Business Woman

Amal Alamuddin pomppasi suuren yleisön tietoisuuteen, kun hän kihlautui viime pääsiäisen aikaan itsensä George Clooneyn kanssa. Sen jälkeen paparazzit eivät ole jättäneet häntä rauhaan, koska kuuluisan kihlatun lisäksi hän on erittäin kaunis, näyttävä ja menestynyt 36-vuotias juristi.

Minusta Amal Alamuddin´n virallisempi tyyli on kertakaikkisen hurmaava. Häntä ei ole juurikaan nähty tylsään mustaan jakkupukuun ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutuneena. Hän ei myöskään revittele antavilla kaula-aukoilla, statement -koruilla tai killeri korkokengillä.

Hänen business -tyylinsä on ihanan hienostunutta, klassista ja samaan aikaan hyvin trendikästä. Vaaleanpunaiseen kotelomekkoon yhdistetyt eripari -kengät ei ihan sytytä, mutta muuten voisin kopioida hänen tyylinsä melkeinpä semmoisenaan.

Varsinainen tyyli-ikoni, vai mitä tykkäätte?

Kuvat täältä ja täältä.

Toisin kuin monilla kanssabloggaajallani, minulla ei yleensä ole asukuvia jemmassa julkaisemattomina. Nyt kuitenkin niitä tuli hillottua jokunen hetki. Nimittäin tärkeä apuvälineeni MacBook Pro -koneeni ilmoitti tylysti, että iPhotossa alkaa varastotila olla täynnä. Höh, eihän sinne oltu jemmattuna vasta kuin vähän reilut 20 tuhatta valokuvaa.

Ei auttanut muu kuin siirtää vanhimpia ja suurimpia kuvatiedostoja muistitikulle, niin että uusia mahtuu tilalle. Ja muistitikun lisäksi olen säilönyt kuvia myös Picasassa ja osa on Google -tilillä. Päällekkäisyyttä löytyy eikä varastoinnissani ole yksinkertaisesti mitään logiikkaa.

Olisi kiva tietää, mihin te varastoitte valokuvianne? Minä ainakaan en ole teetättänyt kuvista paperiversioita enää vuosiin, mitenkäs te muut?

Eli siis. Mekko on Henkkamaukalta ja ollut vallan mainio asu näinä helteisinä päivinä. Työpaikalla sillä ei pärjää ilman neuletakkia, kiitos hiton tehokkaan ilmastoinnin. Tykkään mekon hennosta nuden väristä ja tietysti röyhelömiehustasta. Kuminauhavyötärökin on oikein kepeää yleisilmettä tuova lisä, varsinkin sellaisille henkilöille, joilla selkä on suhteellisen pitkä jalkoihin verrattuna. Jaloille tulee pituutta ikäänkuin varkain.

Viikonloppu häämöttää ja hirvittää samanaikaisesti. Meille on nimittäin tulossa Weekend -festivaalivieraita yhteensä kuuden henkilön verran. No, eiköhän sopu sijaa anna:) Ja viikon kuluttua lauantaina saamme huikean mielenkiitoisia koiravieraita, kun Leon velipoika tulee verestämään muistoja varhaisilta pentuajoilta:) Aika jänniä aikoja siis edessä!

Dress: H&M

Cardigan: H&M

Heels: Nine West

Cuff: Banana Republic

Ajattelin taas ryhdistäytyä kosmetiikkapostausten suhteen ja tehdä juttua omista suosikkituotteistani. Tykkään itsekin lukea kanssabloggareiden suosikkeja, joten tehdään sellaisia toiseenkin suuntaan. Kokemukset on arvokkaita.

Aloitetaan kesän suosikkituoksusta. Olen tähän saakka ollut Victoria´s Secretin bodymistien suurkuluttaja ja hamstrannut niitä aina tilaisuuden tullen. Tuoksut on olleet hiukan vieraampia.

Ostin Kööpenhaminan lentokentältä viime keväänä ensimmäisen kyseisen ketjun tuoksun - sen kaikkein suosituimman. Ainakin lentokenttämyyjän mukaan Bombshell on Victoria´s Secretin myydyin tuoksu. En tiedä, onko asia näin ihan globaalisti vai pelkästään sen liikkeen osalta - ostin sen jokatapauksessa.

Nyt kun kesä on lähestulkoon mennyttä aikaa, voin sanoa, että se oli kyllä tämän kesän suosikkituoksu. Tykkään ihan hurjasti! Bombshell on VS:n nettisivujen mukaan tuoksuna kukkais -hedelmäinen, jossa on sekoitus violettia passionhedelmää, Shangri-la -pionia ja vaniljaista orkideaa. Tuoksu on minusta raikas ja kohtuullisen kevyt eikä sitä käyttäessä tarvitse pelätä, että tyrmää hajulla kaikki ympärillä olevat. Sitä voi tosin terästää saman sarjan bodymistillä, kuten itse olen toisinaan tehnyt.

Lähden taas viikon kuluttua päiväksi Köpikseen ja ajattelin testata jotain toistakin tuoksua seuraavaksi. Ei kai niitä turhaan kehuta!

Onko teillä kokemuksia Victoria´s Secretin tuoksuista ja mitä suosittelisitte seuraavaksi?

Täytynee ihan nöyrästi tunnustaa, että ilmassa on jo todella syksyn tuntua. Ja samaan hengenvetoon täytyy myöskin kiittää ihan mielettömästä kesästä. Säitten säätäjä oli todella armollinen, ainakin meille, jotka lomailimme hiukan jälkijunassa. Eli hyvillä mielin täytyy ottaa syksy vastaan ja suunnata katse kohden tulevaa.

Sisustusprojektista sen verran, että se etenee mukavasti, joskin pirun hitaaseen tempoon.. Huonekalujen tilausajat on vaan niin huikean pitkät! Ymmärrettävää tietysti, että yrittäjät ei halua säilöä huonekaluja varastoissaan, vaan niiden valmistus aloitetaan sitä mukaa kuin tilauksia tulee. No, eiköhän se aika kulu, odottavallakin, koska palan tietysti jo halusta esitellä lopputulosta! Minäkään en vielä oikein tiedä, millainen siitä lopulta tulee.

Viikonloppukin sujui oikein mukavasti, vieraiden tullessa ja mennessä. Meillä tosiaan yöpyi kuusi Weekend -festivaalivierasta, oikeastaan ympäri Suomen. Ja heh, Kymppi Uutisissa festareita kommentoineet neitokaiset kuuluivat tähän joukkoon:)

Pyörähdin viime viikolla H&M:llä katsastamassa sen syysuutuuksia ja siltä reissulta bongasin edellisessä asupostauksessa esittelemäni nuden röyhelömekon sekä tämän nyt päällä olevan mustan, trumpettihihallisen paidan. Ei voi muuta sanoa, että se liike kyllä yllättää aina kun siellä poikkeaa! Tämäkin paita on ihan superistuva, todella hyvänlaatuinen ja minusta ihan aistikaskin vielä. Menneen kesän muistoksi halusin parittaa sen vielä kesäisten cityshortsieni kanssa, eikä lopputulos ollut mielestäni mitenkään erityisen kesäinen. Olin ihan syysfiiliksissä paremminkin.

Mitäs tykkäätte asusta?

Shirt: H&M

Shorts: Banana Republic

Belt: Banana Republic

Heels: Billi Bi

Sitäpä se elämä tahtoo olla, arjen pyöritystä ja viikonlopun odotusta. Viime viikko vaan hujahti käsistä, melkein huomaamatta. Hyvä niin, koska viikonloppuna oli taas kaikkea supermukavaa luvassa. Kuten vaikkapa se, että verhokiskot oli vihdoin noudettavissa, eli upouudet verhot päästiin laittamaan niille kuuluville paikoille. Voi että, miten koti muuttuikaan jotenkin pehmoisemmaksi niitten myötä. Akustiikasta puhumattakaan, tämmöisessä korkeassa tornitalossa.

Verhot on nimittäin ensimmäinen osa sisustussuunnitelmaa, josta olen teillekin jo kertonut ja jonka jatkoa seuraa tässä syksyn mittaan. En tiedä muistatteko aikaisemmista jutuista, mutta verhot on jännästi kaksiväriset siten, että yläosa on vaaleaa ja helma muuttuu noin 130 cm korkeudelta sellaiseksi mudan väriseksi. Tykkään ihan mielettömästi ja voi että, miten hienosti ne tuleekaan sointumaan meidän uuden sohvan ja tuolien kanssa! Mutta niistä sitten joskus myöhemmin lisää, kunhan saamme ne paikoilleen, pitkän odottelun jälkeen:)

No mutta, verhotkin jäi kyllä kakkosen rooliin, koska tänään meillä oli ihan supermielenkiintoinen päivä. Nimittäin Leon kasvattaja kävi meillä tänään Leon velipojan kanssa kyläilemässä. He kun jättivät 3-jäsenisen pentueen yhden poikakoiran itselleen. Voi että, miten hauskaa oli nähdä, miten Leo suhtautuu velipoikaan ja vieläkö muistot niiltä ajoilta nousee mieleen.

Ihan kuten alussakin, Leo oli edelleen rohkeampi veljeään ja heidän keskinäisissä suhteissa se ehdottomasti rämäpäisempi versio. Velipoika oli pentueen pienin ja arkajalkaisin, vaikka ei Leokaan mikään rämäpää ole.

No, alun rähinöitten jälkeen pennut leikki ja kinasteli nätisti keskenään, vaikka pari kertaa ne piti kirjaimellisesti erottaa toisistaan, kun otteet kävi vähän liian rajuiksi. Voi että, miten hauskaa oli seuratan niitten temmellystä!

Tämä päivä meni tosiaan verhoja laitellessa, leipoessa ja vieraitten kanssa kuulumisia vaihtaessa ja tietysti veljesten touhuiluja seuratessa. Huomenna on pakko kaivaa taas työkone esiin, koska maanantaina starttaan heti aamusta Tanskan maalle. Tapaan siellä taas omia kolleegoitani viimeisen kerran ennen meidän projektityön lopullista luovutusta. Eli, loppu lähenee vuoden kestäneessä koulutusohjelmassakin! (Huh, sanon minä..)

Alla muutamia tunnelmapaloja viikonlopulta, olkaatte hyvät! Ja antoisaa viikonlopun jatkoa!

^Leon velipoika on edelleen hurjan paljon Leoa pienempi. Leo painaa 1340 gr ja velipoika 1100 gr eli eroa on prosentuaalisesti aika paljon. Ja siinä missä Leo nuolee naaman aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus, velipoika ei paljoa pusuttelusta kiinnostunut:)

^Leipomuksia, viikon vanha ja edelleen loistossaan oleva kukkanen ja supersöpöt tuikkukupit. Uudet verhotkin pilkottaa television takaa.. Ihan vasemmassa reunassa muuten näkyy helmankin väriä.

^Tässä vielä lähikuvaa tuikkukupeista.

^Kukka on ollut todellakin kestävää sorttia! Hitto kun muistaisi sen nimen, mutta eipä se nyt pälkähdä päähän..

^Minun leipurikaveri nukahti kesken kaiken.. Uni oli taas niin syvää, että kameran räpsähtely korvan juuressa ei todellakaan haittaa:)

^Yritin kyllä suostutella kasvattajaa jättämään tämän söpöläisen meille Leon kaveriksi, mutta jostain syystä kauppoja vaan ei syntynyt..

^ Veljekset vielä yhteiskuvassa. Leo rötköttää vasemmalla.

Voi että, miten paljon olisi jemmassa kaikkia mielenkiintoisia juttuaiheita, mutta pirulautsikka kun en ehdi niitä laittaa tänne säädylliseen muotoon! Jos saisin vuorokauteen pari tuntia lisää, niin sitten ehkä..

Olin maanantaina päiväreissulla Köpiksessä ja tapasin omia projektikavereitani taas meidän keskeneräisen työn merkeissä. Tai no, ehkä yhtä heistä voin etäisesti kutsua kaverikseni.. Meillä on kyseisessä ryhmässä hyvin formaalit välit, eikä me tunneta (yhtä lukuunottamatta) toisiamme juurikaan yhtään. Jännää, että ollaan tehty yhdessä töitä jo ties miten kauan, mutta sen lähempi tuttavuus ei kiinnosta meistä ketään. Vaikka työstä itsessään tulee ihan loistava!

Minulla on muuten lopullisesta työstä vastuullani yksi strategisesti erittäin tärkeä osa, jota en omine taitoineni saanut näyttämään visuaalisesti ja graafisesti lainkaan tyydyttävältä. Tiedättekö mitä minä kunnianhimoisena ihmisenä sen eteen tein? Minä hiotutin kyseiset kalvot visuaalisesti timanttiseen kuntoon Intiassa! Tuntui kyllä ihan älyttömän hienolta, kuinka kansainvälisissä ympyröissä sitä pääseekään työskentelemään - oli nimittäin aika mukava saada puhelu Intiasta, kun pari minuuttia aikaisemmin laitoin sinne sähköpostia. Ahkeria ihmisiä siellä! Intiassa on muuten huomenna perjantaina kansallinen vapaapäivä:)

Itse Köpiksen reissu ei sitten mennyt niinkuin olin ajatellut.. Jostain kumman syystä päätä särki heti aamupäivästä ja varmaankin adrenaliinin avulla pystyin pitämään sen jollain tapaa päivän ajan kurissa, kunnes virallinen osuus päättyi. Lentokentälle matkatessa meinasi jalat lähteä alta, särky oli niin kokonaisvaltaista. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt kiertelemään kauppoja - hyvä että sain vesipullon ostettua. Eli sinne jäi Molot ja Viktorian salaisuudet..

Ai niin. Suosikkimeikeistähän minun piti tulla kertomaan.. Olen blogin kautta saanut tutustua moniin kosmetiikkamerkkeihin, mihin en ehkä itse olisi muuten tullut tutustuneeksi. Olin aina ajatellut (vähän hölmösti), että mitä enemmän purnukasta maksaa sitä parempi lopputulos siitä syntyy. Ne ajatukset olen todellakin niellyt tutustuttuani sekä Lumenen että No7 -kosmetiikkasarjoihin. Käytän molempien merkkien ihonhoitotuotteita ihan päivittäin, enkä löydä kyllä moitteen sanaa! Enkä voi millään argumenteilla väittää niiden olevan yhtään huonompia verrattuna moninkertaisin hintalapuin varusteltuihin deluxe-purnukoihin.

Lumenen aikuiselle iholle suunnittelema Bright Now Visible Repair -sarja on ollut käytössä siitä lähtien kun sen joskus keväällä sain itselleni. Sarjaan kuuluva 2in1 silmänympärysvoide on itseasiassa jo loppunut ja aivan erityisesti olen tykännyt purnukan toisessa päässä olevasta peitevoiteesta. Se on tarkoitettu tummille silmänympäryksille ja voide levittyy herkälle alueelle uskomattoman hyvin. Hyödyllinen tuttavuus, josta lompakkokin kiittää syvään kumartaen!

Ei oikeastaan muuta.. Tässähän alkaa olla jo ihan viikonlopun fiiliksissä eli ihanaa viikonlopun odotusta teillekin!

Tekstissä olevat linkit eivät ole mainoslinkkejä eli bloggaajana en hyödy niistä taloudellisesti.

En olisi arvannut, että yhdistäisin joku päivä harmaan teepparin kynähameen kanssa. Harmaan t-paidanhan pitäisi kuulua yhteen lähinnä juoksutrikoiden kanssa.. Mutta koska niin moni on jo rohkeasti niitä yhdistellyt, ajattelin minäkin kokeilla. Ja kyllähän se hyvältä ja osittain ihan säädylliseltäkin näyttää! T-paidaksi valitsin hieman salonkikelpoisemman eli tämmöisillä kivikoristeilla kirjaillun version. Kaula-aukko on tosin kovin avonainen, siitä ehdottomasti miinusta..

Arvaatteko, miksi asu on uskalias? Tietysti sen tähden, että se paljastaa minun makuuni ehkä hieman liikaa, mutta myös sen tähden, että sen alla ei ole mitään. Paitsi tarrat siinä kohtaa, missä pitäisi olla jotain kaunista ja pehmeää "Patriciaa".

Sain nimittäin jokunen aika sitten Hollannista viestiä, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta testata Bye Bra -nimisiä "ti…i -tarroja". Ajattelin ensin, että höpönlöpön, minä en tarvitse moisia. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja mietin, että olisiko tässä vastaus siihen toiveeseen, että voisin joskus käyttää juhla-asua, jossa olisi avonainen ja paljas selkä. En vaan ole keksinyt, miten ne yhdistäisi rintaliiveihin. Olkaimettomat ei yksinkertaisesti riitä, koska niiden pitäisi olla myös "selättömät" (backless).

Vaihdettiin monet sähköpostit hollantilaisen Bye Bra (adlink)-valmistajan kanssa ja aina vaan luvattiin, että kyllä ne silikoniteipit vaan kestää. Ne sekä nostaa, että kestää. Ihan vapaasti voit testata vaikka tanssien läpi yön - teipit on ja pysyy. Mutta varoiteltiin myös ostamasta "halppisversioita", koska teipin täytyy olla aivan erityistä ja sitä kopiot eivät kuulemma ole. Markkinoilla on kuulemma monenlaisia kopioita näistä tuotteista.

Kerron huomenna postauksessa vähän lisää kyseisistä Bye Bra rintateipeistä ja lisäksi pistetään pystyyn pieni arvonta. Onnekkaat pääsee myös testaamaan tuotetta:) Mutta palataan siihen huomenna lauantaina.

Joko te olette muuten yhdistäneet kynähameen rennon t-paidan kanssa? Ja onko teillä kokemuksia avoselkäisistä spagettiolkaimisista mekoista? Mitä alle?

T-shirt: H&M

Skirt: Banana Republic

Heels: Nine West

Watch: Michael Kors

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin uudesta Bye Bra -rintateippi -tuttavuudesta, jonka ansiosta minäkin pääsen kenties käyttämään avoselkäisiä ja spagettiolkaimisia mekkoja. En ole koskaan voinut edes harkita sellaista, koska sopivia rintaliivejä ei ole ollut tarjolla. En voisi ikikuunapäivänä laittaa päälleni mekkoa, josta pilkottaisi alta rintaliivit tai silikoniset olkaimet!

Olen kokeillut myös silikonisia kuppeja (vai miksi niitä nyt kutsutaankaan), mutta ne ei olleet kyllä minua varten. Alla olevien systeemien pitää sekä nostaa että tukea ja ainakin se nostamisefekti jäi silikonikupeista puuttumaan. Olo oli suorastaan epämiellyttävä ne yllä, koska ei ne ainakaan minun varustelua tukeneet. Mutta oletettavasti ne sopii joillekin, koska niitä edelleen kuitenkin myydään!?

No mutta enihau. Hollantilainen Bye Bra on kovasti ylpeänä minullekin esitellyt omia tuotteitaan ja vannonut, että heidän rintateipit on vastaus naisten huutoon siitä, että oikeus käyttää avoselkäisiä ja spagettiolkaisimia mekkoja kuuluu kaikille. Myös ~~meille~~ heille, joilla oma varustelu on ehkäpä jo parhaat päivänsä nähneet. Ja että ne sekä tukee että nostaa rintoja juuri niin korkealle, kuin kukin haluaa.

Eli Bye Bra -pakkaus sisältää neljä paria rintateippejä, joita voi pitää hyvin yhden illan päällä ilman että tarvitsee pelätä niiden pettävän. Teippi on silikonista teippiä ja takertuu ihoon oikein kiitettävästi, kunhan iho on puhdistettu dödöistä ja muista epäpuhtauksista. Rintoja voi nostaa ihan reilustikin, niin ylös että lopputulos näyttää mieluisalta. Eipähän taskuvarkaat pääse hipelöimään sopimattomia alueita, heh:)

Ja kun tarrat on päällä, voi juhla- tai bilepukeutuminen alkaa! Itseasiassa teipit kestää jopa vettä, eli ne voi laittaa vaikka bikinienkin alle ja hämätä näin kanssauimareita uudistuneella varustelulla:)

Tässä vielä "opetusvideo" tarrojen käytöstä:

Sen lisäksi, että minä olen päässyt testaamaan Bye Bra -rintateippejä, sain luvan antaa myös teistä kahdelle mahdollisuuden samaan!

Sinun tarvitsee vain kommentoida tähän postaukseen ja mahdollisuus testaukseen voi tarjoutua juuri Sinulle! Arvon kaksi onnekasta testaajaa viikon kuluttua sunnuntaina 7.9.2014 klo 18.00.

Olehan siis kuulolla ensi sunnuntaina heti klo 18.00 jälkeen, koska maanantaina 8.9 laitan jo tiedot testaajista menemään Hollantiin. Kokoja on kahta eli A-C -kuppi ja D-F, mutta kyselen niitä sitten sähköpostilla sunnuntaina.

Onnea arvontaan ja mukavaa lauantai-iltaa!

Olin eilen Suomen Kultakellon kutsuvierastilaisuudessa, jossa juhlittiin kyseisen perheyrityksen 12. liikkeen avajaisia. Ainakin helsinkiläiset lienee noteeranneet Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun risteyksessä niiden uuden myymälän, siis ihan paraatipaikalla.

Minä ihailen ihan mahdottomasti suomalaisia yrittäjiä ja nostan hattua kera syvän kumarruksen kaikille heille! Ajat ei taatusti ole helpoimmasta päästä rakentaa toimivaa liiketoimintamallia. Helpommallakin voisi euronsa tienata, toteaa yllättävän moni sielunsa yritykselle myynyt yrittäjä.

Suomen Kultakello on kyllä tehnyt jotain todella oikein. Se on edelleen perheyritys ja harjoittanut liiketoimintaa jo vuodesta 1965. Kunnioitettava 50 vuoden ikä häämöttää siis jo ihan nurkan takana. Miettikää, 50 vuotta!

Tiesittekö muuten, että historiankirjoihin vahvasti jääneen 1930 -luvun laman aikaan jalometalliala ja kosmetiikkaan keskittyneet yritykset kärsivät toimialoina taloudellisesti kaikkein vähiten. Ihminen on nääs aina tavoitellut kauneutta, oli maailma ympärillä olisi minkälaisessa suhdannetilassa tahansa.

No mutta. Tupa oli täynnä ihmisiä, tarjoilut oli erinomaiset ja ihmiset hyväntuulisia. Niistä elementeistä on mukavat tilaisuudet tehty. Ihastelin ~~silmät päästäni~~ illan juontajaa, superkaunista Anna-Liisa Tilusta. Siinä on kuulkaas missi kaikkien aikojen kauneimmasta päästä. Paikalla oli myös dj:n ominaisuudessa uusi suosikkimuusikkoni, eli Klubi77 -yhtyeen keulahahmo Perttu Kurttila. Ja hei, jos ette vielä ole kuunnelleet hänen (yhdessä Alexandan kanssa) kanssa tekemää biisiä Love, niin tehkääpä se hyvät ihmiset nyt, klik. Ihastuminen on satavarmaa - Takaan.

^ Suomen Kultakellon sisäänostaja Kristiina Kotisalo Anna-Liisa Tiluksen kanssa jutustelemassa. Sisäänostajan roolihan on jokaisen kuluttajabisneksessä olevan yrityksen kannalta kriittisen tärkeä rooli.

Ylipolvensaappaat on olleet blogisuosikkeja jo monta vuotta. Siitä huolimatta ne ei ole kolahtaneet meikäläiseen yhtään ja asenne niitä kohtaan on ollut jostain syystä torjuva.

Viime vuonna kevään alennusmyyntien aikaan tapahtui jokin ihmeellinen käänne, kun näin Kenkä Friikissä aivan käsittämättömän upean ladyn ostavan ihan huikean tyylikkäät ylipolvensaappaat, kauneimmat, mitä olin siihen mennessä nähnyt. Hän yhdisti ne mustiin sukkiksiin, mustaan isoon neuleeseen ja kamelinruskeaan villakangastakkiin.

Olin siihen saakka pitänyt ylipolvensaappaita lähinnä turhanpäiväisenä, pian ohimenevänä pintaliitotrendinä ja jotka eivät sopineet muuta kuin äärimmäisen harvojen sääriin.

Kyseiset, minun asenteeni täyskäännöksen takana olleet saappaat olivat maltillisella korolla varustetut ja sääriä niin myötäilevät, että ne näyttivät melkeinpä sukilta. Ei siis auttanut muu kuin alkaa metsästää moisia itselleenkin.

Tänä syksynä olen katsellut nettikaupoista ylipolvensaappaita ja ylivoimaisesti parhaimmat valikoimat ovat olleet (ylläripylläri) Zalandolla (adlink). Pyörittelin saappaita muutaman päivän tässä koneeni ruudulla ja tilasin lopulta nämä, klik (adlink). Kyseiset Zignin Ylipolvensaappaat näyttivät ainakin kuvissa juuri sellaisilta, joita olin mielessäni pyöritellyt.

Sain Zalando -tilaukseni viime viikolla vihdoin kotiin ja kyllä vaan, ne näytti livenäkin juuri sellaisilta kuin kuvissa. Eli nyt minulla sitten on ylipolvensaappaat. Katsotaan miten pitkään:)

Tässä vähän inspiraatiokuvia Pinterestin ihanasta, inspiroivasta maailmasta. Juuri tähän tyyliin minäkin haluan omat saappaani yhdistää. Varovainen lupaus lausuttakoon virtuaaliääneen siitä, että ne nähtäisiin joku päivä myös minun päälläni tällä foorumilla..

Vilautin jo taannoin Instagramin puolella kuvan meidän master -makuuhuoneesta. Se sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsee myös saman sävymaailman sauna-kylpyhuone ja josta on pääsy meidän puoli kerrosta kattavalle yläterassille. Se kerros on ikäänkuin aikuisten valtakuntaa. Lapsilla on nimittäin alemmissa kerroksissa omat kylppärinsä, tai siis yksi yhteinen.

Tykkään ylimmän kerroksen harmonisesta, lämpimänsävyisestä värimaailmasta todella paljon. Tehosteseinä on maalattu Tikkurilan värikartasta Kontiainen -nimisellä värisävyllä, joka on siis tummahkoa mudansävyä muistuttava. Reunaverhoissa on samaa mudan sävyä ja niiden rinnalla roikkuu luonnonvaalea, samaa materiaalia oleva yksittäinen verho. Makuuhuoneessa on myös ranskalainen parveke, kuten kuvasta näkyy - ovi, joka ei johda minnekään.

Minun ikivanha, käsinkudottu roosa-valkoinen itämainen mattokin löysi vihdoin paikkansa, ja se istuu minusta sekä materiaalin että värinsä puolesta oikein mainiosti ruskeaharmaan rinnalle.

Yöpöydällä oleva, sinänsä hyvinkin tarpeellinen pöytälamppu saa vaihtua tässä syksyn mittaan, samoin yöpöydät joutaisi jo päivittää, mutta kaikki ajallaan. Lampun vierellä olevia BE-Designin mustia Lily Mini kynttilänalusia tai kulhoja sen sijaan en vaihda. Ne on niin söpöt!

Television alla on Kartellin Ghost Buster -sarjan ruskeanharmaa (fume) muovilipasto, joka on minusta ihan mielettömän hyvä löytö juuri tänne makkariin. Se kätkee sisälleen pinon lehtiä ja (heh) korkkareita..

Erivärisillä petivaatteilla on mukava leikitellä ja petivaatteita vaihtamalla makkarin yleisilme muuttuukin hetkessä toisenhenkiseksi. Haavelistalla siintääkin Gantin paisley -kuvioiset puuvillasatiiniset sellaiset. Ja monet monet muut.. Päiväpeitteen olen teettänyt vuosia vuosia sitten vanhaan kotiin, mutta se käy vallan mainiosti edelleen.

Mukava huone siis "asustaa", kirjaimellesti.

Ai niin. Huomenna päättyy Bye Bra arvonta, eli jos haluat mahdollisuuden testata mielenkiintoisia rintateippejä, niin vielä ehtii osallistua! Linkki tässä, klik.

^Kännykällä otettu, vähän heikkolaatuinen kuva, mutta menköön.. Kuvassa nimittäin näkyy parhaiten epäsuoran valon kajo katonrajasta.

Kiitos kaunis kaikille Bye Bra testauksesta kiinnostuneille! Nopea yhteenveto kommenttien perusteella näytti siltä, että me naiset todellakin tarvitsemme jotain ratkaisua juurikin avoselkäisiä mekkojen varten. Valikoimissa on vaikka mitä ihania juhlallisia ja vähemmän juhlallisia mekkoja, mutta ajatus menee pilalle viimeistään siinä vaiheessa, kun pitää miettiä, mitä niiden alle pukisi.

Kommenttien perusteella voisi myös päätellä, että tervettä skeptismiä rintateippejä kohtaan on ilmoilla. Toimiiko ne ja voiko ne todella olla luotettavat.. Varsinkin, jos varustelua on vähänkään enemmän. Ne pitää siis itse päästä testaamaan.

Jos joskus päädytte käyttämään rintateippejä, niin tässä muutama vinkki:

pese teipin alle jäävä iho puhtaaksi, erityisesti dödöt vievät teipeiltä voimaa, kuten kaikki muukin rasvaa sisältävä
leikkaa teipit omaan kokoon sopiviksi, teipeissä olevia viivoja mukaillen
nosta teippejä reilusti ylös, siis ihan reilusti - kyllä ne perässä tulee:)
sitten vaan "dancing through the night", fiiliksen pitäisi olla kohtuullisen tukeva
älä jätä teippejä ihoon liian pitkäksi aikaa - max 1 pv
irrottamisen vaiheessa irrota ne vähitellen, ei nykäisemällä - pieni punertavuus ihossa on normaalia

No mutta. Testaajat on nyt valittu juhlallisesti Random.org -sivuston suosiollisella avustuksella. Tässä testaamaan pääsevien kommentit:

Koska kommentit ovat anonyymeiltä, pyydän teitä lähettämään sähköpostia minulle osoitteeseen tyylilyyli@ovi.com vielä tänään sunnuntaina klo 22 mennessä. Muutoin suoritan arvonnan uudelleen, koska haluan lähettää teidän yhteystiedot jo tänään eteenpäin Hollantiin. Laitathan viestiin nämä tiedot:

omat yhteystiedot eli ne, joilla posti tulee perille
kumpaa kokoa teippien pitäisi olla: A-C vai D-F

Paljon onnea Annu ja HiljaL!

Kävin viikonloppuna Helsinki Design Week´n (ainakin minun mielestäni) päätapahtumassa Design Market -varastomyynneissä Kaapelitehtaalla. Olisin voinut kierrellä Kaapelitehdasta ristiin rastiin vaikka miten pitkään ja vaan ihastella tarjolla olleita design -juttuja. Jos ette vielä ole vierailleet tapahtumassa, niin ensi vuonna kannattaa ehdottomasti laittaa allakkaan merkintä tapahtumasta jo hyvissä ajoin! Sitä ei kannata jättää väliin, jos design kiinnostaa edes jossain määrin.

Kun näin sen valaisimien määrän, mitä tapahtumassa oli edustettuna, muistin makkarin ajankohtaisen lamppuongelman. Jotain kivaa, kevyttä ja tunnelmallista valaisinta makuuhuoneen yöpöydälle siis. Se vanha ei sopinut siihen enää ollenkaan ja sitäpaitsi, se oli kyllä jo aikansa palvellut.

Doctor Design´n valaisimet oli vaan jotain niin kaunista, että pyörin ja pyörin heidän osastollaan varmastikin jo häiriöksi asti:) Omistaja ja suunnittelija Petri Vainio oli itse kertomassa lamppujensa tarinaa ja minä ihastuin tähän kuvissa näkyvään, vielä prototyyppinä Vainion työpöydällä olevaan Nakuko -lamppuun. Saa nähdä, päätyykö valaisin tuotantoon saakka - sen aika ja markkinat näyttää.

Tästä henkäyksenkevyestä, keijukaismaisesta ja muotoilultaan omaperäisestä, mutta kuitenkin niin skandinaavisesta designista ei minusta yöpöydän lamppu voi kauniimmaksi muuttua! Pure love <3

^Itse Doctor Design eli omistaja, pääsuunnittelija, sisustusarkkitehti Petri Vainio.

Kuva Docto Design´n lehdistömateriaalista.

Heippamoi pitkästä aikaa! Olen taistellut täällä ruudun toisella puolella tietoteknisten ongelmien kanssa jo monta päivää, eikä vanha raakkine MacBook Pro suostu enää ottamaan oikein komentoja vastaan.

Harvoin tulee lähtemällä lähdettyä jonnekin muualle kuvaamaan, vaan yleensä sitä tarttuu siihen kaikkein helpoimpaan vaihtoehtoon. Tänään sunnuntaina tein poikkeuksellisesti niin ja kameraan jäikin jälki yli sadasta valokuvasta. Onnistuin hävittämään niistä 68 kappaletta siirtovaiheessa (älkää kysykö miten ja minne..), 2 päätyi tänne blogiin ja loppuja en saa siirrettyä kamerasta minnekään. Eli poikkeuksellisesti esittelen teille kaikki kuvat, mitä irti sain. Todennäköisesti nämä kaksi kuvaa eivät olisi päätyneet tänne blogiin, koska kameralla oli niin monta ja paljon parempaa versiota.

No, kiukku on vaan yritettävä lokeroida jonnekin taka-alalle..

Kerroin jo toukokuussa, kuinka olin pitkään himoinnut oikein kunnollista, pehmeää ja hihallista nahkamekkoa, ja kuinka sen sitten lopulta löysin. Kesähelteillä en oikein innostunut tätä käyttämään, enkä oikeastaan edes kokeilemaan mustaa nahkaista mekkoa, mutta tähän lempeään syksyynhän se sopii oikein mainosti. Salonkikelpoistus tapahtuu tietysti valkoisen kauluspaidan kanssa yhdistettynä ja mekkoa voi sen jälkeen käyttää vaikka vähän virallisemmissakin tilanteissa.

Harmi, että näette tästä, superhyvin istuvasta mekosta vain pienen palan, mutta kunhan saan taas vehkeet pelittämään, niin näette vähän paremmin kokonaisuutta.

Muutoin viikonloppu on taas kulunut kotia siivoten, paikkoja järjestellessä ja yleensä ottaen vain kotoillessa. Viihdyn nykyään kotona ihan mahdottoman hyvin, eikä mieli tekisi lähteä yhtikäs minnekään. Kuherruskuukausi uudessa kodissa senkun vaan jatkuu:)

Oikein mukavaa sunnuntaita (teille muille) ja intoa uuteen alkavaan viikkoon!

Leatherdress: Selected Femme (adlink, klik)

Shirt: H&M

Heels: Billi Bi

Oletteko malttaneet kauppakeskusreissuillanne olla poikkeamatta Inglotin myymälöissä? Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ne sijaitsevat houkuttelevasti suosituimmissa kauppakeskuksissa (Kluuvissa, Itiksessä, Sellossa ja Jumbossa), enkä ainakaan minä pysty niiden ohi kävelemään poikkeamatta sisään.

Inglot on ollut nyt muutaman vuoden täällä Suomessa, mutta maailmalla se on ollut jo pitkään, noin 30 vuotta. Itse tutustuin merkkiin hiukan paremmin, kun kyselin työpaikalla apuja kestävämmän meikin perään. Edessä oli nimittäin tärkeä tapahtuma, itse asiassa televisiossa esiintyminen. Ja koska Inglotin kaikki myyjätkin on ammattimeikkaajia, sopi yhtälö minun tarpeisiini ihan täydellisesti.

Ensimmäisestä haasteellisesta meikkaushetkestä lähtien meikkipussiin on sujahtanut aina vaan enemmän ja enemmän Inglotin tuotteita. Ne ovat erittäin hyvän laatuisia, mutta siitä huolimatta varsin kohtuuhintaisia tuotteita. Maailmalla merkki on tunnettu pigmenttirikkaista meikeistään ja senhän todistaa ja myymälöiden yleisilmekin.

Eli jos tarvitsen kestävän meikin, teen sen arkenakin näillä Inglotin "pohjamateriaaleilla" eli levitän päivävoiteen päälle, erityisesti kasvojen t-alueelle geelimäistä "pohjageeliä", joka tasoittaa ihoa ja varmistaa sen, että meikki ei päivän aikana liikuskele eikä ala kiiltää kriittisellä hetkellä. Sen päälle kohtuullisen mattapintaista, mutta samettisen sujuvasti levittyvää meikkivoidetta ja mustien silmärinkuloiden ympärille vielä silmänalusvoidetta.

Meikki pysyy koko päivän todella hyvänä! Seuraavaksi ajattelin hankkia Inglotista vielä irtopuuterin, koska Diorin (ihan mielettömän kallis semmoinen) alkaa vedellä viimeisiään.

Tämä postaus ei muuten ollut minkään sortin yhteistyöpostaus.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille!

Rohkenin vihdoin kokeilla ylipolven -saappaita, jotka tilasin Zalandolta* jokunen aika sitten. Tässä juttu, jossa kerroin aiheesta tarkemmin, klik. Ja kyseiseen juttuun liittämistäni asuinspiraatiokuvistahan se ajatus farkkumekon ja korkeiden saappaiden yhdistämisestä lähti liikkeelle.

Oma farkkupaitamekkoni löytyi Mangon syksyn mallistosta. Tykkään siitä todella paljon - se on niin ihanan pehmeää puuvillaa, eikä paina tai purista mistään kohtaa. Taskut sivusaumoissa tekee mekosta hitusen verran viimeistellymmän. Jos omaani vertaa alkuperäiseen asuinspiraatiooni, olisi tämä Leviksen farkkumekko* aika täydellinen!

Seuraavaksi haluan kokeilla saappaita nahka- tai tekonahkahousuihin yhdistettynä eli asuinsipiraation keskimmäinen kuva otettakoon plagioinnin alle:) Saa nähdä, mitä siitä asusta tulee ja syttyykö sydämeni sen myötä syksyn aikana näille, hitusen vieraille jalkine -kummajaisille.

(Tekstissä tähdellä * merkityt linkit ovat adlinkkejä

Dress: Mango

Shirt: H&M

Overknee boots: Zign

Sunnies: Calvin Klein

^Lähes hellekeli ja tekonahkaiset kengät - huh huh..

Kuten aikaisemmin kerroin, tietokone teki todellisen tepposen ja hävitti ison kasan viime viikonlopun kuvaussession tuotoksista. Olin lykännyt ja lykännyt tietokoneen puhdistusoperaatiota ja ajatellut, että aika jotenkin vaan korjaisi kaikki koneen ongelmat ja jonain aamuna heräisin, eikä niitä enää olisi. No, näin tapahtunee enää vain saduissa, jos sielläkään.

Sen verran kiukutti ajatus siitä, että aikamoinen panostus viikonlopun hetkistä olisi mennyt ihan harakoille eli ei auttanut muu kuin aloittaa armoton googlettelu vinkeistä koneen puhdistamiseksi. Etsivähän löytää eli sain kuin sainkin suoritettua puhdistusoperaation ja siirsinpä siinä siivousinnostuksen puuskissani parituhatta kuvaakin koneelta pois. Ja huhheijjaa, miten kevyeltä, nopealta ja ihanan virtuaalipuhtaalta tämä kone tuntuukaan! Harkitsin jopa koneen vaihtoa uuteen, mutta eipä taida tarvita, sillä elinaikaa tulla tupsahti tälle virtuaaliebolaa poteneelle kaverille kummasti lisää.

Sieltä siivousreissulta nämä mystisesti kadonneet kuvatkin lopulta löytyivät, kuten muutama muukin, joita en osannut edes kaivata! Ai niin, tulipa mieleen, että olisikohan se minun kadoksissa oleva kirja mahdollisesti siellä samaisessa paikassa?? Voikohan sinne hävitä ihan konkreettistakin tavaraa, heh..

No mutta, nyt on viikonloppu taas käsillä ja ihanan mielenkiintoista ohjelmaa luvassa. Lähdemme nimittäin huomenna aamulla kohden Itäistä Suomea ja mikäpä sen mukavampaa. Tämä kulunut viikko oli muuten oikein onnistunut, paitsi tanskalaisten kanssa ei mennyt oikein putkeen.. Meillä nimittäin alkaa projektityö olla valmiina, mutta nämä minun ihanat diskuteeraajakolleegat ei millään meinaa luovuttaa "pilkunviilaustaan". Siinä missä minä olisin päästänyt työn käsistäni jo aikaa sitten, he vaan hinkkaa ja hinkkaa kirjaimellisesti pilkkujen paikkoja. Minusta ei (hittosoikoon) ollut heille tällä viikolla mitään hyötyä, vaikka uhrasin aiheelle monta, kallisarvoista työtuntia! Sellainen pilkunviilaus ei vaan ole meikäläisen juttu.

Nyt kuitenkin perjantai-illan kimppuun. Taidanpa istahtaa sohvalle sohvaperuna-asentoon ja katsoa paljon etukäteishuomiota saaneen Vain Elämää aloitusjakson. Ja lauleskella parhaat biisit ehkä mukana.

Siispä mukavia viikonlopun alkajaishetkiä teillekin!

Viikonloppu hujahti ohi taas vauhdilla ja ohjelmaa piisasi melkein kiireksi asti. Eniten kiirettä ja aikataulutusta edellyttävää kotielämää on aiheutunut vanhojen huonekalujen kierrätysoperaatiosta. Olemme nimittäin myyneet aika tavalla tavaraa Tori.fi -sivuston kautta ja katsojia on suorastaan ravannut täällä meidän kotona. Tänään viimeksi meiltä lähti ruokapöytä tuoleineen ja torstaina tullaan hakemaan todellinen kaunokainen eli Adean Camp -kulmasohva. Sen jälkeen kaikki myytävä on myyty ja uudet, tänne kotiin sopivat hankinnat voi meidän puolestamme saapua. Koti on valmiina ja niille tarvittava tila raivattuna.

Suosittelen muuten lämpimästi Tori.fi -sivustoa niin myynti- kuin hankintakin -kanavana! En itse juurikaan intoile Huuto.netin huutokauppasysteemistä ja haluankin, että prosessi sujuu tehokkaasti eikä hinnasta aleta vääntää sen enempää kättä. Lisäksi Tori.fi -sivuilla buustataan maksamaan pienet kirpparihankinnat Mobile Pay -sovelluksella, jonka avulla pienet maksut (alle 200 eur) voi maksaa pelkästään puhelinnumeron avulla. Kuka jaksaa enää muistaa kilometrin mittaisia iban-tilinumeroita??

No mutta, mennäänpä asiaan. Huomasinpa päivänä eräänä, että olen aika nihkeästi laittanut jakoon omia työasujani. Vaikka joka päivä sellaisia käytän:) Tässä kuitenkin pieni paikkaus asiaan ja yksi tämän syksyn suosikkiasuistani teillekin näytille. Murretut syksyn värit on minusta niin ihania, vaikka onhan tässä asussa mukana myös henkäys menneestä kesästä..

Ihan pakko kommentoida loppuun vielä perjantaina alkanutta Vain Elämää -ohjelmaa. Olen viime päivinä poikennut blogeissa erittäin vähän eli en tiedä, mitä keskustelua asian tiimoilta on käyty, mutta näin meidän kesken: Voi jösses miten komealta, charmantilta, hyvinvoivalta ja tyylikkäältä Samuli Edelmann näytti! Siinä kunnossa hän on kyllä niin mies meikäläisen makuun. ~~Älkää kertoko kenellekään, mutta~~ hänen lauluesityksensä meni meikäläseltä ihan ohi, koska keskityin hänen ihan muihin ominaisuuksiin, heh. Kuka teihin teki vaikutuksen, olisi kiva kuulla?

Ja mitä te tykkäätte mun suosikkityöasusta?

PS. Minun "pikkumuru" Leo on ehtinyt jo 4 kuukauden ikään ja pari kuvaa hänestäkin pitkästä aikaa. Terveiset häneltä:)

Leo 4 kk

Tänään oli hauska ilta, kun Remingtonin väki kutsui meitä bloggaajia (kahden vuoden kokemuksella) jo perinteiseen infotilaisuuteensa. Markkinoille on tulossa taas iso kasa mielenkiintoisia laiteuutuuksia.

Viime vuotisessa tilaisuudessa sain koekäyttöön Remingtonin Silk-sarjan Ultimate Stylerin, joka on siitä lähtien ollut minun ykköstuotteeni, mitä kähertämiseen tulee. Aivan erityisen ihastunut olen siihen, että se vehje lämpeää 230 asteeseen eli kiharat todellakin on ja pysyy koko päivän. Tässä linkki juttuun, jossa kerroin aiheesta.

Uusi vuosi, uudet laitteet, paitsi sen verran on pakko mainita, että Silk -sarjan Ultimate Stylerin hintaa on alennettu tänä syksynä, eli nyt saa todellisen laatulaitteen itselleen ihan mitättömään hintaan! Minä suosittelen!

Tänä vuonna speciaali esittelyn sai osakseen aivan upouusi Your Style Styler Kit eli laite, jossa on kolme vaihtopäätä: lämpöharja, 19 mm kiharrin (piippausrauta) ja sauvakiharrin. Lisäksi sarjaan saa lisämaksua vastaan erilaisia lisäosia eli seurailkaahan Remingtonin ilmoittelua, koska esittelytilaisuuksia on luvassa eri puolella Suomea.

Kiitos Remingtonille ja Success Story Oyn Sadulle ja tietysti myös aina yhtä inspiroivalle Mariela Sarkimalle tunnelmallisesta illasta! Ja supersuloiselle Shoe lover -blogin Anskulle näiden valokuvien ottamisesta!

Tässä tunnelmakuvia tapahtumasta eli toivottelenkin niiden myötä oikein ihanaa sadeviikon jatkoa. Huomenna on jo perjantai ja sekös vasta mukavaa onkin:)

^Mun superihana blogiystäväni Anna-Maria Secret Wardrobe -blogin takaa

^Meikäläisen hiustenstailausbaaripöydällä Remingtonin uutukainen Styler Kit

Sytyn aika hitaasti kaikenmaailman trendeille. Ensin täytyy päästä vähän makustelemaan, että miltäköhän ajatus jostain pintatrendistä tuntuisi ennenkuin säntään sitä suinpäin ostamaan. Jos jokin juttu jää takaraivoon häiritsevästi mieleen, vasta silloin sitä täytyy päästä kokeilemaan. Kuten tällä kertaa kävi midimittaisen hameen kanssa.

En vaan ole päässyt irti midimittaisen hameen (tai mekon) ajatuksesta ja nimenomaan a-linjaisen sellaisen. Kun trendi ilmestyi naistenlehtiin ja blogeihin, en syttynyt siitä yhtään. Syystä että en ole halunnut korostaa jalkojani juuri siitä kohtaa, mistä midimitta katkeaa.

Selailin taannoin Zalandon ehtymätöntä tarjontaa uutuuksien osalta ja sieltä bongasin tämän hameen. Itse asiassa bongasin sen Zalandon kamppiksesta, jossa Keski-Eurooppalaisia bloggaajia oli pyydetty kampanjoimaan heidän suosikkejaan Zalandolle myyntiin tulleesta TopShopin mallistosta, kas tästä näin, klik. Enää ei tarvitse lähteä muualle maailmalle ostamaan Topshopilta, koska sekin löytyy nykyään Zalandon mallistosta. On se vaan melkoinen virtuaali-shopping center..

Oma midihameeni löytyi Milanolaisen Erikan valitsemasta Topshop -lookista, josta tosiaan tämän oman hameeni bongasin. Hame on a-linjainen ja sellaista ohutta kopeliini -kangasta. Siis ihan älyttömän mukava päällä.

Samalla tilasin Zalandolta myös tämän päällä olevan mustan Sisleyn poolon. Olen pooloihmisiä henkeen ja vereen, eikä se trendi lähde minusta todellakaan vähällä. Tiesin tämän kyseisen yksilön jo entuudestaan, koska olen ostanut samanlaisen muistaakseni vuosi sitten Kampin Benettonin myymälästä. Poolojakin on niin monenlaista ja monenlaatuista, ja minullakin on historiani jos jonkinlaisista variaatioista. On kuulkaa ostettu sutta ja sekundaa kerran jos toisenkin!

Tämän Sisleyn poolon olen siis hyväksi todennut. Siihen ei tartu koirankarvat eikä sen pinta muutu nukkaiseksi yhden eikä kahden käyttökerran jälkeen, kuten niin moni muu yksilö tekee. Paitaa on vain yhdessä koossa eli jos olet suunnilleen minun kokoiseni (34-36), niin tässäpä mainio poolo.

Semmoinen asu siis tällä kertaa ja olisikin mukava kuulla, mitä tykkäät siitä?

Ai niin. Sunnuntai alkoi mukavasti, kun varasin marraskuulle New Yorkin matkan! Puolisoni lähtee sinne työmatkalle ja minä päätin vihdoin liittyä seuraan. Viimeksi taisin olla hänen siivellään Chicagossa noin viisi vuotta sitten eli jo oli aikakin. Olen vuoden verran rehkinyt työn ja opintojen ristitulessa ja ajattelin opintojen loppumisen kunniaksi palkita itseni oikein kunnon matkalla. Keväistä Lausannen 4 vkon "retkeä" ei voi lomaksi ristiä ja muutenkin viimeisestä kunnollisesta lomamatkasta on jo vierähtänyt aikaa.

Mukavaa uutta viikkoa pitänee jo toivotella! Meikäläinen alkaakin hiljalleen tutustua New Yorkin tarjontaan, ja kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan!

(Huom! Linkit ovat adlinkkejä Zalandon sivuille)