Vietimme nuorimman tyttären rippijuhlia viikonloppuna. Hänen konfirmaationsa oli jo viikkoa aiemmin, mutta koska olimme samaisena viikonloppuna sukulaisneitosen yo-juhlissa Itä-Suomessa, siirsimme suosiolla omia juhlia viikolla eteenpäin.
Näin epidemia-aikaan juhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen täytyy tietysti miettiä tarkkaan niin juhlien järjestäjän kuin vieraidenkin taholla. Käsidesit, kasvomaskit, turvavälit ja vain lyhyet jutustelutuokiot niin isäntäväen kuin muidenkin juhlavieraiden kanssa ovat niitä asioita, joita itse mietimme riskien minimoimiseksi.
Ylioppilasjuhlien sää oli onneksi lämmin ja aurinkoinen ja olimmekin koko juhlan ajan ulkosalla. Meidät uusmaalaiset kun koetaan helposti taudinkantajiksi ja -tartuttajiksi, joten sekä oman että muiden vieraiden turvallisuuden tähden olikin hyvä, että pystyimme olemaan ulkotiloissa koko juhlien ajan. Omat rippijuhlatkin olimme suunnitelleet niin koronaystävällisiksi kuin mahdollista. Kutsuimme ensinnäkin niin vähän väkeä, kuin suinkin "kehtasimme" eli vaan kaikkein läheisimmät sukulaiset ja muutaman ystävän. Ja heidätkin porrastimme kolmeen vaiheeseen.
Mutta vaikka miten yrittäisi ennakoida, ei riskejä voi kokonaan välttää ja se aiheuttaa todellakin ristiriitaisia tunteita ja tilanteita.. Tylsää, kun joutuu punnitsemaan asioita ihan erilaisista näkökulmista kuin koskaan ennen, mutta minkäs teet. Näillä reunaehdoilla täytyy pärjätä ja niiden kanssa elää ja toimia.
Rippijuhlat oli ihanat pienet juhlat yhdessä ihanien ihmisten kanssa <3 Päivänsankarikin oli oikein tyytyväinen juhliinsa, ja se oli tietysti tärkeintä.
Päivänsankarista tulikin mieleen, että hänen syksyn aikataulut muuttuivat aikalailla, kun hän sai kutsun treenaamaan oman joukkueensa treenien lisäksi myös Gorillojen eli Suomen maineikkaimman Cheerleading -joukkueen kanssa, kerran viikossa. Kyseessä on aikuisjoukkue, eikä hän voi olla vielä täysvaltainen jäsen, koska on siihen liian nuori. Vuoden kuluttua se voi olla jo mahdollista, jos kaikki menee hyvin ja hän vakuuttaa joukkueen taidoillaan. Ihan mieletön mahdollisuus, josta hän on luonnollisesti aikamoisen innoissaan ja kiitollinen. Gorilla -joukkue on nimittäin ollut hänen päämääränsä ja unelmansa niin kauan kuin hän on harrastanut lajia. Se, että pääsee oppimaan paljon uutta ja saa harjoitella liikkeitä, joita omassa joukkueessa ei ole vielä lupa tehdä (ilmatilassa), on tietysti se tärkein juttu koko hommassa. Hänen pohjansa eli ne tyypit, jotka heittävät ja vastaanottavat häntä, ovat vahvempia, kookkaampia ja kokeneempia ja sen tähden myös varmempia roolissaan. Kurkkaappa tästä Gorillojen SM 2020 kisasuoritus niin näet, millaisesta taitolajista on kyse, klik. (Alkuhuuto kestää noin minuutin ja sen jälkeen alkaa varsinainen ohjelma.)
Pidemmittä puheitta siirrytään kuvien pariin. Kerron niistä hieman lisää aina kuvien alla.
^Minun Äidilläni on tapana tehdä juhliin muutama näyttävä ruusu-asetelma. Hän teki tuon matalamman tummanpunaisista ruusuista vanhaan Arabian astiaan ja minä tuon toisen vaaleammista ruusuista Iittalan ihanaan Nappula -ruukkuun.
^^ Onnistuimme saamaan vielä hieman ennen Oasiksen Administration -ilmoitusta tämän ihanan valkoisen Oasiksen mekon hänelle rippimekoksi. Kenkien kanssa olikin vähän enemmän haastetta, nimittäin hän ei suostunut laittamaan jalkaansa mitään muuta kuin lenkkarit tai jonkinsortin sneakerit. En nyt ihan tarkkaan muista, ostimmeko nämä ihanat valkoiset lenkkarit hänelle Prismasta vai Pradalta (hehe), mutta joka tapauksessa ne sopi mielestäni tähän asuun ja hänen sporttiseen tyyliinsä kuin nenä päähän.
![Part of my Family, Business Woman]()
![Our daughter´s Christening Party, Business Woman]()
![Red Roses, Businesswoman]()
^Ryhmäkuva, jossa kannattaa kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin. Ensinnäkin päivänsankarin valkoiset sukat, joita ilman hän ei suostunut olemaan. Eikä myöskään laittamaan niitä Pradan (vai oliko ne sittenkin Prisman..) lenkkareita sisätiloissa jalkaansa. Kuvassa on myös siskon pojat, joista yhdellä on eriparisukat. He tulivat juhliin suoraan laivalta, eivätkä millään malttaneet vaihtaa matkalaukussa olleita juhlavaatteita päälleen :) Leokaan ei malttanut olla pois yhdestäkään kuvasta vaan jotenkin aina ilmestyi kaikkiin kuviin, mitä päivän aikana otettiin <3 Onneksi hän itse huolehti itsensä kuviin, koska me emme ehkä itse olisi siinä tohinassa huomanneet sitä tehdä. Useimmissa kuvissa hän istui tuossa meidän edessämme kasvot kameraan päin. Minun oma mekko on tietysti Oasiksen mallistosta ja niitä löytyy vain Showroomilta.
^Anopin tekemät voileipäkakut on ehkä parasta, mitä tiedän. Onneksi hän ehti leipoa ne, koska mikään kaupan (tai kenenkään muunkaan versio) ei vaan yksinkertaisesti päihitä hänen tekemiään. Minä leivoin itse kaikki makeat eli gluteenittoman mansikkakakun, sitruunakakun, unelmatortun ja suklaakakun. Lidlin sulhaspiirakat vain paistettiin ja munavoi tehtiin itse.
^Lähikuvaa ihanasta upeasta Arabian ruukusta, jonka äiti on löytänyt muutama vuosi sitten muistaakseni Kaivarin Kanuunasta.
![Pia, Business Woman Helsinki]()
^ Juhlien jälkeen on ehkä maailman parasta vaihtaa kotivaatteet päälle, pestä meikit ja siivota paikat kuntoon. Ja heti sen perään mennä yläkertaan omaan makkariin, sulkea ovi ja olla hetki aivan yksin, kaikessa hiljaisuudessa.
Onko Sinulla ollut kesäjuhlia ja miten Sinä huomioit vallitsevan tilanteen joko vieraan tai isäntäväen roolissa?