Taas olisi pienen historiakatsauksen aika. Jännää analysoida omaa tyyliään vuosien varrelta ja siihen tarkoitukseen blogi on kyllä oiva työväline. Tiedoksenne muuten, että en taltioi blogiin todellakaan kaikkia asujani, vaan tahti on ollut noin 1-2 asua per viikko. Se on ollut mielestäni hyvä rytmi, vaikka mieli toisinaan tekisi olla hurjan paljon aktiivisempi..
Yleensäkin oman, järkevän bloggaustahdin löytäminen on tämän, todella aikaavievän harrastuksen jatkuvuuden tähden hyvinkin tärkeää. Olemme vuosien saatossa menettäneet niin paljon hyviä blogeja ja mielestäni suurin syyllinen on varmasti poikkeuksetta ollut se, että on pidetty yllä vähän liian kunnianhimoista bloggaustahtia. Ei sellaista yksinkertaisesti jaksa kovin pitkään. Kuten jokainen tietää, ei postaukset synny enää tuosta noin vaan. Yhden blogijutun tekemiseen kuluu ihan kaikkine vaiheineen vähintään 3-5 tuntia ja sellaiseen aikaikkunaan ei kyllä joka päivä voi olla mahdollisuutta, ellei tätä hommaa tee työkseen. Itse tosin teen postauksia aika usein palasina eli vaikkapa nyt nämä kuvat ovat olleet valmiina jo noin viikon verran ja odottaneet sopivan inspiraation löytymistä. Tekstinkin tuottaminen on nimittäin oma taiteenlajinsa ja sekin vaatii vähintään sitä, että ympärillä oleva maailma pitää hetkeksi sulkea mielestään.
No mutta, taas hypättiin vähän sivuraiteille, eli mennäämpä asiaan.
![]()
2015: Ylläoleva asu on niin superbeisikkiä, ja tänäänkin olin liikenteessä ihan samanlaisissa elementeissä. Stradivariuksen biker -takki on suunnilleen kasvanut minuun kiinni ja kauhulla jo ajattelen hetkeä, kun siitä pitää luopua! Aikamoinen työ löytää mitään yhtä mukavaa ja niin hyvin istuvaa sen tilalle. Olen löytänyt omani New Yorkista syksyllä 2015 ja se on oikeastaan siitä lähtien ollut päällä jatkuvasti. Hädintuskin olen sen yöksi malttanut ottaa pois, hahhaa :D Ja tuo hapsulaukku on edelleen mukana olkapäällä, koska se käy niin hyvin monen asun kanssa yhteen ja vetää uskomattoman paljon tavaraa sisäänsä. Eli mikään ei ole muuttunut vuoden takaisesta, ei siis kehitystä havaittavissa:)
![]()
2014: Noihin aikoihin tein selkeästi jo irtiottoa perus -jakkupukulinjasta ja mikäpä siihen sopisi paremmin korvikkeeksi kuin nahkavaatteet. Nahkahameita on tosin ollut kaapissa jo vuosia vuosia, mutta tämä pitkähihainen nahkamekko oli jotain ihan uutta vaatekaappiini. Käytän mekkoa edelleen ja se on yhä tänäkin päivänä monen tilanteen pelastaja ja aikojen saatossa vaan parantunut pehmetessään. Vaikka mekko on alusta lähtien ollut pehmoista laadultaan. En halua luopua mekosta, koska voisin kuvitella, että tästä voisi tulevaisuudessa olla iloa vaikka tyttärillenikin:) Tänä päivänä tosin yhdistän mekon ihan vaan nilkkureiden kanssa ja jätän valkoisen paitsikankin kotiin hengariin.
![]()
2013: Musta mekko, niitä on edelleen kaapissa vaikka kuinka monta. Ja näköjään syyskuussa minulle iskee aina suunnaton mustan kaipuu, koska niin on käynyt tänäkin vuonna ja juuri nyt syyskuussa. Tämän yllä kuvassa olevan asun kera muuten päädyin syksyllä 2013 Vauvalehden keskustelupalstoillekin ja sain sieltä ihan älyttömän määrän uusia lukijoita.. Se oli ihan mukava ja positiivinen ketju, johon minäkin tosiaan pääsin osalliseksi monen muun bloggaajan kanssa. Vauvalehden sivuille tosin ei yleensä ole mukava päätyä, vaikka ei ne paljoa minua kylläkään enää hetkauta.
![]()
2012: Tämä kyseinen vuosi ja tämä kyseinen poncho taisi olla oman ponchomaniani alkuräjähdys ja se on pysynyt siitä lähtien. Ponchot on vaan niin superkivoja asuja ja tekevät oman kivan, sellaisen sofistikoituneen säväyksen asuun kuin asuun. Kyseisen ponchon kylläkin pistin kiertoon aika pian, koska materiaali oli jotain inhottavaa tekokuitua.. Mutta ponchoja on siis yhä edelleen monen monta.
![]()
2011: Perus toimistotäti -lookkia, jota käytin tuohon aikaan ihan jatkuvasti. Kaikki palat on kyllä ihan jees edelleen, mutta enää en yhdistäisi niitä keskenään. Asussa pitää olla jotain särmää ja tästä se valitettavasti puuttuu kyllä tyystin.
Semmoinen aikamatka tällä kertaa. Seuraava historiakatsaus ehkä lokakuussa eli eipä muuta kuin mukavaa illan jatkoa ystävät <3 Mitäs muuten tykkäsitte?
Yleensäkin oman, järkevän bloggaustahdin löytäminen on tämän, todella aikaavievän harrastuksen jatkuvuuden tähden hyvinkin tärkeää. Olemme vuosien saatossa menettäneet niin paljon hyviä blogeja ja mielestäni suurin syyllinen on varmasti poikkeuksetta ollut se, että on pidetty yllä vähän liian kunnianhimoista bloggaustahtia. Ei sellaista yksinkertaisesti jaksa kovin pitkään. Kuten jokainen tietää, ei postaukset synny enää tuosta noin vaan. Yhden blogijutun tekemiseen kuluu ihan kaikkine vaiheineen vähintään 3-5 tuntia ja sellaiseen aikaikkunaan ei kyllä joka päivä voi olla mahdollisuutta, ellei tätä hommaa tee työkseen. Itse tosin teen postauksia aika usein palasina eli vaikkapa nyt nämä kuvat ovat olleet valmiina jo noin viikon verran ja odottaneet sopivan inspiraation löytymistä. Tekstinkin tuottaminen on nimittäin oma taiteenlajinsa ja sekin vaatii vähintään sitä, että ympärillä oleva maailma pitää hetkeksi sulkea mielestään.
No mutta, taas hypättiin vähän sivuraiteille, eli mennäämpä asiaan.
2015: Ylläoleva asu on niin superbeisikkiä, ja tänäänkin olin liikenteessä ihan samanlaisissa elementeissä. Stradivariuksen biker -takki on suunnilleen kasvanut minuun kiinni ja kauhulla jo ajattelen hetkeä, kun siitä pitää luopua! Aikamoinen työ löytää mitään yhtä mukavaa ja niin hyvin istuvaa sen tilalle. Olen löytänyt omani New Yorkista syksyllä 2015 ja se on oikeastaan siitä lähtien ollut päällä jatkuvasti. Hädintuskin olen sen yöksi malttanut ottaa pois, hahhaa :D Ja tuo hapsulaukku on edelleen mukana olkapäällä, koska se käy niin hyvin monen asun kanssa yhteen ja vetää uskomattoman paljon tavaraa sisäänsä. Eli mikään ei ole muuttunut vuoden takaisesta, ei siis kehitystä havaittavissa:)
2014: Noihin aikoihin tein selkeästi jo irtiottoa perus -jakkupukulinjasta ja mikäpä siihen sopisi paremmin korvikkeeksi kuin nahkavaatteet. Nahkahameita on tosin ollut kaapissa jo vuosia vuosia, mutta tämä pitkähihainen nahkamekko oli jotain ihan uutta vaatekaappiini. Käytän mekkoa edelleen ja se on yhä tänäkin päivänä monen tilanteen pelastaja ja aikojen saatossa vaan parantunut pehmetessään. Vaikka mekko on alusta lähtien ollut pehmoista laadultaan. En halua luopua mekosta, koska voisin kuvitella, että tästä voisi tulevaisuudessa olla iloa vaikka tyttärillenikin:) Tänä päivänä tosin yhdistän mekon ihan vaan nilkkureiden kanssa ja jätän valkoisen paitsikankin kotiin hengariin.
2013: Musta mekko, niitä on edelleen kaapissa vaikka kuinka monta. Ja näköjään syyskuussa minulle iskee aina suunnaton mustan kaipuu, koska niin on käynyt tänäkin vuonna ja juuri nyt syyskuussa. Tämän yllä kuvassa olevan asun kera muuten päädyin syksyllä 2013 Vauvalehden keskustelupalstoillekin ja sain sieltä ihan älyttömän määrän uusia lukijoita.. Se oli ihan mukava ja positiivinen ketju, johon minäkin tosiaan pääsin osalliseksi monen muun bloggaajan kanssa. Vauvalehden sivuille tosin ei yleensä ole mukava päätyä, vaikka ei ne paljoa minua kylläkään enää hetkauta.
2012: Tämä kyseinen vuosi ja tämä kyseinen poncho taisi olla oman ponchomaniani alkuräjähdys ja se on pysynyt siitä lähtien. Ponchot on vaan niin superkivoja asuja ja tekevät oman kivan, sellaisen sofistikoituneen säväyksen asuun kuin asuun. Kyseisen ponchon kylläkin pistin kiertoon aika pian, koska materiaali oli jotain inhottavaa tekokuitua.. Mutta ponchoja on siis yhä edelleen monen monta.
2011: Perus toimistotäti -lookkia, jota käytin tuohon aikaan ihan jatkuvasti. Kaikki palat on kyllä ihan jees edelleen, mutta enää en yhdistäisi niitä keskenään. Asussa pitää olla jotain särmää ja tästä se valitettavasti puuttuu kyllä tyystin.
Semmoinen aikamatka tällä kertaa. Seuraava historiakatsaus ehkä lokakuussa eli eipä muuta kuin mukavaa illan jatkoa ystävät <3 Mitäs muuten tykkäsitte?
Seuraa blogiani: