Business Woman

Perjantaitervehdys! Viikko vierähti taas ihan hujauksessa, ei voi muuta sanoa. Enää pari viikkoa kesäloman alkuun ja sehän ei ole kuin yksi hujaus. Mukava fiilistellä kesälomalle lähtijöiden kanssa sitä mahtavaa tunnelmaa, mitä kesäloman alkuun liittyy. Ihan niinkuin aloittaisi itsekin loman heidän mukanaan. Sen tähden tykkään pitää lomat vähän jälkijättöisesti.

Ensi viikollakin on taas edessä yhtä ja toista mukavaa, eikä vähiten se, että tapaan keskiviikkona erästä sisustussuunnittelijaa. Hän on käynyt jo kuvaamassa täällä meidän kotona ja vähän mittoilemassa etäisyyksiä. Nyt olisi vuorossa jo toteutuksen ideaa eli sehän tarkoittaa sitä, että tuskin maltan odottaa, mitä jännää hän onkaan kehitellyt:) Nämä seinät, lattia ja olevat / tulevat huonekalut pitää jollain tapaa saada sidottua toisiinsa ja puhumaan samaa kieltä sekä tietysti ymmärtämään meitä asukkaita. Ja näyttämään kauniilta, harmoniselta kokonaisuudelta.

Sunnuntaina vasta jännä päivä onkin, kun menemme tutustumaan meidän tulevaan perheenjäseneemme, Leo "leijonanpentuun". Pennulla on nyt ikää hitusen vajaa kuusi viikkoa eli luovutukseen on aikaa reilut kaksi viikkoa. Kun perjantaina aloitan loman, pennulle tulee saman viikon sunnuntaina luovutusikä täyteen, eli siinäpä kesälomasuunnitelmat hyvin pitkälle ovat.

Meidän perhekuntamme on kiertänyt tänä vuonna maailmaa urakalla ristiin rastiin, koti-ikävää on podettu milloin mistäkin suunnasta eli rehellisesti sanottuna - matkustaminen jonnekin lomalle ei nyt kyllä kiinnosta juurikaan. Ihana ajatus olla vaan kotona, sisustaa, siivota, kierrellä vähän Suomea sukulaisissa, käydä ehkä laivaristeilyllä Tukholmassa - siinä olisi jo aika hyvä agenda kesälomalle.

Perjantain kunniaksi otin kuvaa myös tämän viikon työasusta. Valkoinen pitkähihainen pitsipaita ja nahkahame -yhdistelmä oli aika mieluinen asu. Vihreä army -henkinen takki on minusta oikein loistava kontrasti asuun. Tykkään vaatetuksessa sopivan sovinnaisesta vastakkainasettelusta, jollaista vaikkapa nahkahameen ja kyseisenlaisen takin yhdistelmä tuo asuun. Ei voi mitään, mutta tykkään yksittäisistä nahkavaatteista osana asua ihan mahdottoman paljon. Kaapissa käyttöönottoa odotteleva nahkamekkokin on vielä testaamatta tyystin, mutta eiköhän sen aika vielä tule.

Pidemmittä puheitta, toivotaan aurinkoisempaa ja lämpimämpää viikonloppua meille kaikille ja tietysti mahdottoman leppoisaa lomaa lomalaisille! Perästä tullaan.

Pitsipaita: nelly.com

Nahkahame: Eny (Stockmannilta)

Takki: H&M

Kengät: Unisa

Muistatteko kyseisen Carola Häggvistin biisin jostain 90-luvulta? Se kappale tuli mieleeni, kun jollain ilmaisulla pitäisi kuvata päällä olevaa Tommy Hilfigerin jakkupukua, heh.

Ennen kuin mennään kyseiseen asuun, niin muutama sananen sunnuntaista. Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että kävimme tutustumassa meille parin viikon kuluttua luovutettavaan pikkuruiseen Pomeranian -pentuun. Oli mahdottoman jännittävää tavata kyseinen olento ensimmäistä kertaa ja tunnustella omiakin fiiliksiä. Instagramissa on kuvadokumenttia yhteisestä hetkestämme, eli käyhän kurkkaamassa, klik.

Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että eihän noin suloisia pikkupalleroita voi olla edes olemassa:) Ja kuinka mahdottoman pieneltä voi kuusiviikkoinen pentu näyttää. Se oli todellakin ihan mahdottoman pieni ja siitäkin vielä paljon pienempi. Jotenkin sitä käsittämätöntä kokoa ei saa oikein mitenkään vangittua valokuviin.. Ja sellainen hönttiys mitä pieneen huteraan pentuun liittyy - kun jalat ei vielä oikein kanna, hyppiminen innostaa, mutta ei vielä ihan onnistu, kuinka pienenkin esteen ylittäminen heittää pienen palleron rähmälleen maahan ja yleensäkin kun maailma on vielä niin uusi ja ihmeellinen paikka:)

Kaikki pentueen kolme pentua oli luonteeltaan ihan erilaisia. Tyttöpentu oli porukan vilkkain villililli ja meille tuleva pentu oli puolestaan porukan absolutely rauhallisin versio. Siinä missä tyttöpentu näykki hampaillaan kaikkea, mihin sylissä sai pikkunaskalihampaansa iskettyä, meille tuleva pentu keskittyi lähinnä lipomaan kielellään naamaa. Varsinainen hurmuripoika <3 Vaikka kaikki olivatkin ihania, sitä ei käy kyllä kiistäminen:) Porukan keskimmäinen, kooltaan pienin poika oli puolestaan sisaruskatraan arkajalka, jolle kaikki uudet asiat oli lähinnä pelottavaa.

Pari viikkoa tosiaan vielä, niin urhea pikku Leo muuttaa meille asumaan:)

Hilfigerin neulos -jakkupuvusta voisi sanoa muutaman sanasen. Ensinnäkin sen, että sekä jakku että hame ovat kyllä erikseenkin ihan kelpovaatteita ja erityisesti tykkään yläosan istuvuudesta. Jakku istuu päälle todellakin kuin hansikas ja sitä voi tietysti pitää joko auki tai kiinni eli vaikka semmoisenaankin, ilman mitään erityistä aluspaitaa. Tänään yhdistin asun pinkin DKNY:n silkkipaidan kanssa, ihan vaikka kostoksi jatkuville sadekeleille:)

Mutta. Jatketaan me työntekoa, joilla loma on joko takana tai vasta edessäpäin ja toivotellaan muille mukavia lomapäiviä! Ha det bra!

Jacket and skirt: Tommy Hilfiger

Shirt: DKNY

Shoes: Unisa

Keskiviikkona oli jännittävä päivä, kun näin ensimmäiset layoutit meidän kodin sisustussuunnittelusta. Annoin kohtuullisen vapaat kädet toteutukselle, koska en rehellisesti sanottuna osannut oikein itsekään määritellä, minkälaisesta tyylisuuntauksesta oikein tykkään. Minusta kaikki "suuntaukset" on upeasti toteutettuina hienoja eli periaatteessa mikä tahansa käy - kunhan se näyttää omaan silmään kauniilta.

Kaikkein haasteellisin tila sisustettavaksi on tietystikin olohuone. Se on hankala tila, koska se on niin jumalattoman korkea.

Otin teillekin valokuvan sisustussuunnittelijan yhdestä luonnoksesta, johon olin kovin tyytyväinen. Tykkään ihan mahdottomasti siitä ajatuksesta, että korkeita ikkunoita tulee reunustamaan kaksiväriset verhot. En olisi itse keksinyt ikäänkuin katkaista huoneen korkeutta verhojen kaksivärisyyden avulla. Enkä ylipäänsäkään ollut ajatellut laittaa verhoja isojen kauniiden ikkunoidan eteen laisinkaan, mutta kyllähän ne tuo sellaista kaivattua lämminhenkisyyttä huoneeseen. Plus että niillä on tärkeä rooli myös akustiikan hillitsemiseksi.

Pyöreä mattoehdotus on Woodnotesin raitaa eli se istuisi ihan mahdottoman hyvin keittiössä olevan Woodnotesin maton kanssa. Kuvassa etualalla olevat kaksi keinutuolia vaihtuvat ehkä Harri Koskisen K-tuoleihin, eli näihin, klik. Tuolit olisivat kittimustaa eikä siis noin mustia, mitä linkin takana olevat täysmustat K-tuolit ovat.

Katosta roikkuva kulmasohvan nurkkauksessa näkyvä lamppu eli Poul Henningsenin Artisokka -valaisin olisi tietysti ihan mielettömän ihana ja upea ja kaikkea mahdollista ja ottaisinkin sen kiljuen kotiini, jos sen hinta olisi vaikka vain yhden nollan verran vähemmän:) Jokin näyttävä valaisin siihen kohtaan pitäisi joka tapauksessa saada roikkumaan.

Mutta siis kutakuinkin tämä ensimmäinen piirustus on yleisellä tasolla aika pitkälle sitä, mitä toivoin, mutta mitä en oikein itse osannut a) sanoa, b) piirtää tai c) mitenkään muutenkaan ilmaista, d) toteutuksesta puhumattakaan.

Tästä suunnitelmasta on siis hyvä lähteä eteenpäin kohden toteutusta. Eli palaamme asiaan.

PS. Kuusi työpäivää ennen lomaa eli kyllä se loma vielä joku päivä minullekin koittaa:)

Lauantaipäivä meni rattoisasti kaupungilla kiertäessä. Oli ihan mielettömän mukavaa vaan surffailla liikkeestä toiseen, ilman aikatauluja, ilman sen suurempia suunnitelmia. Tarkoitus oli kierrellä ja katsella kaikkia kivoja kodin "asusteita".

Riviera Maisonin liike on täydellinen valinta, jos kaipaa kotiin sellaista merellistä maalaisromantiikkaa. Minä ihastuin heidän naulakkoon, jossa on kahdeksan liikkuvaa ripustuskoukkua. Se muuttaa asumaan meidän isompaan kylpyhuoneeseen, kunhan saan houkuteltua poran ja miehen lyöttäytymään yhteen.

Riviera Maisonista lähti mukaan myös kolme tähdellistä tyynynpäällistä.

Artekin liikkeessä voisin viettää vaikka kokonaisen päivän. Siellä on vaan niin paljon kaikkea kaunista. Ostin pari Artekin julistetta, jotka saavat mustat hennot kehykset ympärilleen ja osoitteena on mitä todennäköisimmin pääsisäänkäynnin yksi seinä.

Artekin liikkeestä ostin myös pitkään havittelemani George Nelsonin vuonna 1948 suunnitteleman mustakultaisen Ball -seinäkellon. Se päätynee myös eteisaulaan, Artekin julistetaulujen läheisyyteen.

Semmoisia ostoksia tällä kertaa. Tai no, kyllä minä totuuden nimissä ostin jotain ihan itsellenikin. Poikkesin nimittäin Erottajalla ihastelemassa Kenzon syksyn mallistoa, enkä malttanut pelkästään ihastella.. mutta palataan siihen hankintaan joskus myöhemmin.

Helsingissä muuten paistaa vihdoinkin aurinko ja ilmassa on jo henkäys kesän tuntua. No, nythän on vasta heinäkuu..

Ihanaa kun kesä on vihdoin koittanut! Lomakin kolkuttelee ihan nurkan takana eli tänä vuonna näyttäisi säitten osalta siltä, että kannatti odottaa näinkin pitkään. Vaikka mistäpä sitä koskaan tietää.. Kukaan ei voi varmuudella enää tietää, etteikö huomenna sataisi vaikka lunta. Mutta siis toivoahan aina sopii.

Koiranpentukin lähestyy jo luovutusikää eli sunnuntaina käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen:) Varustelukin alkaa olla sitä hetkeä varten kunnossa. Pieni koiranpeti odottelee nukkujaansa, karstat ja harjat on hankittuna, ruokakupit, samoin pentuöljyä ja mitä kaikkea. Rattaita emme sentään hankkineet, vaikka ~~(härregyyd)~~ niitäkin oli tarjolla.

Siskontytär Siiri tuli yllätysvisiitille meille viime viikonloppuna. Tai no, ei hän meille tullut, vaan itseasiassa Summer up -festivaaleille Lahteen. Oulusta. Siirillä on tapana tutkia meikäläisen vaatekaapit aika tarkkaan ja valita sieltä sitten mieluista lomapuettavaa. Eikä minulla ole tietenkään mitään sitä vastaan. Ja tämmöistä hän sieltä löysi.

Mitäs tykkäätte Vero Modan kesäisestä kukkamaximekosta?

Maxidress: Vero Moda

Aika monet on jo palailleet lomiltaan, kun minä vasta aloittelen. Itse asiassa loman piti alunperin alkaa tänään, mutta tekniikka päätti toisin. Olin nimittäin sähköpostipimennossa kolme päivää viime viikolla ja kun viimein sain sen (yhdessä insinöörien avustuksella) perjantaina iltapäivällä toimimaan, totesin suosiolla, että lykätäänpä lomaa vielä yhdellä päivällä. Maanantai tulee olemaan taas vähän erilainen työpäivä ja sen verran houkutteleva, että koen loman lykkäämisen maanantainkin tähden pelkästään etuoikeudeksi.

Maanantaina aamulla on siis superjännää luvassa ja yritän saada taas ammattilaisen apua ehostuksen teossa. Katsotaan, suostuuko kukaan ottamaan minut vastaan aamulla anivarhain. Lounasta nautiskelen tanskalaisessa seurassa, parannamme maailmaa ja edistämme samalla omaa projektityötämme taas piirun verran eteenpäin. Sen jälkeen pari tärkeää, keskeneräistä työjuttua ja sitten voikin jo loma alkaa. Työtietokone kiinni, salasanat jonnekin (virtuaali)paperin nurkkaan ylös ja lomalle lomps!

Tänään lauantaina agendalla on sen samaisen projektityön edistämistä, vieraita ja valmistautumista huomiseen koiranpennun noutoreissuun. Huomenna sunnuntaina on siis vihdoinkin se päivä, kun Leo Leijonanpentu muuttaa meille asumaan:) Loma ei voisi Leonkaan kannalta osua parempaan saumaan!

Sain kasvattajalta taas uunituoreita kuvia söpöläisestä eli tässä niistä muutama <3. Ikää on aika tarkalleen 8 viikkoa.

Leikin lauantaina aamupäivällä (vieraita junalta odotellessa) turistia ja kävin tutustumassa Urho Kaleva Kekkosen kotitilaan Tamminiemessä. Helsingissä on vielä hurjasti nähtävää.

Huikea puutarha, mieletön kivilinna ja se Kekkosen henki!

Muistan hämärästi hänen aikakautensa loppuvaiheita, vaikka siinä vaiheessa politiikka tai yhteiskunnalliset asiat ei juuri kiinnostaneetkaan. Se ei kuitenkaan estänyt minua ihailemasta häntä. Vaikka hänen johtamistapansa ei välttämättä toimisikaan nyky-yhteiskunnassa (tai kukapa sen tietää), siitä huolimatta sitä karismaa ja auktoriteettia, mitä hän kansakunnalleen tarjoili, on pakko ihaillen muistella. Olisipa sellaisia johtajia edelleen!

No joo, aika kultaa muistot.. Joka tapauksessa hänen aikakautensa on ansainnut vahvan roolin Suomen historiassa ja sitä me tavalliset kansan alamaisetkin pääsemme muistelemaan vähän konkreettisemmin Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä. Menkää ihmeessä tutustumaan!

Shirt: Zara

Shorts: KappAhl

Shoes: Peter Kaiser

Sunnies: Ray Ban

Sunnuntaina oli jännittävä päivä, ja lähdimmekin heti aamusta ajelemaan kohden Tamperetta. Meidän koiranpentu Leo oli vihdoinkin luovutusiässä. Kasvattaja ei luovuttanut häntä päivääkään ennen kuin 8 viikkoa oli täynnä. Minusta sellainen on vastuullisen kasvattajan merkki!

Se päivä oli aika tunteikas päivä meille kaikille, erityisesti Leolle. Mehän olimme tavanneet jo kaksi viikkoa aikaisemmin ja jättäneet silloin oman pienen pyyhkeen lieventämään tulevaa eron tuskaa. Kiitos vinkistä kuuluu Pauskalle!

Leon automatka meni oikein hienosta nukkuessa, tutun pyyhkeen päällä tutuissa ja turvallisissa hajuissa koirankantokopassa. Ja kotonakin elämä alkoi sujua pienten syömisongelmien jälkeen ongelmitta. Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin, ilman suurempaa ikävän itkua. Maanantaina se oppi jo ensimmäiset käskyt (istumaan makupalan avulla) ja nyt keskiviikkona sanoisin, että suurin osa tarpeista tulee jo ulos. Pieniä vahinkoja tietysti vielä sattuu, erityisesti yöaikaan, mutta ihan selkeästi pidättämiskyky on jo olemassa. Ansiot järjestelmällisestä ja erittäin määrätietoisesti alkaneista kasvattajan otteista ei todellakaan kuulu minulle, vaan perheemme teini-ikäiselle tyttärelle. Hän on valmistellut tätä hetkeä jo niin pitkään, ottanut asioista selvää, opiskellut, katsellut koirankasvatusvideoita, lukenut koirablogeja, kirjoja ja ties mitä.

Eli koiranelämä on lähtenyt varsin mallikkaasti liikkeelle! Leo on luonteeltaan aivan ihastuttava - ihmisrakas, kiltti ja tykkää sylissä olemisesta <3. Matot ja muu irtotavara saavat kyytiä villeimpinä hetkinä, mutta siitä huolimatta emme aio siirtää niitä poiskaan paikoiltaan. Tavoitteena on tietysti kasvattaa se pois kiellettyjen asioitten järsimisestä näitten neljän yhteisen intensiivisen lomaviikon aikana.

Minullakin alkoi sitten vihdoinkin se kauan odotettu loma! Kun maanantaina intensiivisen työpäivän jälkeen suljin työtietokoneen, päätin, että se saa kyllä luvan pysyä suljettuna koko loman ajan. Mikä mieletön fiilis!!

Loma on alkanut ihanissa merkeissä ystäviä tapaamalla. Maanantaina illalla vieraili ystäväperhe parin Kiinassa vietetyn vuoden jälkeen ja eilen tiistaina päivä kului Marjukan ja hänen miehensä kanssa syöden, juoden ja seurustellen. Kiitos kaikille teille <3! Huomasinpa vasta jälkeenpäin, että emme ottaneet Marjukan kanssa kuvia edes Instagramiin.. Some-elämä ei taida olla meillä kummallakaan ihan dna:han kirjoitettuna:)

Perjantaina tapaan sisustussuunnittelijan täällä meidän kotona ja siitä prosessista on juttua tuloillaan! Eli pysykäähän linjoilla.

Eläköön vapaus, loma ja ihanainen koiranpentuelämä:)

^Leo on pentueen vaalein karvapallero (oikealla). Poseeraus siskon kanssa, joka muuten oli todellinen vauhtihirmu:) Se pisti velipojat ojennukseen ja oli selkeästi pentueen voimahahmo:) Siinä missä velipojat arkaili, tämä neitokainen syöksyi suin päin kohden tuntematonta. Ihan niin haasteellista tapausta en olisi rohjennut ottaa meille, kokemattomille kasvattajille.

^Leo taas oikealla.

^Eron hetki lähestyy eli emo tietysti vielä hyvästeli Leon. Hetki oli tunteikas kaikille meille..

^Uusi koti, peti ja uudet lelut:)

^Eikö joku voisi ottaa minua jo syliin <3

^Jääkaappi on jännittävä ja ihmeellinen paikka, vaikka sieltä ei toistaiseksi ole herunutkaan herkkupaloja:)

^Strategiset mitat: painoa vähän alle 900 grammaa, korkeutta ehkä noin 15 senttiä, leveyttä noin 20 senttiä. Se on NIIIN superpieni, ettei meinaa edes ymmärtää:)

^Päivän asukuva.

Meillä kotona mittanauha viuhusi ja kangaspalasia testailtiin urakalla niin lattioihin kuin seiniinkin. Meidän superkorkea, mutta neliöiltään maltillinen olohuone on nimittäin tilana sellainen, että haluan jonkinlaista sparrausapua sen järkevään sisustamiseen. Ja tietenkin niin, että lopputulos olisi omaan silmään vähintäänkin upea.

Sain mahtavan tilaisuuden tutustua Vepsäläisen sisustussuunnittelupalveluun ja haluan kertoa siitä teille muillekin asiasta kiinnostuneille. En nimittäin entuudestaan tiennyt, että huonekaluliikkeestä voi saada sellaista.

Eli Vepsäläinen on kehittänyt omaa liiketoimintaansa mielenkiintoisella tavalla ja tarjoaa nykyään asiakkailleen myös suunnitteluapua sisutamiseen. Heidän palkkalistoillaan olevien sisustussuunnittelijoiden lista on pitkä, klik ja heitä on liikkeissä ympäri Suomen. Tykkään ajatuksesta, että palvelu ei ole vain pääkaupunkiseudun asukkaille! Ilmaista se ei toki ole, paitsi kun ostat heidän tuotteitaan määrätyllä euromäärällä (2500 eur / suunniteltu huonetila), määräajan kuluessa. Minusta se on varsin reilu ajattelutapa. Hinnan muodostumisesta on kerrottu parhaiten Vepsäläisen nettisivuilla, klik.

Olemme tavanneet nyt pari kertaa Vepsäläisen sisustussuunnittelija Lari Vannisen kanssa, jonka vakituinen piste on Helsingin Annankadun myymälässä. Hän on tehnyt meille jo piirustuksiakin siitä, miten tilaa voisi lähteä miettimään. Itse asiassa yhden hänen piirustuksistaan esittelinkin jo teille, kas tässä näin. Sitä me olemme sitten yhdessä Larin kanssa työstäneet ja lopputulos alkaa olla jo aikalailla sitä, mitä toivoinkin.

Aivan erityisen ilahtunut olen Larin ideaan pitkistä kaksivärisistä verhoista, joitten helma eli viimeinen metri (kaksiosaisen ikkunan alaosan kohdalta) on toisen väristä. Se omalla tavallaan vähän katkaisee tilan korkeaa tunnelmaa ja onhan verhoilla toki akustinenkin roolinsa. En olisi itse osannut keksiä moista, yksinkertaiselta kuulostavaa ideaa!

Tykkään hurjasti suunnitelmasta ihan kokonaisuuden kannalta, koska sen värimaailma on hyvin harmoninen ja yhtenäinen. Jo pelkästään sen avulla voi lähteä miettimään muitakin kodin juttuja ihan eri varmuudella kuin ennen suunnitelmaa.

Loppuun vielä pakollinen koirajuttu.. Lari oli meillä mittanauhoineen ja kangastilkkuineen reilut kaksi tuntia, mutta harmikseen näki meidän pikku-Leon vain nukkuvan.. Hänen housujen lahkeet kuin myös akillesjänteet säilyivät tällä kertaa ilman naskalihampaiden "hempeää" otetta:)

PS. Linkit eivät ole mainoslinkkejä eli bloggaajana en hyödy niistä taloudellisesti.

Ei varmaankaan tarvi paljoa säistä keskustella. Ne on olleet vähintäänkin suosiolliset meikäläisen ensimmäisen lomaviikon aikana. Ei siis valittamista!

Ensimmäinen lomaviikko on mennyt melkeinpä ihan kotihommia tehdessä - siivotessa, ruokaa laittaessa, leipoessa, vieraitten kanssa seurustellessa ja tietysti koiranpentua "hoidellessa". Se kun vaatii kaiken huomion hereilläollessaan, vaikka nukkuukin hurjan ison osan vielä päivästä.

Mansikat on nyt pakastettu ja ensimmäinen mustikkaämpärillinen myös. Tänään on tarkoitus lähteä keräämään niitä vielä toinen mokoma. Olemme nyt nimittäin täällä helteisessä itäisessä Suomessa ja mustikoita on kuulemma ihan mukavasti metsät pullollaan.

Kuvissa on, voisiko sanoa, että minun kesäasu vuosimallia 2014. Nämä shortsit, ookoo, ne on lyhyet, mutta olkoon. Pelastetaan se osa, mikä pelastusta tarvii, mahdollisimman kelvolla paidalla. Ja (Biancon) kiilakorkkarit, ne on ihan huikean mukavat jalassa. Minusta pellavaiset kiilakorkokengät kuuluu kesäasuun. Eipä näitä oikein muulloinkaan voi käyttää..

Olen muuten yrittänyt etsiä sellaisia salonkikelpoisia shortseja, mutta huonolla menestyksellä.. Tilasin sellaiset lopulta (kun vihdoin löysin) Banana Republicin nettikaupasta ja odottelen pakettia nyt sitten saapuvaksi. On siellä toki muutakin kuin pelkästään shortsit, hih:)

Huomenna on luvassa ihana vihreä (ikivanha) kesämekko, ruskeilla asusteilla. Nähdään siis pian!

Joko teillä on muuten marjat pakastettuna?

Shirt: Benetton

Shorts: KappAhl

Heels: Bianco

Sunnies: Ray Ban

Earrings: Zara

Lopuksi vielä pakolliset koirajutut:) Leo pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa meillä ollessaan toiseen koiraan. Ja se on ihan hyvä aloittaa toisesta pienestä pennusta. Meillä sattuu nimittäin naapurissa asumaan 14 -viikkoinen chihu -pentu, jonka kanssa ollaan nyt pari kertaa tavattu. Voi mahdoton, miten pieniä ja söpöjä ne onkaan:) Ja jösses, mikä haukkuja tästä chihu -pennusta vielä tuleekaan.. Leo on vähän hämmennyksissään haukunnasta ja selkeästi vähän pelokkaampi uusien asioitten edessä.

Meidän pikku leijona:)

Mekossa olo on ihan eri tavalla viimeistelty kuin vaikkapa kesäisessä shortsiasussa. Molemmat on kivoja, tosin ihan eri tavalla ja viihdynkin mainiosti molemmissa. Aina kun ei tarvitse (eikä edes halua) olla viimeistelty.

Kesäisissä mekoissa ja paidoissa on usein spagettiolkaimet, jotka ainakin minulle meinasi olla jossain vaiheessa todellinen ongelma. Rintaliivit ei (ainakaan minun mekoissa) saa pilkottaa spagettiolkaimien välistä. Ja olkaimettomista rintaliiveistä tahtoi koitua vain ongelmia ja niinpä kauhunsekaisissa tunnelmissa tuli mietittyä, että milloinka ne oikein valahtaa pois paikoiltaan.

Löysin pari vuotta sitten ratkaisun ongelmaan, muistaakseni jonkun blogin kautta. Wonderbran näissä (klik) olkaimettomissa liiveissä (mainoslinkki) ei tule noloja hetkiä eteen! Arvokkaathan ne on, mutta todellakin hintansa väärtti, suosittelen ehdottomasti investoimaan. Ne suorastaan liimautuu kiinni ihoon, mutta eivät siitä huolimatta tunnu epämiellyttäviltä. Ja kun ne asettaa johonkin kohtaan, ne todellakin pysyy paikoillaan. En voisi liikaa ylistää näitä versioita! Itselläni on sekä mustat että ihon väriset, just in case.

Kokovalinnoista sen verran, että jos itse käytän normaalisti kokoa 70-75 C-D, riippuen vähän mallista, näissä valitsin aikoinaan koon 70C ja se on kuin minulle räätälöity koko.

Vihreä mekko itsessään kuuluu vaatekaapissa jo antiikkivaate -osastolle. Sillä osastolla ei ole montaa vaatekappaletta tämän lisäksi, heh, mutta tämä siellä vielä on. Mekko on Espritin mallistosta ja se on ostettu muistaakseni vuonna 2007. Tykkään edelleen mekon mallista ja värikin on minusta ihana, suomalaiselle iholle niin sopiva. Muistan, kuinka aikoinaan ihastuin tähän Marita Taavitsaisen vihreään mekkoon ja tahdoin itselleni "sillä silmäyksellä" samanlaisen.

Ja sitten vielä se koirajuttu. Leo on kasvanut ihan mahdottomasti ensimmäisen reilun viikon aikana, mitä me ollaan eletty yhteistä elämää. Se on kotiutunut jo ihan täysin. Se syö hyvin ja minusta ihan näyttää niinkuin turkkikin jo vähän kiiltelisi. Pomeranianhan on täydessä mitassaan jo kuuden kuukauden ikäisenä eli kehitys täytyy senkin tähden olla tietysti huimaa. Kaulapannan kiinnittämisen kanssa meinaa olla vähän hankalaa, koska karvaa on niin paljon. Tällä rodulla ei nimittäin pantaa ole tapana pitää jatkuvasti kaulassa, jotta karva ei kuluisi niskan kohdalta.

Ihana kesäpäivä taas edessä eli mukavaa lomapäivää tai työpäivää itse kullekin!

Dress: Esprit

Heels: Unisa

Watch: Michael Kors

Bracelet: Accessories

Tytär on varsinainen Molo -vaatemerkin (mainoslinkki) liikkuva mallikappale. Siitä on (äidin suosiollisella avustuksella, heh) muodostunut varsinen hittimerkki meidän neitokaisen vaatekaapissa. Molon vaatteet on raikkaita, vähän erilaisia, söpön tyttömäisiä ja vieläpä erittäin laadukkaita. Tätäkin kuvissa näkyvää kukkapaita -hame -komboa on pidetty ja pesty ja pidetty ja pesty tänä kesänä. Se on kesän ehdottomasti mieluisin ja käytetyin vaateyhdistelmä.

Molo on tanskalainen lastenvaatteiden merkki, joka tunnetaan katseita keräävän värikkäistä asusteistaan. Merkki valmistaa yksinomaan lastenvaatteita ja nimen omaan sellaisia, joista lapset pitävät ja jotka sopivat heidän jokapäiväisen käytön vaatimuksiinsa. Merkin vaatteet on tarkoitettu kestämään, ei jätettäväksi vaatekaappiin odottamaan juhlatilaisuuksia. Molo-merkin vaatteet on tarkoitettu kestämään niin koulun kuin vapaa-ajan aktiviteetteja. Yhtä tärkeää on lapsen mukavuus, ja siksi Molo pyrkiikin yhdistämään vaatteissaan sekä liikunnan että ilmaisun vapauden. Heidän tuotteensa ovat värikkäitä, iloisia ja näyttäviä. Sekä pojille että tytöille löytyy Molon mallistosta (mainoslinkki) pirteitä ja eksoottisesti kuvioituja paitoja ja housuja. Merkki valmistaa tämän lisäksi muun muassa hillitympiä talvitakkeja ja farkkuja, niin että löydät Mololta vaikkapa useamman täysin erilaisen vaatekerran lapsellesi. Tämä tanskalainen laatumerkki arvostaa lasten vaatteissa ennen kaikkea mukavuutta, värikkyyttä ja lapsen jokapäiväisiin leikkeihin sopimista. Jos sinä ajattelet samaa, tutustu ihmeessä brändin mallistoon.

Me pistäydymme tyttären kanssa Bootz´n verkkosivuilla säännöllisesti katsastamassa uudet mallit, nyt erityisesti kiinnostaa tietystikin jo syksyn mallisto. Ja hyvällehän se taas näyttää. Meidän kummankin silmää miellytti mielenkiintoisilla uusilla printtikuvioilla koristellut mekot, kas nämä näin, klik (mainoslinkki). Ne on materiaaliltaan ihanaa pehmeää puuvilla, ripauksella elastaania takaamassa sen, että mekko kestää monenlaisessa menossa mukana. Tämä neitokainen ei nimittäin välitä hienostelumekoista, vaan tärkeintä on vaatteen mukavuus, siis se että se tuntuu päällä hyvälle. Ja tietysti se, että se miellyttää hänenkin yhä vaativampaa ~~lapsimuotifriikin~~ silmää. Äidin tyttö, hih.

Huomenna esittelen teille meidän yläterassia, jossa on alettu jo toteuttaa sisustussuunnitelmaa, josta olenkin teille jo aiemmissa postauksissa kertonut.

Siihen saakka - kuulemisiin!

Meidän terassi on talon ylimmässä kerroksessa. Se on L-muotoinen ja on jakautunut ikäänkuin kolmeen osaan. Yksi osa (L-kirjaimen "lapa") on katettu ja se tullaan eristämään tässä loppukesän aikana lasiliukuovilla muusta terassista. Siitä on tarkoitus tulla sellainen saunan vilvoitteluhuone, tai mitä nyt ikinä sitten keksimmekään.

Sen lisäksi on L-kirjaimen varsiosa, joka on muodoltaan pitkulainen ja jossa iso savupiippu toimii ikäänkuin tilanjakajana ja jakaa näin pitkulaisen tilan kahteen osaan. Toinen osa niistä on oleskelutilan puoli ja toinen puoli tulee olemaan ruokailutilaa. Koko pitkulainen osa on kattamatonta tilaa eli se on siis taivasalla.

Kerroin aikaisemmassa postauksessa (klik), kuinka Vannisen Lari Vepsäläiseltä teki meille sisustussuunnitelman Vepsäläisen kalusteilla myös terassille. Aika iso osa terassin kalusteista on tosin jo myyty Vepsäläiselläkin, mutta jotain siellä oli vielä meillekin.

Ihan suin päin tosin emme päätyneet näihin Vepsäläisen kalusteisiin, koska tottakai haluamme, että ne sekä näyttää hyvälle, on mukavat käyttää ja että ne istuu omaan budjettiin. Kävimmekin aika monta vaihtoehtoa läpi ennenkuin päädyimme lopulta tähän Vepsäläisen polyrottinkisohvaan eli juuri siihen, mitä Lari oli meille suunnitelmaan piirtänyt. Ja Vepsäläiseltä ostettu, ulkokäyttöön soveltuva Lamar -matto sopii sen pariksi ihan täydellisesti, kuten myös muutenkin terassin yleisilmeeseen. Sekin oli Larin suunnitelmasta poimittu.

Itse en olisi välttämättä osannut tai hoksannut yhdistää mattoa ja sohvaa keskenään, vaan olisin todennäköisesti päätynyt matottomaan vaihtoehtoon. Polyrottinkisohvaa olin itsekin miettinyt terassille, tosin eriin kohtaan.

Kun sohva ja matto on valittuna, on niitä sekä helppoa että mukavaa alkaa yhdistellä tekstiileillä, kukilla, kynttilöillä ja muilla pienillä yksityiskohdilla muuhun yleisilmeeseen sopivaksi. Sen jopa minäkin osaan, ainakin omalla tavallani:) Pöytä on vanha Hay-pöytä ja tyynyt on suureksi osaksi Riviera Maisonilta taannoin hankkimani tähtityynyt. Niistä teinkin juttua jokin aika sitten, klik.

Nyt täytyykin vaan hartaasti toivoa, että kesä- ja terassikelit jatkuisi vielä toooosi pitkään!

^Kynttilälyhty on Pentikiltä ja se pitäisi tässä jossain vaiheessa kiinnittää seinään.. Ei ole kuulemma sopivaa poranterää..

^Olihan meidän tietystikin "pakko" vähän juhlistaa uuden ihanan terassin valmistumista.. Kuvista voi seurata, kuinka juoman pintaindeksi kehittyy..

^Perällä näkyy se osa, joka olisi tarkoitus eristää lasiovilla muusta terassista. Nyt siellä on meidän vanhasta kodista tuotu kesäkalusto, joka ei oikein sovi sinne, ei kokonsa eikä oikein mallinsakaan puolesta..

^Leo oli tietysti uteliaana mukana touhuissa, itseoikeutetusti.

^Luutkin maistuu niiiiin hyvälle taivasalla!

^Vai onko asiasta jotain epäselvyyttä:)

Olen vankkumaton Banana Republicin fani, ollut jo monen monta vuotta. Rakas ystäväni tutustutti minut kyseiseen liikkeeseen rapakon takana muistaakseni vuonna 2005 ja siitä lähtien ystävyys merkin kanssa on ollut syvää. Jos minun pitäisi valita yksi ainoa liike, jossa pääsisin käymään joko Lontoossa tai USA:ssa, niin se olisi ehdottomasti tämä kyseinen.

Koska tunnen BR:n koot kohtuullisen hyvin, on sieltä ollut helppo tehdä myös verkkotilauksia. Palautuksia ei ole tarvinnut vielä tehdä, tosin kokemusta ei ole kertynyt kuin pari kertaa..

Mutta siis. Tein pari viikkoa sitten BR tilauksen ja muistaakseni jo neljäntenä päivänä siitä DHL:n kuljettaja oli oven takana. Ja minä sattumoisin samaan aikaan kotona. Tilasin mm. nämä kuvissa olevat cityshortsit, koska kaipasin vähän salonkikelpoisempia shortseja. Mikroilla kun ei kehtaa kulkea ihan joka tilanteessa ja vähän pidemmillä lahkeilla varustettuja, siistejä shortseja on yllättävän vähän ollut tarjolla. Samassa tilauksessa oli myös päällä oleva, snadisti kiiltävä v-aukkoinen neulepaita ja ranteessa pilkottava kullanvärinen rusettiranneke.

Rannekkeista on pakko sanoa sen verran, että BR:llä nekin on kuin tehty meikäläiselle, jonka ranne on samanlainen "risu" kuin suunnilleen 6-vuotiaalla lapsella. Olen ihan mahdottoman kaitaluinen tapaus.. Ja nämä rannekkeet jopa pysyy minunkin ranteessa, vaikka lukitus on kiinteä eli liukumavaraa ei ole ollenkaan.

Kengät on Billi Bi´n ihanat kiilapohjakorkkarit. Ihan superhyvät jalkaan ja kruunaa kyllä millaisen kesäasun tahansa! Ne on muuten nyt nettikaupassa vähän edullisemmin tarjolla, eli tässä näin(adlink). Kokoja on tosin aika nihkeästi enää.. Mieli halajaisi myös alla kuvissa näkyviä Espadrilla -versioita (adlink), josta meikäläisen koot oli jo menneet. Billi Bi´n kengissä koot on muuten aikalailla normaalit, eli kannattaa valita se kengännumero, mitä muutenkin käyttää.

Tämmöinen asu tällä kertaa. Mitä tykkäät?

PS. Kynsiä ei sitten katsota kovin tarkkaan:) Lakkasin ne edellisenä päivänä, kun olimme Marjukan kanssa vähän drinksuilla. Huomasin vasta kuvia selatessa, että pirulautsikka - nehän on jo ihan kuluneet. Dääm!

Shorts: Banana Republic

Shirt: Banana Republic

Bracelet: Banana Republic

Shoes (Espadrille): Billi Bi

Bag: Celine

Minä en oikeasti tiedä musiikista yhtikäs mitään. Eikä sen tähden ole yllättävää, että minulle nimi Klubi77 tai Perttu Kurttila, eivät ole tuttuja. Mutta sen verran minäkin tiedän ja osaan arvioida aihepiiriä, että se, mikä kuulostaa hyvältä, on minulle hyvää musiikkia:)

Sain muutama viikko sitten sähköpostiin ePressiltä tiedotteen, jonka syystä tai toisesta luin hyvinkin tarkkaan. Napsautin sen mukana tullutta linkkiä You Tube -sivustolle ja olin kerrasta myyty. Ihan mieletöntä musiikkia ja tämmöisen amatöörin korvin kuunneltuna voisin nähdä ja kuulla tämän linkittämäni biisin ihan hyvin jopa ulkomaisilla soittolistoilla.

Vai mitä tykkäätte tästä Klubi77 uudesta biisistä Love, klik? Ja kiinnittäkääpä erityishuomiota laulajan eli Alexandra Lehden upeaan, vintagea henkivään upeaan mekkoon.

Video on tänään 1.8 julkaisuvapaa, eli kyseessä on todellakin uutuuttaan hohtava kappale. Ei muuta kuin volat kaakkoon ja joraamaan!

Ai niin ja mukavaa uutta elonkerjuu -kuuta!

Housea, discoa ja poppia yhdistelevä Klubi77:nä esiintyvän dj Perttu Kurttilan uusin kappale julkaistaan perjantaina 1.8.2014. Alexandra Lehden kanssa tehty tanssittava ja mukaansatempaava kappale huokuu hyvää fiilistä. Pertun itse tuottama sinkku löytyy julkaisun jälkeen digitaalisista musiikkikaupoista ja -palveluista, kuten muun muassa Spotify:sta ja iTunes:sta. Myös radioasemat tulevat saamaan singlestä promokappaleen.
Perttu ja Alexandra ovat vanhoja lapsuuden ystäviä, jotka sattumien kautta löysivät toisensa uudelleen. Perttu tarvitsi laulajaa ”Take me dancing” singlelleen ja huomasi YouTubessa nuoren laulajattaren cover-videon. Tiimityö oli menestys: kappaletta on kuunneltu Spotify:ssa jo yli 15 000 kertaa ja elokuvatuottaja Maarit Lalli halusi kappaleen käyttöön YLE:n Kohta 18 – televisiosarjaan. Alexandran ja Pertun yhteistyö musiikin parissa on jatkunut siitä asti. Tällä kertaa Pertun tuottamasta melodiasta ja monipuolisen laulajattaren sanoituksesta syntyi uusi kappale ”Love”, jonka video lanseerattiin 2.7.2014.

”Love” – musiikkia omasta elämästäRakkaus-teeman pohjalta tehty musiikkivideo pohjautuu nuoren Pertun henkilökohtaiseen tutkimusmatkaan elämässä. Videossa Perttu muuttuu kameleontiksi päättäessään hypätä pois yksitoikkoisesta ja harmaasta konttorielämästä löytäen todellisen rakkautensa musiikista. Perttu kuvaileekin musiikin merkitsevän itselleen sosiaalista tutkimusmatkaa ja universaalia kieltä, joka yhdistää ihmisiä, kulttuureja ja sosiaalisia ilmiöitä. Omassa musiikissaan Perttu yhdistää erilaisia tyylejä laidasta laitaan ja uudella Love-kappaleella löytyy vivahteita indiestä amerikkalaiseen countryyn.
Perttu on työskennellyt mm. Sherpalla tehden mainosmusiikkia ja kiertänyt Eurooppaa rumpalina Tracedawn-nimisessä heavy-yhtyeessä. Hän koki että hänellä olisi enemmän annettavaa oman musiikin tekemisessä ja päätyi näin 18-vuotiaana dj:n hommiin perustettuaan oman pienen studionsa. Ensimmäiset house-kappaleet julkaistiin vuonna 2012 ja nämä soivat radiossa Bassolla, Spin FM:llä ja YLE:n kanavilla. Monet laulajat ja musiikintekijät ovat osoittaneet kiinnostusta yhteistyöstä Klubi77:n kanssa ja Perttu on innoissaan päästä laajentamaan musiikillista antiaan.
Perttu Kurttila on vihdoin löytänyt aidon oman rakkautensa ja unelmana on hypätä kansainvälisille vesille omalla Klubi77 – musiikkiprojektillaan. Perttu teki nuorena ison päätöksen irtauduttuaan turvatusta elämästä ja työpaikasta. Nyt hän haluaa kannustaa myös muita löytämään sen oman juttunsa, tekemään rohkeita päätöksiä ja valitsemaan reittinsä sen mukaan. Ehkä jopa ulkomaille asti.

Klubi77:n tulevat keikat:14.08. Mbarin terassi

Meillä on ollut tapana pakastaa vadelmia joka vuosi. Niitä sitten sulatellaan aamuisin kaurapuuron kanssa nautittavaksi ja kyllähän ne satunnaisesti paistettavien vohveleidenkin kanssa hyvälle maistuu.

Tänä vuonna vadelmasato on kai ollut hieman normaalia nihkeämpi tai sitten olimme auttamattoman myöhässä. Niitä ei nimittäin ollut oikein missään tilalla enää tarjolla täällä pääkaupunkiseudulla. Aamulla muutama täsmäsoitto paikallisille tilallisille oli aika epätoivoinen..

Ei auttanut muu kuin lähteä vähän pidemmälle ja niinpä suuntasimme eilen lauantaina kulkumme Hämeenlinnaan. Siellä oli sekä itsepoimintaa että valmiiksi poimittuja vadelmia tarjolla, ei kovin runsain määrin, mutta olipahan kuitenkin. Koska Leo matkasi tietysti mukana, tyydyimme valmiiksi poimittuihin, harmillista kyllä.. Meillä uusilla koiranomistajilla kun ei ollut mukana edes talutushihnaa ja Leo uteliaana koirana ei malta olla säntäilemättä suin päin minne tahansa. Se ei vahtikoirana varsinaisesti karkaile minnekään, mutta ei sen touhuissa ole aina kauheasti tolkkua. Emme siis arvanneet antaa sen juoksennella vapaanakaan vieraassa ympäristössä. Meidän marjanhakureissu oli siis varsin tehokas momentum.

Hämeenlinnassa marjatilalla on kaikkea elämyksellistä tarjolla, mm. pomppulinna lapsille, ihan mieletön kahvio, pieni maaseutumyymälä, leikkipuisto, kukkoja, kanoja ja tipuja, possuja ja lampaita ja mitä kaikkea. Kahviosta saa mm. ehkä telluksen herkullisimmat vohvelit, joitten kanssa herkutellaan tietysti tilan omia mansikoita, kermavaahtoa ja kinuskikastiketta. Nam! Oli niin hyvää, että en malttanut edes kuvaa ottaa.

Muutoin päivä on sujunut maalaria pakoillessa. Pintamaalaukset tehtiin ihan liian aikaisessa vaiheessa eli ne piti vetää vielä kertaalleen aika monessa kohdassa kotia. Lisäksi yksi "tyttöjen huone" sai tehosteseinävärikseen Clas Ohlsonilta ostetun Royal Pink -kuorrutteen. Laitan valmiista seinästä kuvan Instagramiin tuota pikaa, eli käyppä kurkkaamassa, klik.

Tässä fiiliskuvia ihanalta marjatilalta elikkä mukavaa kesäviikonlopun jatkoa!

Jälleen uusi shortsiasu esittelyssä. Poikkeuksellisen hellekauden aikana kun ei paljoa "tuhdimpia" vaatteita tule pidettyä, eli pääsette vielä pari muutakin shortsiasua näkemään, itseasiassa huomenna alkavan viimeisen lomaviikon ~~kunniaksi~~ aikana.

Ensi viikonloppuna meillä onkin juhlia luvassa, kun vietämme perheemme pienimmän synttäreitä oikein pitkän kaavan mukaan. Ihanaa kun voi rauhassa valmistella niitä, vaikka arvaankin, että kiirehän tässä vielä loppuviikon aikana tulee. Ainakin koti kiiltelee maalarin kaksipäiväisen urakoinnin jäljiltä:)

No mutta. Sunnuntaiaamu alkoi aika dramaattisissa merkeissä, kun olimme yläterassilla kaikessa rauhassa syömässä aamupalaa ja lukemassa Hesaria. Naapurin kerrostalon ylimmästä eli viidennen kerroksen parvekkeelta nimittäin tippui musta kissa suoraan asfaltille maahan. Kuin kivi. Ja, kuin ihmeen kaupalla, se lähti kävelemään saman tien, tosin takajalkaansa pahasti linkuttaen. Koska omistajaa ei alkanut kuulua parvekkeelle eikä pihalle, oli pakko lähteä katsastamaan tilanne. Siellä se raukka pieni kissa ulisi ja huusi varmastikin säikähdyksissään ja tuskissaankin ja alkoi armoton omistajien metsästys. Kyllähän se oletetun osoitteen perusteella lopulta selvisi. Kukaan ei avannut kissan kodin ovea, eikä kukaan kyllä kaipaillutkaan sitä. Ei vastannut puheluun, eikä tekstiviestiin. Vähän jopa hirvitti..

Ei sitä kissaa voinut todellakaan siihen pihallekaan jättää ja saimmekin pienellä porukalla lopulta nostettua verta valuvan kissan kantokoppaan ja kuljetimme sen Viikin eläinsairaalaan. Sinne se jäi raukkaparka ulvomaan..

No, omistajat laittoivat lopulta viestiä, Lontoosta lomamatkalta! Hoitajat heillä tietysti oli täällä kotona kissaa varten, tosin ei onnettomudesta oikein voi ketään syyttää. Kissa oli parvekkeella, jossa lasitusta oli jätetty vähän raolleen. Huono ajoitus lomamatkalle! Pyysimme omistajia infoamaan, miten kissan lopulta käy - selviääkö se vai oliko se sittenkin kohtalokas tipahtaminen.. Toivotaan kuitenkin parasta pienelle potilaalle <3

Kaikkea sitä tulee todistettua.. Viime viikolla olin epäonnekseni todistamassa myös tilannetta, jossa pyöräilijä sai osumaa liikkuvalta autolta! Se onnettomuus oli kyllä niin selkeästi autokuskin syytä - joka ei katsonut ympärilleen yhtään!! Siinä ei käynyt onneksi kovinkaan pahasti pienen tilannenopeuden ja pyöräilijän valppauden tähden, varmastikin pelkillä mustelmilla ja isolla säikähdyksellä selvisivät. Hirvittää ja sydäntä kylmää ajatus siitä, että pienet koululaiset on tuotapikaa taas kaikenmaailman kaahareitten armoilla!

Pelkääminen ei auta tietenkään ketään, eli turvallista uutta alkanutta viikkoa kaikille! Jokainen ottakoon vastuun siitä omille harteilleen:)

Shirt: Saint Tropez

Shorts: Banana Republic

Belt: Banana Republic

Bracelet: Banana Republic

Bag: Fendi

Shoes: Bianco

Sunnies: RayBan

Bloggauksen yksi ehdottomasti parhaita puolia on siihen kiinteästi liittyvä sosiaalisuus. Niin palaute sieltä ruudun toiselta puolelta kuin myös teidän lukijoiden tapaaminen sillointällöin satunnaisissa tilanteissa. Kanssabloggaajien tapaamiset on myös aina hurjan hauskoja. Meidän DNA molekyyleissä täytyy olla jokin yhteinen geenimutaatio, niin paljon samaa meissä kaikissa on.

Minuakin on pysäytelty kaupungilla, hihkaistu ohikulkiessa ja lähetelty tietysti sähköpostia, blogin kommentoinneista puhumattakaan. Kaikki ne tekee tästä tietyllätapaa yksinäisestä harrastuksesta aika hurjan paljon jännittävämpää ja ehdottomasti mukavampaa. Mikään harrastus ei elä tai kanna, jos siitä ei saisi mitään palautetta tai jos sitä kohtaan ei tuntisi suurta intohimoa. Väitän, että sosiaalisuus on se seikka, joka saa bloggaajan tuntemaan intohimoa harrastustaan (tai osalle jopa työtään) kohtaan.

Kiitos Teille siitä kaikesta!

Syy, miksi asia tuli mieleeni jälleen kerran, johtuu siitä, että olimme tänään Marjukan ja Maijun kanssa eräässä mielenkiintoisessa pressitilaisuudessa. Marjukan kanssa olimmekin sopineet jo etukäteen tapaamisesta, ja Maijun näkeminen oli mukava sattuma. Lähdimme heti tilaisuuden jälkeen "jatkoille" lähikahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja voi jösses sitä puheen tulvaa:)

Palataan itse aiheeseen myöhemmin, mutta tässä jotain hauskoja hetkiä meidän tapaamisestamme, olkaatte hyvät!

^Kyseinen kahvila oli Maijun ehdottama, koska siellä on poikkeuksellisen hyvät valikoimat keliaakikoille. Ja aina ennen annoksiin kajoamista ahkera bloggaaja kaivaa kameran esiin ja tekee siitä jutun. Elämän herkkuhetket on aina bloggaamisen arvoisia.

^Olisko tämä Marjukan kuvaushetki päätynyt Instagramiin? Tuskin perhealbumiinkaan..

^Minun herkkuhetkeni, koemaistaminen jo takana.

Kiitos Ihanille Naisille mukavasta hetkestä! Elämän herkkuhetket kahvitteiluineen ja leivoksineen loistavassa seurassa on aina blogijutun arvoisia!

Tein aikoinaan juttua(klik) lahjaideasta henkilölle, jolla on jo kaikkea. "Lahja henkilölle, jolla on jo kaikkea" on ollut yllättävän suosittu hakusana tähän blogiin ja ehkä kyseisestä jutusta on jokunen, teknisesti lahjakas ihminen saanut jopa vinkkiä, tiedä häntä.

Saatan arvata, että aika moni sielunsisko potee samaa ongelmaa kanssani, eli mitä ihmettä antaa merkkipäivälahjaksi ihmiselle, jolla on periaatteessa jo kaikkea. Tai siis ihmiselle, joka ei tarvitse mitään erityistä. Mutta jolle kuitenkin haluaa antaa jotain mieleenpainuvaa.

Minulla on nimittäin aika mainio vinkki teille!

Oletteko kuulleet tai lukeneet lehdistä sellaisesta start-up -yrityksestä kuin Finnay? Kyseessä ei ole mikä tahansa pieni yritys, vaan yritys, joka tähtää tosissaan kansainvälisille markkinoille ja joka on kolmen suomalais -finalistin joukossa ehdolla kansainvälisesti arvostettuun Creative Business Cup -kisaan.

Ihan mielenkiintoista myös, että kyseisen innovatiivisen yrityksen toimitusjohtaja on Nainen (huom! isoilla kirjaimilla) eli Riikka Lindström. Sama Nainen löytyy myös suositun Magisso -brändin takaa (adlink).

Finnayn suurella mielenkiinnolla seurattu ja paljon palstatilaa saanut innovaatio on seuraavanlainen:

Finnayn verkkokaupassa on laaja valikoima erilaisia skandinaavisia design -tuotteita ja paikallisia elämyksiä välitettäväksi päivänsankareille tai vaikkapa mielitietylleen. Tai elämyslahjat vaikkapa työ- tai kaveriporukalle. Kun lahjan antaja ostaa lahjan Finnayn verkkokaupasta, lahjan saajalle lähtee tekstiviestillä ilmoitus asiasta. Tekstarissa on myös ehdotus ladata Finnay Wayfinder -sovellus, jonka jälkeen lahjan saajan seikkailu lahjan luokse voi alkaa.

Lahjan saaja siis tietää tekstarin perusteella, kuka on lahjan antaja, mutta ei sitä, mitä paketissa on, eikä sitä, missä lahja sijaitsee. Lahjan antajan näkökulmasta taas säästyy se pähkäilemisen ja noutamisenkin ja toki myös paketoimisen vaiva..

Lahja noudetaan siis Wayfinderin avustamana itse jostain määrätystä Helsingin kivijalkamyymälästä kuten Minna Parikka, Kartell tai Missoni Home. Ja hei, kenelle kyseisten brändien lahja ei kelpaisi, kysympähän vaan?

Lahjan voi ostaa, olitpa missä päin maailmaa tahansa, mutta tällä hetkellä lahjan voi itse noutaa vain Helsingistä. Jos lahjan antaja asustaa muualla päin Suomea, se toimitetaan kyllä hänelle, mutta postin välityksellä. Yrityksellä on tarkoitus laajentua myös muualle sekä Suomea että maailmaa, eli seurailkaahan Finnayn palveluvalikoimaa vaikkapa sen Facebook -sivuja tykkäämällä.

BTW: Finnay on tiimeineen tänään torstaina (7.8.2014) koko päivän eli klo 10-20 tavattavissa lahjavalikoimineen täällä Helsingissä Keskuskadulla, Stokkan ja Marimekon välissä! Minä ainakin ajattelin siellä poiketa:)

^Aika tyylikkäitä lahjoja, joista ei voi olla tykkäämättä!

PS. Tämä ei ole mainospostaus siinä mielessä, että itse hyötyisin taloudellisesti tästä jutusta. Minusta Finnay on Wayfindereineen yrityksenä sen verran mielenkiintoinen, että se on taatusti paikkansa ansainnut jo innovatiivisuuden tähden tässä omassa blogissani.

Mutta siis, kokeilkaa ihmeessä lahjan antamista tämmöisessä, vähän erilaisessa ja taatusti jännittävässä muodossa!

EDIT: Lisään kuvan vielä torstain tilaisuudesta, jossa Finnay esitteli tuotelahjojaan ohikulkeville. Kuvassa toimitusjohtaja Riikka Lindström.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, meillä juhlittiin viikonloppuna perheen pienimmän synttäreitä. Juhlat olivat tismalleen päivänsankarin näköiset, esimerkiksi pöydän kattaus on täysin hänen omaa käsialaansa. Siitä ei ainakaan väriä puuttunut:) Äiti ei sotkeutunut synttärisuunnitelmiin eikä -toteutukseen mitenkään, paitsi tietysti leipurin roolissa. Itse asiassa leivonnaisetkin on juuri niitä, mitä päivänsankari itse toivoi.

Minua ei tarvitse montaa kertaa pyytää leipomaan ja kun juhlista on kyse, piti tietysti hieman testata jauhopeukalon taitoja. Kokeilin nimittäin Confetista ostamaani pitsikoristetta kahteen kakkuun ja hyvin näytti onnistuvan. Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut ihan niin tuloksekas, pitsi nimittäin vähän repeili, mutta toinen oli jo huomattavasti jalostuneempi. Helppoa käyttää, kunhan keskittyy täyttämään silikonimuotin joka ikisen pikku reiän, mieluummin liian tarkkaan kuin sinne päin. Tämä kullan värinen massa oli ainoa, joka oli suoraan levityskelpoista, kaikki muut värit lienevät jauheen muodossa.

Leo oli tietysti juhlissa mukana. Jännää, miten sen kokoa hämmästellään aina, kun sen näkee ensimmäistä kertaa. Ja sylissähän se ei paina mitään, vaikka paksu karvapeite voisi olettaa sen olevan painavampi. Elopainoa on nimittäin noin kilo tai vähän sen yli. Se syö ihan hurjan hyvin ja suurempi haaste onkin pitää pienen ja hennon koiran paino sellaisena, ettei se nouse liikaa. Hennot luut ei tykkää liiallisesta painosta ja näin pienellä koiralla muutama sata grammaakin merkitsee hurjan paljon. Esimerkiksi makupalojen kanssa saa olla tosi tarkka, ettei niitä tarjoile vahingossa liikaa.

Lomakin lähestyy loppuaan ja mieli alkaakin olla jo enemmän ja enemmän työasioissa. Lomailen vielä maanantain ja tiistaina se sitten starttaa. Voisin melkein suositella lomalle jäämistä keskellä viikkoa, kuten tein tänä vuonna. Ensimmäinen viikko ei silloin ole kertalaakista niin pitkä.

Me menemme huomenna maanantaina Leon kanssa eläinlääkäriin 12 viikon rokotukseen eli jännä päivä luvassa meille molemmille! Niin ja minä sen jälkeen vielä kampaajalle..

Mukavaa uutta alkavaa arkea kaikille!

Nahkahame

Tommy tycker om mig och ja vet att det är sant

Sisustussuunnittelusta

Uutta kotiin

Maximekko - Siiri 17 v

Kesä ja loma ja koiranpentu

Kekkosen jalanjäljillä

Leo ja Loma

Vepsäläinen kylässä

Shortsiasu

Vihreä mekko

Molon mallityttönen

Uusi terassi - oleskelutila

Shortsiasu

Mahtavaa suomalaista uunituoretta musiikkia - Love by Klubi77

Maatilalla vadelmanhakureissulla

Shortsiasu

Bloggaajat liikenteessä

Kokeilemisen arvoinen vinkki lahjan antajalle!

Viikonlopun synttärijuhlia ja Leo 12 vkoa