Viikko on taas valunut käsistä ja kadonnut menneisyyteen. Huono omatunto on ollut vähän liiankin tuttu tunne näin kun syksyn arki on ottanut meidänkin elämän taas täysillä pihteihinsä. Tuntuu, että pitäisi olla niin monessa paikassa yhtä aikaa ja se johtaa helposti siihen, että koko ajan on huono omatunto, kun pitäisi olla jossakin muualla kuin missä milloinkin on.
Esimerkiksi. Eilen illalla olimme rapujuhlilla, josta ei vaan voinut (enkä kyllä halunnutkaan) olla pois. Samaan aikaan olisi tietysti pitänyt olla kotona, jossa oli veljen tyttö poikaystävineen (Usasta) ja tietysti omat tytöt myös. Ja Leo, jota on taas vaivannut mystinen apeus.. No, Usan vieraat jopa priorisoi Helsinki -seikkailuaan ilman meikäläisen läsnäoloa, eikä Leokaan pistä pahakseen itsekseen oloa. Mutta silti, huono omatunto.
Meidän juniorilla tulee muuten torstait olemaan aika rankkoja päiviä, ja kotihuollon pitää silloin toimia. Hän on tanssiluokalla ja lukujärjestykseen on merkattuna 3 oppituntia liikuntaa kyseiselle päivälle. En muista kummin päin, oliko niistä tanssia yksi vai kaksi tuntia ja loppu normaalia liikuntaa. Ja sen päälle vielä illalla kahden tunnin treenit, jotka on todellakin hikiliikuntaa koko 120 minuutin ajan. Siis miettikää, viisi tuntia liikkumista yhtenä päivänä! Se on järkyttävä määrä kenelle tahansa, puhumattakaan pienelle ihmiselle. Tanssiluokalla lähes kaikilla on jokin jo aika vakavastikin otettu liikuntaharrastus eli kolme oppituntia liikuntaa yhdelle päivälle on harmillisen paljon, kun päälle tulee tosiaan muut liikuntaharrastukset. Ja tämä asia tietysti vaivasi eilen, kun en ollut illalla hänen kanssaan kotona "huoltojoukoissa".
Blogihiljaisuuskin ottaa vähän päähän, kun täälläkin pitäisi olla niin mahdottoman aktiivinen. Instagram tahtoo helposti unohtua tyystin ja erilaisiin hetkiin tekee mieli tarttua ilman, että on paineita kameran kaivamisesta esiin. Olen kyllä taas viettänyt aikaa blogin kimpussa, mutta lähinnä vanhoja juttuja restauroiden. Tai siis muokaten vanhojen kuvien kokoa vastaamaan alkuvuodesta tehtyä uutta blogiulkoasua. Se urakka on edelleen pahasti kesken, vaikka olen häärinyt sen asian kimpussa tunteja ja tunteja.. Yleensäkin blogin "back office" hommat on aika paljon suurempi kokonaisuus kuin mitä ulospäin näkyy.
Mutta tosiaan, kun noitten vanhojen juttujen parissa on tullut vietettyä nostalgisia tunteja poikineen, haluan niitä tuntemuksia tuoda teillekin esiin. Matkan varrella on tullut uusia lukijoita, joitten kanssa emme ole kulkeneet koko blogitaivalta, ja saattaapa se kuvahistoria kiinnostaa muitakin. Ainakin minua itseäni se on kiinnostanut.
Kokosin siis teille tähän vanhoja asupostauksia, jotka olen postaillut viitenä menneenä vuonna jotakuinkin tähän samaan ajankohtaan. Halusin nimittäin jotain eloa tänne blogiin, kun en yksinkertaisesti ehtinyt ottaa teille asukuvia eilisestä rapujuhla-asusta.
Vähän huono omatunto tietysti siitäkin..
2015: Alla oleva ensimmäinen kuva on viime vuoden elokuulta. Ihana Ralph Laurenin mekko on edelleenkin kaapissa ja tuntuu ihan hullulta, että tuostakin kuvasta on jo vuosi aikaa! Vastahan minä tuon mekon ostin.. Mutta siis, tykkään kovasti edelleen. Raikas ja naisellinen. Sopii niin moneen tilanteeseen.
![]()
2014: Musta shortsiasu pienellä naisellisella twistillä oli aika onnistunut kokonaisuus. Paita jännillä trumpettihihoilla oli aika huippulöytö H&M:ltä, koska se on edelleenkin käytössä, eikä käytön jäljet näy siinä mitenkään. Koko asu löytyy edelleen kaapista ja nuo shortsit on palvelleet tänäkin kesänä monenmonet kerrat.
![]()
2013: Olimme juuri muuttaneet tänne Helsinkiin ja tuohon aikaan oli aika harvinaista, että esittelin blogissa muuta kuin vähänkään office -kelpoista kokonaisuutta. Siis voisiko tavallisempaa asua olla kuin alla oleva, vaikka meikäläiselle tuollainen asu on kaikkea muuta kuin tavanomainen. En vaan viihdy collage/farkut/tennarit -kokoonpanossa. En tunne oloani kotoisaksi kyseisenlaisessa asussa. Enkä tainnut tuntea tuolloinkaan.
![]()
2012: Tiger of Sweden mekot on jo pitkään olleet meikäläisen "turvavaatteita". Tykkään kovasti edelleen. Kengät tosin myin juuri vastikään kirpparilla, mutta mekko on neljän vuodenkin jälkeen edelleen käypä ja moitteeton.
![]()
2011: Viisi vuotta sitten olimme näköjään tähän aikaan pohjoisessa ja kuvassa olen kotiseudullani äidin mekko päällä. Mekko on tänäkin päivänä tosi kiva ja todellakin äidin näköinen. Tyylillisesti enemmän hänen kuin lopulta kuitenkaan minun. Ja nuo kengäthän on ihan supersöpöt. Ne oli kirpparilöytö ja todellakin vanhat, jostain 70 -luvulta muistaakseni.
![]()
Pakko tunnustaa, että en bongaa omassa tyylissä juurikaan minkäänlaisia kehityksen merkkejä viimeisen viiden vuoden aikana. Pitäisiköhän olla huolissaan vai tyytyväinen? En ole oikeastaan koskaan lähtenyt mihinkään hetken kestäviin "muoti-ilmiöihin" mukaan ja olen syttynyt erilaisiin trendeihinkin vähän hitaanlaisesti. Se tekee meikäläisestä ehkä jopa tylsän pukeutujan, mikä näkyy vähintään selkeästi oheisesta viiden vuoden olemattomasta "kehityskaaresta".
Mutta. Oikein hyvää viikonloppua ystävät! Me lähdetään viettämään sitä Vierumäelle.
Esimerkiksi. Eilen illalla olimme rapujuhlilla, josta ei vaan voinut (enkä kyllä halunnutkaan) olla pois. Samaan aikaan olisi tietysti pitänyt olla kotona, jossa oli veljen tyttö poikaystävineen (Usasta) ja tietysti omat tytöt myös. Ja Leo, jota on taas vaivannut mystinen apeus.. No, Usan vieraat jopa priorisoi Helsinki -seikkailuaan ilman meikäläisen läsnäoloa, eikä Leokaan pistä pahakseen itsekseen oloa. Mutta silti, huono omatunto.
Meidän juniorilla tulee muuten torstait olemaan aika rankkoja päiviä, ja kotihuollon pitää silloin toimia. Hän on tanssiluokalla ja lukujärjestykseen on merkattuna 3 oppituntia liikuntaa kyseiselle päivälle. En muista kummin päin, oliko niistä tanssia yksi vai kaksi tuntia ja loppu normaalia liikuntaa. Ja sen päälle vielä illalla kahden tunnin treenit, jotka on todellakin hikiliikuntaa koko 120 minuutin ajan. Siis miettikää, viisi tuntia liikkumista yhtenä päivänä! Se on järkyttävä määrä kenelle tahansa, puhumattakaan pienelle ihmiselle. Tanssiluokalla lähes kaikilla on jokin jo aika vakavastikin otettu liikuntaharrastus eli kolme oppituntia liikuntaa yhdelle päivälle on harmillisen paljon, kun päälle tulee tosiaan muut liikuntaharrastukset. Ja tämä asia tietysti vaivasi eilen, kun en ollut illalla hänen kanssaan kotona "huoltojoukoissa".
Blogihiljaisuuskin ottaa vähän päähän, kun täälläkin pitäisi olla niin mahdottoman aktiivinen. Instagram tahtoo helposti unohtua tyystin ja erilaisiin hetkiin tekee mieli tarttua ilman, että on paineita kameran kaivamisesta esiin. Olen kyllä taas viettänyt aikaa blogin kimpussa, mutta lähinnä vanhoja juttuja restauroiden. Tai siis muokaten vanhojen kuvien kokoa vastaamaan alkuvuodesta tehtyä uutta blogiulkoasua. Se urakka on edelleen pahasti kesken, vaikka olen häärinyt sen asian kimpussa tunteja ja tunteja.. Yleensäkin blogin "back office" hommat on aika paljon suurempi kokonaisuus kuin mitä ulospäin näkyy.
Mutta tosiaan, kun noitten vanhojen juttujen parissa on tullut vietettyä nostalgisia tunteja poikineen, haluan niitä tuntemuksia tuoda teillekin esiin. Matkan varrella on tullut uusia lukijoita, joitten kanssa emme ole kulkeneet koko blogitaivalta, ja saattaapa se kuvahistoria kiinnostaa muitakin. Ainakin minua itseäni se on kiinnostanut.
Kokosin siis teille tähän vanhoja asupostauksia, jotka olen postaillut viitenä menneenä vuonna jotakuinkin tähän samaan ajankohtaan. Halusin nimittäin jotain eloa tänne blogiin, kun en yksinkertaisesti ehtinyt ottaa teille asukuvia eilisestä rapujuhla-asusta.
Vähän huono omatunto tietysti siitäkin..
2015: Alla oleva ensimmäinen kuva on viime vuoden elokuulta. Ihana Ralph Laurenin mekko on edelleenkin kaapissa ja tuntuu ihan hullulta, että tuostakin kuvasta on jo vuosi aikaa! Vastahan minä tuon mekon ostin.. Mutta siis, tykkään kovasti edelleen. Raikas ja naisellinen. Sopii niin moneen tilanteeseen.
2014: Musta shortsiasu pienellä naisellisella twistillä oli aika onnistunut kokonaisuus. Paita jännillä trumpettihihoilla oli aika huippulöytö H&M:ltä, koska se on edelleenkin käytössä, eikä käytön jäljet näy siinä mitenkään. Koko asu löytyy edelleen kaapista ja nuo shortsit on palvelleet tänäkin kesänä monenmonet kerrat.
2013: Olimme juuri muuttaneet tänne Helsinkiin ja tuohon aikaan oli aika harvinaista, että esittelin blogissa muuta kuin vähänkään office -kelpoista kokonaisuutta. Siis voisiko tavallisempaa asua olla kuin alla oleva, vaikka meikäläiselle tuollainen asu on kaikkea muuta kuin tavanomainen. En vaan viihdy collage/farkut/tennarit -kokoonpanossa. En tunne oloani kotoisaksi kyseisenlaisessa asussa. Enkä tainnut tuntea tuolloinkaan.
2012: Tiger of Sweden mekot on jo pitkään olleet meikäläisen "turvavaatteita". Tykkään kovasti edelleen. Kengät tosin myin juuri vastikään kirpparilla, mutta mekko on neljän vuodenkin jälkeen edelleen käypä ja moitteeton.
2011: Viisi vuotta sitten olimme näköjään tähän aikaan pohjoisessa ja kuvassa olen kotiseudullani äidin mekko päällä. Mekko on tänäkin päivänä tosi kiva ja todellakin äidin näköinen. Tyylillisesti enemmän hänen kuin lopulta kuitenkaan minun. Ja nuo kengäthän on ihan supersöpöt. Ne oli kirpparilöytö ja todellakin vanhat, jostain 70 -luvulta muistaakseni.
Pakko tunnustaa, että en bongaa omassa tyylissä juurikaan minkäänlaisia kehityksen merkkejä viimeisen viiden vuoden aikana. Pitäisiköhän olla huolissaan vai tyytyväinen? En ole oikeastaan koskaan lähtenyt mihinkään hetken kestäviin "muoti-ilmiöihin" mukaan ja olen syttynyt erilaisiin trendeihinkin vähän hitaanlaisesti. Se tekee meikäläisestä ehkä jopa tylsän pukeutujan, mikä näkyy vähintään selkeästi oheisesta viiden vuoden olemattomasta "kehityskaaresta".
Mutta. Oikein hyvää viikonloppua ystävät! Me lähdetään viettämään sitä Vierumäelle.