Olimme eilen illalla juhlistamassa isolla sukujoukolla appivanhempien 45 -vuotista avioliittoa. Paikaksi valitsimme Ravintola Tornin siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä oli vielä paria päivää aikaisemmin paikkoja jäljellä 10 -henkiselle seurueellemme.
Skoolasimme juhlan kunniaksi kuohuvaa ja söimme kolmen ruokalajin illallisen (lue: ihan liikaa). Alkupalat oli katettuna hienosti buffettiin, joka oli ihan uskomattoman runsas ja monipuolinen. Erityisesti kalat ja merenelävät olivat näyttävässä roolissa. Minä panostin blineihin, joitten kanssa oli kahta eri mätilajia tarjolla.
Pääruoaksi söin karitsan paistia. Vaihtoehtoina oli lisäksi päivän kala tai fasaanin rintaa. Meidän seurueen fasaanista muuten löytyi pieni hauli, jolla kyseinen lintu lienee ammuttu kuoliaaksi, höh.
Jälkiruokana oli suklaamoussea sitruunamuffinssin ja kirsikkaliemen kanssa. Jokunen meistä valitsi sen toisen vaihtoehdon eli pannacottan mandariinikeitossa. Ainakin minä tykkäsin omastani, se oli suorastaan suussasulavaa ja ehkä se onnistunein osio koko kolmen ruokalajin menyssa.
Ravintola Torni on yksi S-ryhmän ravintoloista, mikä tarkoittaa ainakin sitä, että bonuksia oli tarjolla, heh. No, me lähdimme ensisijaisesti syömään hyvää ruokaa juhlavalla syyllä, mutta valitettavasti täytyy todeta, että ei se meny mikään ihan mahtielämys ollut. Alkuruoat oli hyviä, vaikka blinit olikin hienoinen pettymys. Ne ei vedä vertoja Saslikin vastaaville. Parasta oli tosiaan jälkkäri, vaikka siinä vaiheessa olo olikin varsin kylläinen. Minulle olisi nimittäin mainiosti riittänyt ihan vaan se alkupalapöytä.
Illallisen jälkeen piti tietysti käydä kurkkaamassa hotellin ylimmän kerroksen naisten legendaarinen wc, jossa näköalat olivat kyllä maineensa veroiset. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, kuinka vaatimaton, näköalaa lukuunottamatta, wc muuten oli. Siinä ei ollut kyllä hitustakaan ekstraa, luksuksesta puhumattakaan..
Puin päälleni Nykistä ostamani mustavalkoisen kietaisuhameen, sen samaisen, jota jo aikaisemmassa postauksessa vilautin. Tällä kertaa olin yhdistänyt sen mustan poolopaidan ja mustien sukkisten kanssa. Tarkoitus oli kyllä ottaa siitä vähän parempia kuvia, mutta siinä juhlahumussa se jotenkin unohtui.
Sunnuntaipäivä vierähti mukavasti kotihommissa ja nyt pitänee alkaa valmistella jo ensi viikkoa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käydään jokaisen menemiset ja tekemiset läpi ja allakoidaan ne yhteiseen kalenteriin. Sen avulla pysyy pallo edes jotenkin hallinnassa, vaikka viikko toisi mitä yllätyksiä tahansa tullessaan. Joulukiireet kun puskee päälle vähän joka suunnalta - töistä, vapaalta, harrastuksista, kouluista.. Torstaina muuten menemme eläinlääkärille poistattamaan Leon kaikki kulmahampaat. Uudet tekee jo tuloaan, eikä maitohampaat lähde itsekseen pois. Tämä on kuulemma kovin tyypillistä ainakin Pomeranian -rodulle.
Nyt kuitenkin vielä sunnuntain viimeiset levon ja rentoutumisen hetket, täältä tullaan:)
Elikkä siis, sopivan stressaavaa joulunalusaikaa sekä minulle että kaikille teille! Käyttäkää muuten heijastinta!
