Tervehdys täältä sairasvuoteelta. Niinhän siinä taas kävi, että kun joulunpyhät alkoi, meidän klaani kaatui (esikoista lukuunottamatta) sairaspeteihinsä.
Viime lauantaina oli koulun joulujuhlat ja jo samana iltana meidän kuopuksella alkoi kuumeella kuorrutettu flunssa, oliskohan se ollut sitä liikkeellä olevaa influenssaa? Hän ei ole ollut syyslukukaudella päivääkään poissa koulusta sairastelun tähden ja samana päivänä kun loma alkoi, alkoi myös kunnon flunssa. Ihan ihmeellistä!
Miehellä alkoi aatonaattona loma ja kun ensimmäinen lomapäivä valkeni, hän kaatui flunssan saattelemana petiin. No, se ei ollutkaan mikään ihan tavallinen flunssa vaan siihen tarvittiin jo ulkopuolistakin apua. Meillä nimittäin kävi ambulanssimiehet kotona (ja believe me, me emme moiseen ratkaisuun päädy kovin kevein perustein..). Säikähdin luonnollisesti tilannetta aikalailla ja kaikki mahdolliset kauhukuvat pyöri siinä jo verkkokalvoilla, mikä ilmeisesti laukaisi sen, että 10 minuuttia sen jälkeen kun ambulanssimiehet poistuivat paikalta, minullekin nousi kova kuume. Olin siinä vaiheessa jo suunnilleen perumassa meidän joulunviettoa sukulaisten kanssa, mutta onneksi kuume laski melkein yhtä nopeasti kuin mitä se tulikin.
Jouluaattona olimme kuin olimmekin kaikki suurinpiirtein pystyssä ja kuumeettomia. Olemme kaikki sellaisia, että flunssan yllättäessä kaadumme nopeasti sängynpohjalle, mutta nousemme sieltä ylös yhtä nopeaan. Se ei tietystikään ole kovin hyvä juttu, koska kyllähän influenssaa poteva jatkaa ympäristön tartuttamista.
Meillä ei ole muuten koskaan turvauduttu minkäänmoisiin influenssarokotteisiin, joita tuntuu olevan aika auliisti tarjolla. Ymmärrän kyllä kansanterveyden näkökulmasta rokotteiden tarpeellisuuden, mutta itse olen sitä mieltä, että en halua ottaa elimistööni mitään ylimääräistä mönjää. Ja hyvin on mennyt, ainakin tähän saakka. Toisaalta, ihan hyvä ihmisen on kai välillä vähän sairastaa näitä kausittaisia flunssia. En nimittäin edes muista tarkalleen, milloin olisin viimeksi ollut kuumeen kourissa.. Siitä on jokatapauksessa vuosia aikaa.
Me tosiaan vietimme kuin vietimmekin aattoa sukulaisten kesken, isohkolla joukolla. Olisi ollut ihan hirvittävä pettymys jättää se väliin! Ja mikä parasta, ruokapöytä notkui kaikkea itse tehtyjä herkkuja ja lapset juoksi taloa ympäri. Ja kävihän se joulupukkikin, joka oli tänä jouluna yllättävän hiljainen, ei paljoa juttua irronnut.. Miksiköhän pukit ei voi vaikka harjoitella jutusteluitaan etukäteen, mennään kylmiltään vaan koteihin ja kuvitellaan, että nuttu partoineen riittää?? Heidänhän pitäisi tehdä perheisiin hyvä vaikutus, jotta ensi joulunakin olisi keikkaa tarjolla.
Meidän teini-ikäinen oli viime jouluna kaverinsa kanssa joulutonttuna, eli he kiertelivät koteja kahdestaan, ilman pukkia. Ja hittosoikoon, miten paljon he etukäteen sitä harjoittelivat. Heillä oli lauluja, leikkejä ja sen semmoista, joita he harjoittelivat keskenään pitkän aikaa. Ja kaikki tärkeät jutut oli mietittynä jo etukäteen: mitä sanotaan kun tullaan sisään, mitä jutustellaan lasten kanssa, mitä aikuisten ja millä fraaseilla kodeista poistutaan.
No mutta, jos tilastoihin on uskominen, nyt juuri starttailee tämänvuotinen influenssakausi, joka tullee koskettamaan noin 15% aikuisista ja 20% lapsista ja jonka huippu tullaan näkemään noin maaliskuun tietämillä. Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua teille kaikille, influenssauhkista huolimatta! Minä ainakin ajattelin syödä edelleenkin hyvin ja pakkolevätä oikeastaan jo olosuhteiden pakosta. Se tekee hyvää, koska ensi vuonna, heti tammikuusta lähtien tarvitaan paaaljon voimia ja huikeita uusia ideoita:) Silloin ei auta enää sairastella.
Stay strong!
Kuvan pukki on alkuviikosta Stockmannilta bongattu.
