Viime viikko oli kyllä kaikkine tapahtumineen yksi meikäläisen vaiherikkaimmista viikoista, ikinä. No, vierivä kivi ei sammaloidu..
Viikko alkoi aika hurjalla työtahdilla, koska edessä olisi vajaan parin viikon breikki. Maanantaina olin töissä todella pitkään, jotta kaikki mahdolliset työasiat saisi jättää mielessä taustalle ja keskittyä lomamoodiin. Olen nimittäin luonteeltani sellainen, että stressaan herkästi kaikilla velvoitteillani eli parempi saada asiat päiväjärjestykseen, jotta stressi ei yllättäisi myöskään poissaolon aikana. Siinä asioitten suorittamisen tuoksinnassa en tullut noteeranneeksi, että niinpä olivat puolisonikin päivät kohtuullisen työntäyteisiä.
Tiistaina olin pienessä leikkauksessa ja sitä varten piti olla sairaalalla jo aamuvarhaisella. Tapasin leikkaavan lääkärin ja jouduin odottelemaan pari-kolme tuntia ennen operaatiota. Sinä aikana tein vielä sovitut työasiat ja suljin työkoneeni vasta, kun anestesialääkäri tuikkasi suoniin sellaiset aineet, että meikäläinenkin oli poissa pelistä. Kotiuduin operaation jälkeen illalla ja olo oli kipulääkkeidenkin vaikutuksesta aikalailla väsähtänyt. Toki, kyllä kunnon nukutus pistää minunkin olotilan muutamaksi hetkeksi hieman uuvahtaneeseen moodiin.. Vatsanseudulle oli ilmestynyt tiukka tukiliivi ja niiden alle jokunen tikki. Ällöttävä tunne.
Keskiviikko meni kirjaimellisesti toipuessa, enkä jaksanut miettiä edes torstaina koittavaa matkaa. En suoraan sanottuna tiennyt kunnolla edes, minne olimme menossa. Suunniteltu Miamin matka piti nimittäin vaihtaa, koska Finnairin suora lento sinne oli ihan ylibuukattu. Eikä me oltu kyllä varattu edes hotellejakaan etukäteen eli eipä siinä niin isoa vahinkoa syntynyt.. Puoliso kertoi vaihtaneensa reittiä niin, että lentäisimme ensin New Yorkiin ja sieltä sitten seuraavana päivänä Miamiin. Luotin matkojen buukkauksen hänen käsiinsä. Ihan sama, minä tahdoin vaan lämpimään. Jonnekin, missä ei tarvitse miettiä työasioita ja saa vaan rauhassa toipua.
Lensimme pitkän 9 h lennon Nykiin Finnairin businessluokassa, koska minä tarvitsin toipilaana täydellistä lepoasentoa. Tavallisessa economy -luokassahan sellainen ei todellakaan onnistu ja matka olisi jäänyt tekemättä 90 asteen istuma-asennossa. Lento meni oikein hyvin ja saavuimme hyytävän kylmään Nykiin paikallista aikaa iltapäivällä. Suomessahan kello lähenteli jo yön pikkutunteja. Yövyimme aika hurjan karussa hotellissa ihan lentokentän läheisyydessä eikä mieli tehnyt pätkääkään lähteä viettämään iltapäivää Manhattanille. Olo oli väsynyt, uuvahtanut ja todella epämiellyttävä. Hotellikin oli niin kylmä, että nukuin sukat jalassa ja collage yöpuvun päällä.
Ai niin, eihän meillä ollut varattuna myöskään Miamin lentoja, mutta onneksi ne järjestyi kohtuullisen kivuttomasti. Eikä meillä ollut itseasiassa hotelliakaan siellä, eikä vuokra-autoa. Hotellin varaus alkoi tuottaa jo hiukan hankaluuksia, koska myös New Yorkissa alkoi samaan aikaan talviloma, joka kansoitti kirjaimellisesti kaikki Miamin hotellit. Nyt jo hiukan työläämmän nettisession jälkeen onneksi taas oli yöpaikka tiedossa ja auto, jolla huristella pitkin Miamia ja Fort Lauderdalea.
Varasimme Miamista hotellin vain yhdeksi yöksi, koska päätimme kohtuullisen nopean harkinnan jälkeen jatkaa matkaamme jonnekin vielä vähän kauemmaksi. Miamissakin oli ihan liian kylmää, jotta ajatus lämpimästä lomapaikasta olisi toteutunut.
Tässä vaiheessa alkoi jo lennotkin olla vähissä, eikä enää näin pikaisella aikataululla päässyt oikeastaan muualle kuin Meksikoon. Nykin lomasesonki alkoi siis vaikuttaa meidänkin suunnitelmiin. Ei muuta kuin lentokentälle kyttäämään sopivia lentoja. Ensin tietysti auton luovutus ja armoton googlettelu niin hotellien kuin lentoyhtiöidenkin sivuille.
Ensimmäinen yritys meni mönkään, emmekä päässeet lähtemään minnekään. Pieni epätoivokin meinasi jo vallata ajatukset, koska hotelleja ei enää tuntunut löytyvän koko Floridan osavaltiosta. Saimme kuin saimmekin lopulta varattua ihan järkyttävän motellihuoneen jostain huitsinnevadasta, sellaisen, jollaisia näkee lähinnä jenkkirikossarjoissa ja joista rikossarjojen kaikenmaailman murhamysteerit saa usein alkunsa.. Tiedättekö, sellainen Norman Bates -motelli..
Toinen lähtöyritys onneksi palkittiin ja pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan matkaamme Miamista tänne Meksikoon, tarkemmin sanottuna (sen kalleimpaan kaupunkiin) Cancuniin. Yllättäen tänne oli vapaita lentoja ja runsaasti hotelleja tarjolla..
Lomasta kului melkeinpä kohtuuton aika lentoja, hotellihuoneita ja autoja varatessa, mutta toisaalta, jossain vaiheessahan ne oli tehtävä - Jos ei ennen lomaa niin sitten loman aikana. Oma fokus oli ennen lomaa lähinnä työasioitten järkkäilyssä ja sen jälkeen leikkauksesta toipuessa. Puolisollakin taisi ajatukset olla työasioissa, koska lähtöpäivänä hän oli vielä töissä aamupäivän ja kotiutui noin 15 minuuttia ennenkuin oli pakko lähteä lentokentälle. Meistä kumpikaan ei tietysti hoksannut, että myös Nykissä alkaisi talviloma, joka vaikuttaisi meidänkin suunnitelmiin. Yleensä nimittäin varausprosessit sujuvat hyvinkin kivuttomasti..
Eli terveisiä vaan täältä lämmön ja auringon Väli-Amerikasta, Jukatanin salmen rannalta! Täällä on onneksi mukavan lämmintä, mutta ei kuitenkaan ihan pakahduttavan kuumaa. Hotellikin on ihan mielettömän hieno ja ympäristö kaiken kaikkiaan häkellyttävän kaunista. Minä en valitettavasti pääse uimaan, koska tikit ei vielä anna ihan myöten, mutta sen verran olen onneksi jo pelissä mukana, että lomanautiskelu sentään onnistuu.
Ihan näin ex-tempore -matkailijoita emme ehkä olisi halunneet olla, mutta toisaalta, mikäpä kiire tässä olisi saada kaikki valmiiksi heti ja kerralla. Pieni jännitys on oikeastaan ihan mukavaa, koska asiat kyllä järjestyy, kun niin päättää ja toisaalta on valmis aina joustamaan. Ja tietysti, että takataskussa on aina jokin toinenkin vaihtoehto. Tuoreille pareille ja toisaalta ihmisille, joitten täytyy tietää kaikki tarkalleen etukäteen, tällainen ei välttämättä sopisi. Meitä se ei niin haittaa.
Matka jatkuu torstaina takaisin Miamiin ja lauantaina Suomeen. Sen verran olemme viisastuneet, että molemmat lennot on sentään jo varattuna. Jotta jännitys säilyisi loppuun saakka, Miamin hotellia emme ole vielä buukanneet, heh.
Tässäpä teille hieman kuvasatoa Meksikon auringon alta, olkaatte hyvät!
^Pienimmäiselle akrobaatille riittää, että on paikka missä jumpata:)
