

Mitenköhän käy sosiaalisuuden kanssa eristäytymisen jäljiltä? Ja kuka uskaltaa rynnätä enää halailemaan tai edes kättelemään, kun me olemme nyt vasta tiedostaneet, että virus on aseellista sotaakin suurempi uhka täällä meillä länsimaissa?

Jännää nähdä, miten me olemme muuttuneet, kunhan täältä tullaan taas.

No mutta, mennään vähän mystisempään aiheeseen eli pukeutumiseen. Minulla on päälläni ihana trikoomekko (koossa S), joka päällä voi oikeasti viettää vaikka mukavaa etätyöpäivää, kun tekee mieli panostaa omaan ulkomuotoonsa. Tätä Rosie -mekkoa tuli kahdessa eri mallissa, joista toinen on jo aikaisemmin esittelemäni paitamekko -mallinen (katso tämä postaus!) Tuota kyseistä paitamekkoa on muuten tulossa lisää seuraavassa lähetyksessä, toisin kuin tätä päällä olevaa - siihen ei ole luvassa täydennystä. Verkkokaupasta tämä päällä näkyvä mekko löytyy täältä, klik. Ja tuo mainitsemani paitamekko puolestaan täältä, klik.

Pukeutuminen trikoomekkoon piristää kummasti niitä päiviä, kun tuntuu, että naava kasvaa jo pitkin säärikarvoja, mutta ei ole vielä valmis tinkimään mukavuudesta. Kun vielä sipaisee hiukan meikkiä naamaan, niin fiilis on kertalaakista ihan yhteiskuntakelpoinen. Kannattaa kokeilla, jos kaipaat hieman tuuletusta koronatonttupäiviin!

Eipä tässä tämän kummempaa. Toivon ihan jokaiselle nyt uskoa, toivoa ja rakkautta - Ja mehän tietty nähdään taas <3


Mekko: Rosie Midi Trikoomekko (koko S), Oasis
Slingback korkkarit: Högl