Avautumista mm. elämän tarkoituksesta

Kuten varmasti tiedätte, täällä blogeissa on tapana jakaa toisilleen erilaisia haasteita, joista jotkut on vähän kevyempiä ja toiset enemmän pohtivampia. Niitä on mukava saada ja tietysti myös mukava antaa eteenpäin. Niihin on myös mukava vastailla, koska kyllähän näistä blogihaasteista monet menee aikalailla pinnan alle ja avaa vastaajastaan ehkä sellaisia ominaisuuksia, jotka on vieraampia kuitenkin aikalailla pinnallisiin asioihin blogimaailmassa keskittyvästä "minä-minä -tyypistä". En ole muuten enää aikoihin lukenut tai myöskään saanut kommentteja siitä, kuinka pinnalliset ihmiset kirjoittavat blogeja kovin pinnallisista asioista ja luulenkin, että sen suhteen blogimaailman salaisuus on hiljalleen valjennut. Aika harva täällä kuitenkaan avaa omaa sielunelämäänsä tai paljastaa parisuhteestaan tai perhe-elämästään jokaikisen yksityiskohdan.. Bloggaajat jäävät näin jollain tapaa turvallisen etäisiksi. 

No mutta. Sain mun ihanalta blogisiskolta Go 4 it vol. 2 blogin Mintulta mielenkiintoisen "Starlight Blogger Award" -haasteen, joka ei todellakaan ole ihan pinnallisimmasta päästä. Kiitos Minttu ja kiitos myös omista vastauksistasi, niitä oli kiva lukea! 

Yritän nyt sulkea ajatukseni Mintun vastauksista näihin samoihin kysymyksiin, kuten myös Tuulannelin vastaavia ja keskittyä ihan vaan omiin ajatuksiini.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt? Ihan juurikin nyt tätä kirjoittaessani olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että on lauantai ja takana on ihan mielettömän hyvin nukuttu yö. Työasiat tietysti vaivaavat kovin herkästi eli hyvin nukuttu yö kertoo siitä, että stressitila on vähintäänkin siedettävä. Ja se on hyvä se.

Kaikki rakkaat ihmiset on pitkästä aikaa yhtäaikaa kotona, kunnes taas ensi viikolla perhe hajoaa ja puoliso suuntaa kulkunsa Hong Kongiin. Rakastan lauantaiaamujen löysää aikataulua, yhteistä aamupalaa sekä perheen että Hesarin parissa ja tietysti edessä olevan uuden päivän salamyhkäistä tunnelmaa. 

Olen kiitollinen myös siitä, että oma Äiti on täällä meillä käymässä ja että saimme vihdoin hänen kanssaan hahmoteltua taulukollaasin olohuoneen seinälle. (Vielä kun saisin houkuteltua "jonkun" laittamaan ne taulut seinälle..) Leokin on lenkitetty ja aamupalasotkut siivottu eli mikäpä tässä on ollessa:)

Minun kiitollisuuteni koostuu siis pienistä arkipäivän asioista ja tietysti siitä että kaikki on oikein hyvin. En todellakaan pidä sitä itsestäänselvyytenä ja yritän muistaa olla siitä kiitollinen joka ikinen päivä. Ympärillä olevat rakkaat ihmiset voivat siis hyvin, eikä mielenpäällä ole mitään ylitsepääsemätöntä möykkyä.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit? Kun mietin elämääni taaksepäin, tunnistan historiastani monen monta isohkoa risteyskohtaa, jossa on ollut välttämätöntä valita vain se toinen suunta. Ja samalla jättää se toinen reitinvalinta pysyvästi taakseen. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että olisi hölmöä ja typerääkin jäädä katumaan näitä suunnanvalintoja, koska emmehän me tule ikinä tietämään, mihin se toinen reitti olisi meidät lopulta johdattanut. Se on pelkkää spekulaatiota, koska ainoa asia, johon voimme vaikuttaa, on tulevaisuus ja sen käsikirjoittamattomat  tulevaisuuden risteyskohdat. Menneistä voi toki oppia ja kun sen höystää vielä omalla karttuneella elämänviisaudella, uskon, että nämä tulevat risteyskohdat on aina vaan helpommin päätettäviä valintoja.  

Onhan meillä jokaisella tietysti asioita, joita nyt tekisimme toisin.. Nuorena tuli jonkun verran hölmöiltyä, takerruttua vääriin ihmisiin, on tullut sanottua asioita, joita enää en sanoisi ja jotka vähän kaduttaa, otettua aurinkoa turhan innokkaasti, biletettyä silloin kun muut opiskeli.. Onhan näitä. Mutta rehellisesti sanottuna, en osaa katua menneestä mitään, vaikka nyt hoitaisinkin saman tilanteen toisella tavalla. Toisaalta olen virheistänikin kiitollinen, etenkin niistä, joita olen jälkeenpäin katunut, koska ne jos mitkä, on olleet opettavaisia hetkiä. Jotta voi kokea sellaista käsittämättömän hyvää oloa, edellyttää sitä, että on pitänyt tuntea myös ne aallonpohjan sielua raapivat tunnelmat.

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus? No huh, mikä kysymys!

Ehkäpä elämän tarkoituksen pitäisi jotenkin liittyä onnellisuuteen, jota voisi lähestyä kahta kautta - joko yleisen onnellisuuden tai sitten oman onnellisuuden kautta. Näistä kahdesta valitsen jälkimmäisen eli sen, että "elämän tarkoitus on olla itse onnellinen". Joo, pysyn näinkin yksinkertaisessa ja itsekkäältäkin kuulostavassa linjauksessa kysymykseen, jota ei liene kukaan vielä kyennyt ratkaisemaan. 

Jos siis elämän tarkoituksena on olla itse onnellinen, niin meistä jokaisen täytyy tietysti itse määrittää ne oman elämän onnellisuuden lähteet. Ja pyrkiä kohden niitä. Tehdä vaikka sellainen onnellisuuden reittikartta ja mennä määrätietoisesti kohden niitä.

Ainakin minun onnellisuuteni elementit muodostuvat (edelliseenkin vastaukseen viitaten) elämän ihan perusasioista eli terveydestä, läheisten hyvinvoinnista ja heidän onnellisuudestaan, siitä, että työ on mielekästä ja kivaa, lapset on terveitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja siitä, että kotona asiat on kunnossa ja talouskin on tasapainossa. Ympärillä olevat ystävät ovat myös valikoituneet matkan varrella ihmisistä, jotka ovat samalla arvomaailmalla varustettuja, tuovat hyvää fiilistä ja joiden seurassa on mukava olla. Eli sosiaaliset suhteet on myös onnellisuuden tärkeitä lähteitä.

Listahan on loputon. Ja jos jokin asia ei tee minusta onnellista, sen eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa tai siitä on pyrittävä eroon. Onnellinen olotila on siis tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

Tämän haasteen ideana on myös haastaa mukaan muita kanssabloggareita, joille tahtoisin antaa oman Starlight Blogger Award -tunnustukseni. Olette kaikki ihania ja merkityksellisiä <3 Eli tunnustukseni ja samalla haasteen samojen kysymysten kera saavat seuraavat ihanat ja inspiroivat blogit:

Nainen talossa

Marjukka

Marina eli Dioriina

Valkoisen Talon Reetta

Doppwoman

Pintariipaisujasta Emma

Haasteen taustoista ja sen säännöt: