Takana on taas erittäin hiljainen blogiviikko. Ja työn täyttämä arkiviikko. Siinä on kyllä yhtälö, jonka adjektiivit tahtovat aina olla päinvastaiset.. Vaikka miten päätän viikonloppuna, että ensi viikolla päivitän blogia ihan hillittömän ahkerasti, tahtoo todellisuus olla jotain aivan muuta.
Aamulla, jolloin olo on virkeimmillään ja lookkikin freeseimmillään, en vaan yksinkertaisesti ehdi kameran eteen tai taakse. Aamupala, junnujen herättely, Leon aamutoimet, itsensä laittaminen, siivous sun muut eivät anna myöden kyllä yhtään blogihommille. Illalla töitten jälkeen taas tahtoo olla aikamoinen operaatio, että saisi itsensä edes jotenkin "raikkaaseen" moodiin. Nuupahtaneena ei vaan tee mieli mennä kuin ehkä lähisiwaan.
Eilen perjantaina tein pitkästä aikaa toisin. Ajattelin, että eihän näistä mun blogitouhuista tule yhtään mitään, jos en töiden jälkeen vaan yksinkertaisesti mene kameran eteen. Vähän huulipunaa korjaten, korkkarit jalkaan ja räps. Sitä paitsi, illalla pitkään jatkuva valoisuus tuo ihan uutta virettä myös työssä käyvän bloggaajan harrastukselle eli kiitos tästä rohkeudesta kuuluu myös ulkona yhä vaan pidempään pysyttelevälle päivänvalolle!
Eilinen kuvaussessio meni muuten oikein hyvin, mutta minun pikkuapulainen ei tahtonut millään ymmärtää, että äiskä ei nyt vaan ole leikkituulella. Korkkarin korko oli myös aika mukavan kapea ottaa hampaiden väliin järsittäväksi. Eli tarkoitus oli hyvä, innokkuus vaan lopahti vilkkaan koirulin huomionkerjäys -aneluiden ansiosta tai syystä.
Kuvaushetken tarkoituksena oli kuvata menneen viikon työasu. Viikon työasuna on nimittäin toiminut tämä Michael Korsin ihana tekokuitumekko, jonka bongasin mukavasta alennuksesta Miamista. Mekko ei materiaalinsa tähden rypisty eikä purista tai paina mistään kohtaa. Printtikuosikin on oikein mainio näin kevääksi, samoin Korsille tyypilliset kultaiset somisteet. Ranteessakin koreilee taannoiselta Nykin reissulta ostamani Michael Korsin kello, sinisellä kellotaululla. Se ei tietysti erotu kuvista, mutta minäpäs olenkin luvannut tehdä kaikista rannekelloistani ihan erillisen jutun, kunhan sen aika koittaa.
Koska asukuvat jäivät aika niukiksi, puhutaan muutama sana tuosta keittiön ruokailuryhmästä. BoConceptin pöytä ja Eames´n DSW -tuolit on hankittu tähän uuteen kotiin, samoin Tuukka Halosen Pilke -kattovalaisin. Edellinen ruokailuryhmä oli kulkenut meidän matkassamme jo 15 vuotta ja mieli teki päivittää se hiukan modernimpaan versioon.
BoConceptin pöydässä ihastuimme sen kiiltävänvalkoiseen lasiseen pöydänpintaan, pieneen ovaalinmuotoon, sekä sen mekanismiin, jolla lisämittaa saa kätevästi 60 cm. Tykkäsin myös siitä, että pöytä seisoo vain yhdellä jalalla. Sen ympärille sovittelimme jos jonkinlaisia tuoleja, mutta lopulta voiton veivät nämä valkoiset, puujalkaiset DSW -tuolit.
Tuukka Halosen suunnittelema Pilke -kattovalaisin oli Vepsäläisen sisustussuunnittelija Lari Vannisen aikalailla "villi veto". Olin nimittäin itse havitellut siihen jotain modernia kristallikruunua, mutta käänsin pääni kyllä oitis, kun Lari heitti idean nimenomaan tästä lampusta. Ihastuin siihen päätäpahkaa. Suomalaisuus ja skandinaavisuus, perinne ja modernius, luonto ja kaupunki ovat siinä jollain oivalla tavalla niin sulassa sovussa keskenään. Uskon, että aika patinoineen tulee vaan kaunistamaan sitä.
Tämmöinen lauantaitervehdys tältä suunnalta. Kevät on jo pitkällä ja uskon vilpittömästi, että ilmassa on jo aavistus kesän henkeä! Ajatelkaa, se on kohta jo käsillä:) Aurinkoa teidänkin lauantaihin!
Dress: Michael Kors
Heels: Zara
