Miltä sellainen ajatus tuntuisi, että olisit kesätöissä, jossa tuijottaisit koko kesän ihmisen ruumista silmästä silmään? Yksin.
Tässä postauksessa kerron ehkä muistorikkaimmasta ja heittämällä eniten tunteita herättäneestä kesätyöstäni, johon palasin muistoissani, kun kävimme kesälomareissulla kotiseudullani. Tässä postauksessa pääset mukaan myös muihin tämän poikkeuksellisen kesän huippuhetkiin.
Olimme tosiaan kesälomareissulla meidän kummankin kotiseuduilla eli ensin anoppilassa ja sieltä sitten ajelimme pohjoisemmaksi minun kotiseudulleni. Puoliso on kotoisin ihan Venäjän rajalta ja minä puolestani Ruotsin rajalta. Tuli mieleeni, että meissähän kirjaimellisesti kohtaavat itä ja länsi ja varsin lämpimissä merkeissä, hehe <3
Pohjoisen reissulla meillä on aina tapana ajella omilla vanhoilla huudeilla, mutta jostain syystä emme ole koskaan aikaisemmin käyneet kaksin paikkakunnan vanhassa kirkossa eli Pyhän Mikaelin Kirkossa. Se oli joskus aikoinaan lukion jälkeen minun kesätyöpaikka, olin siellä oppaana. Kirkko on Lapin yksi suosituimmista turistikohteista, koska sen lattian alla makaa lasikantisessa arkussaan 391 vuotta sitten kuollut kirkkoherra Nikolaus Rungius - mädäntymättömänä ja muumioituneena. Hänen ruumiinsa ei ole suojattu millään keinoaineilla vaan hän on muumioitunut ilman minkäänlaista käsittelyä. Leganda kertoo, että Rungius olisi saarnannut kirkkokansalle, että
"Jos sanani ovat totta, ruumiini ei mätäne, mutta jos ne eivät ole tosia, ruumiini mätänee."
Vietin tämän herran ruumiin kanssa siis koko pitkän kesän! Alkukesä sujuikin oikein mallikkaasti, kun väkeä kävi päivittäin noin 300-400. Bussilasteittain ihmisiä mm. Saksasta, Ruotsista ja vaikka mistä maailman maista. En ollut hetkeäkään yksin. Ja kielitaitokin karttui kohisten, kun puhua pölpötin turistien kanssa Rungiuksen tarinaa ja kirkon historiaa sujuvasti niin ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Oli ihan huikea tunne, kun pystyin pitämään esitelmän myös saksaksi ja täysin sujuvasti! Kielioppi oli hallussa lukion jäljiltä ja kun sitä pääsi käyttämään aidossa kontekstissa, en todellakaan jättänyt tarttumatta tilaisuuteen.
Kun kesä hiipui ja lomakausi loppui, loppuivat myös turistit. Alkoi puhaltaa hieman toisenlaiset tuulet.. Kirkossa oli kylmä, eikä ulkona voinut olla, koska satoi päivästä toiseen. Aloin pelätä joka hiton narahdusta, koska tiesin, että Rungiuksen lisäksi kirkon lattian alla makaa muumioituneita ruumiita enemmänkin. Se ajatus alkoi kalvaa pään sisällä ja aloin karttaa Rungiuksen katsomista silmästä silmään. Loppuajan pelkäsin niin, että en uskaltanut enää edes avata aamuisin sitä arkun lasikantta, vaan isäni teki sen puolestani. Hän kuskasi minut joka aamu ja avasi sen kannen. Illalla hän tuli hakemaan sulkeakseen sen hiton arkun kannen.
Olin niin huojentunut, kun kesä oli ohi ja kirkon ovet suljettiin talven ajaksi.
Tänä kesänä emme kuitenkaan valitettavasti päässeet tervehtimään vanhaa "pomoani", koska koronan tähden ovet olivat avoinna ainoastaan sopimuksesta. Eikä meillä tietysti semmoista ollut :)
Semmoinen kesätyö, josta riittää muisteltavaa vielä keinutuoliinkin asti. Mikä on Sinun mieleenpainuvin kesätyömuisto - olisi kiva kuulla?
^Meillä on kotona paljon ihan perinteisiä valokuvia ja niitä on tietysti aina mukava katsella ja muistella niitten kautta menneitä. Tällä kertaa kuvasin printtikuvia (eli kuvasin kuvia) parin vuoden takaisista tyttären lakkiaisista. Ei kovin kaukaa menneisyydestä, mutta oli niin ihana nähdä näitä kuvia, jossa tyttären ympärillä on kumpikin hänen mummoistaan. Vasemmalla minun äiti ja oikealla mieheni äiti. Ja meidän tytär siinä heidän välissään. Kuva on yksi minun lempparikuvista <3
^Vanhan kirkon portilla hiukan pettyneenä, kun emme päässeetkään sisään moikkaamaan vanhoja (siis Todella vanhoja) tuttuja.. Kuvassa näkyy uusi kirkko.
^Kävimme hillastamassa sekä miehen että minun kotiseudulla, koska marjastaminen on kohtuullisessa määrin ihanaa puuhaa. Kun mukana on vain pienet ämpärit, säilyy motivaatio metsässä ihan toisella tapaa kuin ison astian kanssa :) Tänä vuonna oli muuten ehkä paras hillavuosi, jonka itse muistan! Myös mustikoita kertyi oikein mukavasti talven varalle.
^Tänä kesänä mekin innostuimme suppailusta ja hankimme puhallettavan version suppilaudasta. Ihan loistava hankinta, joka on helppo täyttää ja se kulkee helposti mukana! Leokin tykkäsi ihan mahdottomasti lähteä pienelle suppilautaretkelle, tosin hänelle piti myös laittaa pelastusliivit päälle tämän testikierroksen jälkeen.