Meillä oli eilen (kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin) ihan mielettömän mahtava päivä. Nimittäin meidän ihanaisen pommipojan Leon kasvattaja tuli Leon velipojan kanssa käymään meillä. Leon veli oli eilen taas näyttelyssä täällä Helsingissä ja samalla reissulla oli helppoa yhdistää myös meillä käynti. Olemme nimittäin olleet kasvattajan kanssa aktiivisesti yhteydessä koko meidän koirahistorian ajan.
Tuosta yläkuvasta se lähti liikkeelle se meidän yhteiselo Leon kanssa, viime heinäkuussa. Leo oli syntynyt 18.5.2014 kolmijäseniseen pentueeseen ja me saimme Leon kotiin tasan sinä päivänä, kun se täytti 8 viikkoa. Tuossa ylimmässä kuvassa Leo on vasemmassa reunassa, vähän eroa muihin hakien, näin kun jälkeenpäin kuvaa katsoo. Oikeassa reunassa on velipoika ja keskellä pentueen ainoa tyttö, varsinainen VilliLilli:) Leo oli pentueesta ehdottomasti luonteeltaan lempein ja sen tähden se meille päätyikin. Kasvattaja piti itsellään pentueen pienikokoisimman eli sen, joka meilläkin eilen poikkesi.
^Kuvassa Leo oikealla ja velipoika vasemmalla
Meitä jännitti ihan mahdottomasti se, miten Leo suhtautuisi koiravieraisiin, koska meillä ei ole kertaakaan aikaisemmin käynyt koiravieraita kotona. Paitsi viime elokuussa, kun velipoika vieraili meillä edellisen kerran, mutta silloin ne oli molemmat vielä ihan pentuja..
Alku meni ihan mielettömän hienosti. Kumpikaan ei edes haukkunut toisilleen tai edes innostuksesta, vaikka molemmat on (vahtikoirille tyypilliseen tapaan) kovia räksyttäjiä. Velipoika on kuulemma sellainen, että se haukkuu kaikelle mahdolliselle, mitä vastaan vaan tulee, niin ihmisille kuin eläimille, jopa irtonaisille maassa oleville roskille:) Leo kyllä toisinaan räksyttää ihmisille, mutta ei aina välttämättä toisille koirille, jos se vaan pääsee niitä vähän nuuskuttamaan. Toisten koirien seurassa Leo ei ole koskaan se, joka aloittaa "kinan", vaan yleensä se on se innokkaampi osapuoli, aina kuitenkin hiukan varuillaan. Jos toinen koira osoittaa vähänkään liian suurta innostusta, Leo väistyy tilanteesta ja katselee mieluummin syrjästä.
^Leo taas kuvassa oikealla
Alku meni tosiaan hienosti, mutta jossain vaiheessa tilanne vähän muuttui. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtui, mutta Leo jätti kooltaan selkeästi häntä pienemmän velipojan keittiöön ja häipyi itse toiseen kerrokseen. Velipoika ei nimittäin uskaltanut kulkea portaissa ja Leo käytti sitä sitten hyväkseen. Se oli siitä lähtien aina jollain toisella tasolla itsekseen, muka lepäilemässä, vaikka tietysti kokoajan valppaana ja sivusilmällä seuraillen velipojan touhuja.
No, me ihmiset halusimme itsekkäästi ikuistaa kivoja kuvia veljeksistä ja laitoimme heidät väkisin samaan tilaan. Se oli virhe. Velipoika oli bongannut Leon luun, jota Leokin kävi katsastamassa ja siitä se silmitön raivo heidän välilleen sitten velipojan aloitteesta laukesi. Se oli sellaista sihinää ja sähinää ja murinaa, etten ole ennen Leoa nähnyt moisessa mielentilassa! Velipoika muuttui kyllä niin agressiiviseksi eikä sietänyt Leoa enää silmissään eikä Leo ollut kyllä ollenkaan se parempikäytöksinen. Nämä yllä olevat yhteiskuvatkin taitaa näyttää, ettei veljesten välille mitään syvää kiintymyssuhdetta tainnut syntyä:) Sylikuvassa Leo yrittää paeta tilanteesta ja yrittää epätoivoisesti ottaa etäisyyttä velipoikaan. Rahin päällä kuvauksestakaan ei tullut yhtikäs mitään, koska Leo ei suostunut enää mihinkään. Se kapinoi kaikin mahdollisin keinoin ja halusi vaan omaan rauhaansa.
^Jo lähes valio velipoika <3
Leo oli vierailun jälkeen ihan poikki ja rättiväsynyt. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, ettei se tykännyt ollenkaan tästä ärhäkästä velipojasta. Näyttelyissä Leon velipoika osaa käyttäytyä tooodella mallikkaasti ja onkin tosiaan saavuttanut jo kaksi sertiä kokoelmaansa. Se on käynyt pari kertaa jo ulkomaillakin näyttelyissä ja sitä mm. kuljetetaan näyttelyreissuilla arvokkaasti sellaisissa koirien rattaissa:) Turkkikin sillä on ihanaa hiusmaista silkkiä, kun taas Leon karva on karheaa ja vähän säkkärällä. Näyttelykoiraa tietysti harjataan ja puunataan ihan erimalliin..
^Leo pistettiin vähän väkisin velipojan viereen kuvausta varten, mutta Leopa ei suostunut vilkaisemaankaan kameraan. Tilanne oli Leolle Erittäin kiusallinen:) Leo on kuvassa vasemmalla.
Leo on velipoikaansa verrattuna "paljon" kookkaampi. Sen jalat on pidemmät ja siinä missä velipojan vartalo on lähes kuution mallinen, Leo on selkeästi pitkulaisempi. Vähemmän koiraihminen ei välttämättä eroa huomaisi, mutta minun silmissäni ero oli iso, ei ehkä huomattava, mutta kuitenkin jonkinmoinen. Luonteeltaan Leo on veljeään ehkä ihmisrakkaampi, näin pikatuttavuuden perusteella. Leo on kova poika pusuttelemaan ja haluaa tutustua aina kaikkiin ihmisiin, korvat luimussa naamaa nuolemaan:) Velipoika ei innostunut ollekaan haistelemaan vieraiden ihmisten naamaa. Leo tykkää myös kyhnyttää itseään meitä perheenjäseniä vasten ja se rakastaa ajatusta, että pääsisi nukkumaan ihan perheenjäsenensä kylkeen <3 Näin kylläkään ei tapahdu muutakuin sohvalla, jossa vietämme valitettavan vähän aikaamme..
^Kuvauksesta ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään, eikä kameralle tallentunut tästä Erittäin lyhyestä hetkestä yhtään tarkkaa kuvaa. Leo kuvassa vasemmalla, selin velipoikaan ja kameraan.
Pomeranian -rodun piirit on Suomessa pienet ja kun Leon vanhemmat on varsin maineikkaita muotovalioita molemmat, olemme mekin sitoutuneet käyttämään Leon näyttelyssä. Kasvattajat haluavat tietää, jos heidän koiriensa jälkeläiset olisivat myös rotunsa valioita.
Niinpä mekin olemme nyt sitten viimein ilmoittaneet Leon ensimmäiseen ja oikein kansainväliseen koiranäyttelyyn, heh. Suoraan vaan kunnon kekkereihin, eikä mitään välimuotoja ensin:) Leo lähtee nyt kuulkaas elokuun viimeinen viikonloppu Janakkalaan koiranäyttelyyn. Leon kasvattajakin on siellä, kuten myös velipoika. Leon isän kasvattaja on lupautunut trimmaamaan Leon näyttelykuntoon siellä paikanpäällä, häneltä se käy kuulemma käden käänteessä. Harjoittelimme eilen jo vähän velipojan kokemuksella näyttelyhihnassa kulkemista, kehässä kulkemista ja näyttelyyn liittyviä muitakin perusjuttuja. Meidän teini (joka on siis virallinen Leon omistaja) lähtee ohjaamaan ja kuljettamaan Leoa kehään.
^"Eikö nuo vois jo lähteä ja jättää mua rauhaan, en jaksais enää ollenkaan.."
Luin Kennelliiton sivuilta Pomeranian rodun määritelmää ja sen mukaan rodun ihannesäkäkorkeus olisi 20 plusmiinus 2 senttiä. Leon säkä lähentelee 24 senttiä eli kyllä se on vähän liian kookas.. Kasvattaja kertoi, että jotkut tuomarit on niin tiukkoja ja raadollisia, että jos säkä on yli ihanteen, ne hylkää kyseisen yksilön automaattisesti. Eli voi olla, että Leonkin kohtalona tulee olemaan hylkäys. Toisaalta, Leon kasvattajalla on yksi koira, joka on yhtä korkea kuin Leo ja joka sai muotovalio -tittelin neljän näyttelyn jälkeen! Ei näistä siis voi tietää eikä ensimmäiseen hylkyyn kannata lannistua.. Toisaalta, jos käyt kymmenen näyttelyä ja kaikista tulee hylky, niin kukapa sellaisesta jaksaisi innostua:)
^"En varmasti poseeraa! Haluan vaan pois! Pois! Pois - omaan rauhaan!"
Me lähdemme siis elokuun lopussa katsomaan, minkälaiset arvostelut Leo tulee näyttelyssä saamaan. Jännää nähdä, puraseeko näyttelykipinä oikein toden teolla vai jääkö tämmöiset kauneuskisailut Leon kanssa tähän yhteen kertaan:)
Kävipä näyttelyssä miten tahansa, Leo on meille joka tapauksessa se rakkain, ihanin ja kaunein ja luovutamme sille vaikka meidän perheen oman muotovaliosertifikaattinsa, jos sitä ei jostain syystä Janakkalasta sille anneta:)
^"En kyllä yhtään tykänny velipojasta!"
