Olen työni tähden hyvinkin paljon tekemisissä kuoleman kanssa. Teen perukirjoja, pidän perunkirjotustilaisuuksia, jaan perintöjä perillisten kesken ja niihin kaikkiin liittyviä monenlaisia muita juttuja. Olen tekemisissä perillisten kanssa useimmiten aika pitkän aikaa, useista viikoista usein jopa kuukausien ajan. Tulen aikalailla tutuksi heidän kanssaan, jaan heidän surunsa ja tuskailemme yhdessä perinnönjakoon liittyviä haasteita. Mietin paljon mielessäni myös niitä kuolleita ihmisiä, joita nämä asiat koskettavat.
Jos niitten perusteella pitäisi tiivistää jonkinlainen ohje muille, niin sanoisin, että aika monenlaiselta ikävältä yllätykseltä olisi vältytty, jos ihmiset olisivat tehneet testamentin ennenkuin menivät hittosoikoon kuolemaan. Ja vieläpä sellaisen testamentin, joka jättäisi mahdollisimman vähän sijaa tulkinnoille.
Sen tähden ajattelin avata teille, miksi esimerkiksi minun on järkevää tehdä testamentti ja millainen se on sisällöltään noin niinkuin pääpiirteissään. Testamentin tekemiselle ja olemassaololle on meidän tapauksessamme muutama elintärkeä syy, vaikka olemmekin puolisoni kanssa keränneet omaisuutta yhteisesti avioliittomme alkumetreiltä saakka.
Olen siis ollut naimisissa reilut 22 vuotta ja meillä on kaksi tytärtä. Vanhempi tytär on itse asiassa juuri tarkalleen tänään 21 vuotta ja hän on muuttanut jo pois kotoa, opiskelemaan Ouluun. Nuorempi tytär täytti elokuussa 15 vuotta ja asuu tietysti vielä meidän kanssamme. Vanhempikaan tytär ei ole vielä pariutunut, nuoremmasta puhumattakaan.
Nämä taustatietoina mainittakoon.
Kun me olemme tehneet aikoinaan testamentin, olemme tehneet sen noin viideksi vuodeksi kerrallaan. Tarkastelemme sitä aina uudelleen muutaman vuoden välein ja teemme tarvittavat muutokset, jos päivitykselle on tarvetta. Toistaiseksi ei ole ollut.
Ihan ensimmäiseksi olemme tehneet testamentin, jotta voimme sulkea tyttöjen tulevien aviopuolisoiden avio-oikeuden pois meiltä perintönä heille siirtyvään omaisuuteen. Näin ollen, kun olemme tehneet testamentin jo tässä vaiheessa tyttöjen elämää, tuo avio-oikeuden poissulkeminen ei kohdistu vielä keneenkään ihmiseen nimeltä, edes ideologisessa mielessä. Mehän emme voi velvoittaa tyttöjä tekemään tulevaisuudessa avioehtosopimusta, mutta testamentin avulla pystymme määräämään meiltä perintönä siirtyvästä omaisuudesta niin, että heidän tulevat aviopuolisonsa jäävät sen ulkopuolelle, jos vaikka eroaisivat tai kuolevat.
Meidän keskinäisessä testamentissamme on myös mainittu, että meistä jälkeenjäänyt saa hallintaoikeuden kaikkeen ensiksi kuolleen omaisuuteen, eli ei siis omistusoikeutta. Se tarkoittaa, että omistusoikeus siirtyy meidän tytöille, jotka joutuvat valitettavasti maksamaan siitä myös perintöverot. Mutta koska heille siirtyvää omaisuutta rasittaa meistä leskeksi jääneen hallintaoikeus, pienentää se heidän perintöveroaan sitä enemmän, mitä nuorempana jälkeenjäänyt on jäänyt leskeksi. Perintökaaressa on säännelty ohjeet, joiden mukaan hallintaoikeus ikäänkuin hinnoitellaan.
Jos meistä jälkeenjäänyt saisi omistusoikeuden ensiksi kuolleen omaisuuteen, joutuisi hän maksamaan perintöverot ja kun omaisuus siirtyy leskenkin kuoleman jälkeen tytöille, joutuisivat he maksamaan verot uudelleen samasta omaisuudesta. Eli siis. Jotta perintöveroa ei tarvitse maksaa tuplana, olemme päätyneet vain hallintaoikeuden siirtämiseksi jälkeenjääneelle.
Koska tytöillä ei ole vielä omaisuutta tai tuloja perintöverojen maksamiseen, olemme tämänkin ottaneet testamentissamme huomioon. On oikeasti aika kamalaa saada perintönä omaisuutta, joka voi olla vaikeasti rahaksi muutettavissa ja maksaa siitä perintöverot, erityisesti tilanteessa, jossa ei vaan yksinkertaisesti ole rahaa. Minulla on työn kautta valitettavasti kokemusta sellaisistakin surullisista tilanteista, joissa perintö aiheuttaa saajalleen vain ongelmia ja kohtuutonta rahanmenoa. Sellaista tilannetta emme halua tyttärillemme.
Tällä hetkellä tilanne on tämä, mutta kunhan tytöt kasvavat ja aikuistuvat, voi tilanne muuttua moneltakin osin. Sen tähden tarkastelemme tilannetta muutaman vuoden kuluttua uudelleen vastaamaan sen hetkistä tilannetta.
Kannustan joka tapauksessa jokaista teistä, tämän oman esimerkkini valossa, miettimään omaa tilannettanne kuoleman näkökulmasta.
Lopuksi vielä kolme faktaa asiaan liittyen:
1. On hassua käyttää ilmaisua "jos minä joskus kuolen" kun valitettava fakta on, että jokainen meistä tulee kuolemaan. Käytä mieluummin ilmaisua "kun minä kuolen", niin ymmärrät ehkä miettiä asiaa hieman toisin.
2. Olemme ainoa nisäkäslaji täällä maapallolla, joka tiedostaa oman kuolevaisuutensa. Miksi me emme siis ottaisi sitä huomioon elinaikanamme.
3. Testamentin tekeminen ei lyhennä meistä kenenkään elinikää, vaan on vastuullisen ja omasta omaisuudestaan huolehtivan ihmisen merkki.
Teen tosiaan työkseni mm. testamentteja eli jos tarvitset apua, olen tietysti käytettävissäsi. Henkilökohtaisia yhteystietoja sisältäviä kommentteja en luonnollisesti julkaise eli voit huoletta jättää minulle kommentin, niin ollaan yhteydessä.
Näistä kuolemansävytteisistä jutusteluista voitaisiin siirtyä vähän kevyempään aiheeseen eli minun kuvissa näkyvään asuun. Julkaisin siitä kuvan myös Instagramissa, jossa kerroin lähinnä tarinaa jaloissa pilkottavista Guccin sukista. Jos haluat tietää sen, käy lukemassa se täältä, klik.
Karvaliivin olen puolestaan ostanut maahantuojalta suoraan, eikä siinä ole minkäänlaista tuotelappusta tai kokomerkintää sisäpuolella. Se lienee ollut heilläkin vain esittelykappale ennen varsinaista tuotelinjastoon päätymistä. Tiedän ainoastaan, että se on italialainen ja käyttökokemuksen perusteella tiedän myös, että se on laadukas ja hyvin tehty. Ja minusta myös aika kivan näköinen. Tässä on myös hyvänkokoinen huppu, joka on aina hyvä juttu.
Eipä oikeastaan muuta tällä kertaa. Maskit vaan naamalle kulkemisen hetkellä, niin kannetaan oma kortemme kekoon yhteiskunnan normalisoimiseksi :)
