Business Woman

Minusta tuntuu, että ponchot tulevat joka syksy muotiin. Tai ainakin niitä näkee jokasyksyisessä katukuvassa. Tai siis ainakin minä näen, koska tykkään siitä tyylistä tosi paljon.

Sen lisäksi, että en pääse irti poolopaidoista, tunnen suurta vetoa myös ponchoja kohtaan. Kuolaan niitä jatkuvasti, koska ne näyttävät aina hurjan hyvältä. Poncho on helppo pukea ylleen ja se saa asun kuin asun näyttämään jotenkin tyylikkäältä.

Tein jokin aika juttua omista uusista ylipolvensaappaista, jossa esittelin inspiraatiokuvana ponchon ja ylipolvensaappaiden yhdistelmää Olivia Palermon tyyliin. Sellainen pitää ehdottomasti saada toteutettua.

Eli katsaus syksyn trendivaatekappaletarjontaan lienee paikallaan. Linkit ovat adlinkkejä Boozt´n nettikauppaan.

1. Tämä ensimmäinen Noa Noan harmaa neuleponcho on ehkäpä se minun suosikkini. Siinä on 80% lampaanvillaa, joka tarkoittaa, että syksyn tullen ei tarvitse palella, jos asu täydennetään tällä kyseisellä vaatekappaleella.

Täydellinen harmaaruskean sävy ja pieni palmikkoneulos edessä viimeistelee ajattoman trendikkään syksylookin. Nahkahousut jalkaan (tai tiukat farkut) sekä ylipolvensaappaat, niin avot. Olivia Palermokin kalpenee.. (No heh heh..)

2. Polo Ralph Laurenin mallistoon on myös tullut tänä syksynä ihania ponchoja. Värivalikoimakin on upea, sekä klassisine sinisine ja harmaineen, että kauden trendiväreineen. Tiesittekö muuten, että vuoden 2014 väriksi on valittu viinirypäleen violetti, eli aika lähellä yhtä alla olevista. Poncho kauden trendivärissä olisi kyllä aika houkutteleva ajatus!

3. Viimeisin poncho on myös Polo Ralph Laurenin kokoelmista. Tämäkin malli on hyvin klassinen, sellainen norjalaishenkinen kalastajaneule, jossa juttu on kauluksessa ja edessä olevassa päällystaskussa. Norjalaiseen tyyliin neule on hyvin lämmin, jossa on myös 90% merinovillaa.

Kyseinen yksilö vaatii vähän enemmän lompakon avaamista, mutta hankinta on taatusti monivuotinen. Sikälikin poncot on mukavia, koska ne eivät tosiaan kulje trendien aallonharjalla, vaan säilyttävät trendikkyytensä ajasta aikaan. Niin kauan kuin minä muistan mitään trendeistä, poncho on aina ollut siellä.

Mikä näistä on teidän suosikki? Oletteko kenties jo omanne hankkineet? Ja kolahtaako poncho -muoti yleensäottaen teihin? Olisi kiva kuulla!

Parhaita on ne viikonloput, jolloin ei ole tiedossa mitään ohjelmaa! Aikatauluista vapaata elämää parin päivän ajan eli luvassa on ainakin aamupala piiiitkän kaavan mukaan. Helsingin Sanomat kera Latte Machiaton (maailman parasta kahvia muuten omasta kahvikoneesta), hedelmiä, jotain ihanaa sämpylää ja kaiken kruununa amerikkalaisia pannukakkuja marjojen, banaanin ja vaahterasiirapin kanssa kuorrutettuna.

Kulissikiire saa siis luvan loppua ainakin viikonlopun ajaksi!

Meillä alkoi viikonloppuvapaus alkoi aikaslailla yllättävällä sairaalareissulla Kätilöopistolle - tai siis niin yllättävällä kuin pienen vauvan syntymä voi olla <3 Pääsimme nimittäin tänään katsomaan eilen sukulaisperheelle syntynyttä poikavauvaa! Tsiisus miten pieni voi ihmisen taimi olla, vaikka olikin yli nelikiloinen.

Ai niin. Ennenkuin unohdan: Sain Zalandolta käyttöönne ALE-koodin, joka on voimassa tämän viikonlopun ajan eli sunnuntaihin 5.10.2014 klo 23.59 saakka. Kaikki seuraavat linkit ovat adlinkkejä, jotka johdattelevat Zalandon nettikaupan ihmeelliseen maailmaan.

Jos siis mieli halajaa nettiostoksille viikonlopun aikana, niin kurkkaappa ihmeessä Zalandon tarjoomaa! Siitä ei voi valikoima enää laajemmaksi muuttua! Jos nyt jotain vinkkejä pitäisi antaa, niin meikäläinen on alkanut katsella jo pikkujoulumekkoja vähän sillä silmällä ja aika monta Superkaunista ja hienostunutta vaihtoehtoa löytyy vaikkapa näistä Zalandon Elegant -tyylin upeuksista.

Tai vaikka upouusi Topshopin -mallisto! Käykää ihmeessä tutustumassa! Ainakin minuun kolahtaa mallistosta aika hiton moni juttu, kuten vaikkapa tämä, jo esittelemäni sininen vekkihame.

Siitä ALE-koodista:

Koodi on BGFAMESU

Saat sillä 15% alennuksen yli 100 euron ostoksista ja se koskee koko Zalandon mallistoa.

Koodi on voimassa vain sunnuntaihin klo 23.59 saakka.

Tunnelmallista ja sopivan kohtuullista shoppailu -viikonloppua teille kaikille!

Tilasin jo jokin aika sitten Banana Republicilta nämä ihanat nahkaiset kultakantaiset kengät. Minulla oli viime vuonnakin vähän samantyyliset eli kultakantaiset nilkkurit, jotka oli Zaran keinonahkaiset versiot. Kyllä ne hintansa haukkuivat, ei siinä mitään, mutta onhan se niin, että keinonahkasta en saa sitä, mitä minä kengiltä haluan. Milloinkahan se oppi menisi tähän päähän perille!?

Mutta siis. Olen koko aikuisiän ollut aika ronkeli korujen käyttäjä. Ne vaan ei ole meikäläisen juttu, vaikka olen sinnikkäästi yrittänyt niistä pitää. Sen tähden kai hamuan kaikkea kiiltävää muualle kuin perinteisille korujen paikoille. Minusta kultainen kanta kengissä on niin superhienoa, joka todistanee sen, että jokaisessa naisessa elää jonkinasteinen harakan henki. Bling bling:)

Siinäpä oikeastaan sunnuntain asu -tarina. Muuten viikonloppu on mennyt oikein rauhallisissa merkeissä, omenatalkoiden ympärillä. Edessä vielä puolikas muovikassillinen omenatalkoita (takana toinen puolikas), jotka on tarkoitus tehdä hilloksi talven varalle. Rakastan aamuista kaurapuuroa itse tehdyn omenahillon kanssa nautittuna!

Muistattehan, että vielä tänään toimii Zalandon 15 %:n ALE -koodi BGFAMESU yli 100 euron ostoksista ja se koskee koko mallistoa. Minun ostoskassiin muuten sujahti tämä ihana valkoinen Topshopin paita, sekä harmaat Rich&Royal´n verryttelyhousut, kas nämä näin. Ajattelin yhdistää ne keskenään, korkkareiden kanssa! Jännää nähdä, sopiiko ne keskenään kuten ne ajatuksen tasolla sopivat.

Ei oikeastaan muuta. Ensi viikolla vielä pari päivää Köpiksessä ja sitten minun opiskeluni on vähäksi aikaa tehtynä, jee! Nähdään taas ja mukavaa alkavaa syksyistä arkea!

Linkit ovat adlinkkejä ja johdattelevat affiliate -kumppanini Zalandon sivuille.

Kengät, käsikoru: Banana Republic

Laukku: Fendi

Takki: Burberry

Mekko: Cos

Poolo: Benetton

Tässä sitä kuulkaas ollaan! Vapaana kuin taivaan lintu. Tuntuu, että ihan mahdoton taakka on tipahtanut harteilta, kun kotiuduin torstaina paripäiväiseltä Köpiksen reissulta. Vuoden verran pakerrettu projektityö on esitelty ja luovutettu tilaajalle ja koulutusohjelma sen myötä siirretty muistojen albumiin.

Kävin muuten tiistaina hammaskirurgin veitsen alla. Ja voin sanoa, että olen kokenut elämässäni mukavampiakin hetkiä. Kyse oli yhden takahampaan juurihoidosta, jota tavallinen hammaslääkäri ei kyennyt tekemään.. Meinasin nimittäin alkaa panikoida kesken toimenpiteen, kun ennalta ilmoittamatta suu suojattiin paksulla muovilla eli sain hengittää vain nenän kautta. Eihän siinä mitään, mutta kun olen aina kärsinyt helposti tukkoon menevästä nenästä ja panikoin, että näin tapahtuu tälläkin kertaa. Sain psyykata itseni suunnilleen jonnekin toiseen todellisuuteen, etten olisi ajatellut asiaa liikaa ja pyytänyt lopettaa koko touhun.

Tanskan reissu oli vähintäänkin tiukkaa settiä. Aamulennon tähden ylös klo 4.30 ja työt jatkui pitkän päivän ajan aina yön pikkutunneille saakka. Me viilattiin ja viilattiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin seuraavan aamun projektityön luovutuksen hetkeä. Siitä loputtomasta puskemisesta kiitän kyllä muun maalaisia kolleegoitani! Sellaiseen en ole Suomessa tottunut. Olihan se esitys niin materiaaliltaan kuin esitystavaltaan lopulta ihan täydellinen, se on pakko tunnustaa. Parempaan en olisi pystynyt.

Koska viikko on ollut taas kohtuullisen työntäyteinen ja moni yö jäänyt valitettavan vähäuniseksi, olen ollut ihan mahdottoman uupunut koko loppuviikon ajan. Sen tähden kuvituksenakin on tällä kertaa meikäläisen sijaan meidän perheen linssilude eli Leo.

Leosta puheenollen, se on kohta jo viisikuinen koirapoikanen. Ja niin superihana että ei kuulkaa sanat meinaa riittää! Se on luonteeltaan ihan älyttömän energinen ja niin ihmisrakas. Mun pusupoika:) Se ymmärtää jo vaikka mitä komentoja (antaa vaikkapa pusun, kun sitä pyytää), mutta suurimmat haasteet on ehdottomasti haukkumisen kanssa. Se haukkuu ihmisiä, se haukkuu muita koiria, jopa syksyn lehtiä, jos ne sattuu liikahtamaan tuulen mukana.. Meidän pikku rähisijä.

Huomenna olisi tarkoitus saada vieraita tänne blogiin, jännää! Minulla on nimittäin uusi objektiivi (Canonin 50mm/1,4), jolla nämäkin kuvat on otettu eli tuskin maltan odottaa, että pääsen kuvaamaan huomenna mun vierasta, jee!

Parin hyvin nukutun yön jälkeen olo on kuin uudesti syntyneellä eli lepoa ja rauhaa itse kullekin!

Lähden New Yorkiin marraskuun puolen välin kieppeillä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen käynyt useammankin kerran toki John F. Kennedyn lentokentällä, mutta nyt pääsen tutustumaan ensimmäistä kertaa tähän paljon hehkutettuun kaupunkiin.

Matka sattuu ajoitusmielessä ihan täydelliseen hetkeen. Joulu lähestyy eli pääsen tekemään jo siinä vaiheessa ensimmäisiä joululahjahankintoja. Ei todellakaan tyypillistä meikäläiselle, joka on tottunut tekemään hankintansa ehkä noin päivää ennen aattoa.. Ajoitus on täydellinen myös omaa lomantarvetta ajatellen. Koulutusjakso on takana ja tiukka pakerrusvuosi saatu onnellisesti päätökseen eli loma tulee todellakin tarpeeseen.

Olemme Nykissä vain muutaman päivän, koska puolisoni on siellä aika pikaisella työreissulla. Mutta eipä se mitään, tehokas ajankäyttö on meikäläisen vahvuuksia:)

Ihan varmaa on, että ostan reissulta vähintäänkin yhden korumaisen rannekellon. Koska omistan jo Michael Korsin ruusukultaisen, hopeisen ja kultaisen kellon, ajattelin täydentää kokoelmaani vähän enemmän pintamuotiväreillä eli kellolla, jonka kellotaulu on väritetty jollain kivalla syksyn värillä. Minusta tämä kellomuoti on laskettavissa samaan kategoriaan, johon kuuluu värikkäillä peililaseilla varustetut aurinkolasit. Ne taitaa olla nopeasti ohimenevä pintamuoti-ilmiö, kuten ehkä tämä värikäs kellotaulutrendikin.. Aikapa sen näyttää.

Muita hankintoja en ole sen kummemmin miettinyt, vaan lähden reissuun avoimin mielin. Ehkä jotain elektroniikkaa voisi hankkia, riippuen hintatasosta, tai ehkä jonkin objektiivin kameraan. Ehkä pienen Samsungin minijärkkärin, joka olisi matkalla aika oiva kumppani, verrattuna omaan "tiiliskivikameraani". Hintatasoltaan ne näyttäisi olevan siellä saman verran Dollareissa kuin Suomessa Euroissa.

Mutta siis, jos shoppailu innostaa, niin sitten tehdään sitä, jos ei, niin jotain muuta. Eiköhän New York tarjoile jotain jokaiseen makuun.

Jos te lähtisitte Nykiin juuri nyt, niin mitä löytyisi hankintalistalta?

Onko teille kotimainen Lumoan -brändi tuttu?

Minulle se oli ihan uusi tuttavuus, kunnes ihastuin työkaverini päällä hänen upouuteen Lumoan mekkoonsa. Itse asiassa tähän samaiseen, mutta mustana. Oli ihan pakko saada itselle samanlainen, mutta toki erivärisenä, kun kerran värivalikoimaa oli tarjolla. Mustakin on ihan mielettömän kaunis ja enemmän busineshenkinen kuin tämä korallinen versio.

Tämä ihanainen Säde -mekko on 100% orgaanista puuvillaa ja sen malli on hennosti a-linjainen. Aivan erityisen ihastuttavan mekosta tekee sen söpöt pitsikoristeet ja 3/4 -mittaiset hihat. Ne viimeistelee mekon ja antaa sille sen kaivatun pisteen iin päälle. Ilman pitsisomisteita mekossa ei oikein olisi jujua.

Lumoan on muuten mukana mallistonsa kanssa I Love Me -messuilla, jonne minäkin tulen tänä vuonna ihan vain tavallisena messuvieraana:) Messut on ensi viikonloppuna eli varatkaa ihmeessä kalenterista "pieni" lovi messuja varten!

Syksyistä viikkoa toivottaen!

Dress: Lumoan

Heels: Unisa

Watch: Michael Kors

Nykyään taitaa olla aika trendikästä tehdä jotain salaa eli ikäänkuin piilossa. Harva se viikko saamme lukea tabloid -lehtien otsakkeista vaikkapa julkkisten salaeroista. Miten voi ihminen erota salaa? Jos pariskunta eroaa ilman että asiaa hehkutetaan naistenlehtien tai tabloidien etusivuilla - onko se sitä salaa eroamista?

Ihan sama, minua ei oikeasti hetkauta suuntaan eikä toiseen minulle vieraiden ihmisten eroamiset tai yhteenliittymiset. Toimittajien keksimä salaisuus -termi tuo siihen vain niin jännittävän ja ihmeellisen sävyn, jopa vähän typerän, tai ainakin raflaavan.

No joka tapauksessa, siitä inspiroituneena minäkin ajattelin kertoa teille omasta salaharrastuksestani. Sellaisesta, jota en ole aikaisemmin teille kertonut eli eikö se silloin ole ansaitusti salaisuus -termiin oikeutettu teon eli harrastamisen muoto?

Ja sitten se paljastus: Olen salaparturoinut puolisoni hiukset jo vuosien ja vuosien ajan. Mitäs siihen sanotte?

Se lähti aikoinaan liikkeelle ihan kokeilemisen halusta ja tietysti myös siitä, että se oli niin helppo vaihtoehto. Me molemmat olemme samanlaisia työnarkomaaneja ja parturissa käynti tuntui olevan hänelle aina vähän hankalaa järjestää. Ja kun hän ei todellakaan vaadi hiuksiinsa mitään nuorisomuotileikkauksia eikä piittaa viimeisimmistä trendeistä, ei parturin roolissa olevankaan tarvitse olla hiusakatemiaa käynyt tukkatohtori. Ihan juristinkin tutkinto riittää:)

No sitten niistä vehkeistä. On selvää, että kotiparturilla täytyy olla kunnolliset vehkeet, jotta lopputulos on vähintäänkin siisti. Aluksi käytin apuvälineinä sekä saksia että hiusleikkuria, kunnes erään Italian loman yhteydessä hän poikkesi pikaparturoinnissa ja siellä herrahenkilö käytti pelkästään leikkuria. Hänen inspiroimanaan minäkin jätin sakset pois ja siirryin pelkkään leikkuriin. Sen terää on nimittäin helppo käyttää myös saksien roolissa.

Meillä alkoi vanha laite reistailla eikä jeesusteippikään pitänyt sen osasia enää kasassa eli oli todellakin uuden laitteen hankinnan aika. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan hetkeen (eli Remingtonin järjestämässä blogitilaisuudessa jokunen viikko sitten) ja sain Remingtonilta heidän uuden, lokakuussa myyntiin tulleen miesten hiustenleikkurin testattavakseni.

Ensimmäinen käyttökerta on nyt takana ja voin vilpittömän rehellisesti sanoa, että kylläpä on hyvä laite! Se on tehokas, hiljainen ja terät on terävät kuin partaveitsi. En edes tiennyt, että Remingtonilta saa myös miesten tuotteita, koska olen jotenkin mieltänyt merkin vain naisten etuoikeudeksi.

Virtually Indestructible Hair Clipper on Remingtonin kaikkien aikojen tehokkain hiusleikkuri ja sen design on minusta oikein kaunis (jos näin voi tässä yhteydessä sanoa, heh). Pakkaus sisältää 11 kampaosaa (joista itse käytän vain yhtä) sekä maskuliinisen työkalupakkimaisen säilytyslaukun.

Eiköhän näitä Remingtonin miesten hiusleikkurisettejä saa ihan marketeista ja tavarataloista. Hintakin on minusta laatuun nähden varsin kohtuullinen eli 99,95 euroa. Päihittää mennen tullen kalliimmatkin kilpaveljensä!

Aika hyvä idea isänpäivälahjaksi, by the way!

Muistatteko kun tein postauksen, jossa kerroin hankkineeni ylipolvensaappaat ja kuinka olin poiminut Pinterestistä inspiraatiokuvia, miten niitä sitten yhdistelisin. No, se inspiraatiokuva löytyy muistin virkistämiseksi tämän postauksen lopusta.

Ensimmäisen oman inspiraatiokuvan olenkin jo toteuttanut, kas tässä näin. Siinä yhdistin saappaat Mangon farkkumekkoon. Lopputulos olisi taatusti hieman käyttökelpoisempi, jos saappaiden kanssa olisi mustat paksut sukkikset. Silloin saappaan ja säären rajaa ei edes huomaisi ja jalat näyttäisi hurjan paljon pidemmiltä. Mutta toisaalta, asun juju on nimenomaan säären ja saappaan selkeässä rajassa.

Tällä kertaa poimin inspiskollaasista ~~varastettavaksi~~ toteutettavaksi Olivia Palermon tyylinäytteen, jossa hän yhdistää ponchon ja ylipolvensaappaat aika toimivalla tavalla keskenään. Mitäs tykkäätte tästä tyylivarkaudesta?

Päälläni oleva Noa Noan villainen poncho, josta myös tein juttua jokin aika sitten, oli kyllä melkoisen metsästyksen tulos. En raaskinut ostaa sitä täyshintaisena ja aloin seurata, josko se tulisi jonain kauniina päivänä vaikkapa (super)alennukseen. No eihän se tullut ja yhtenä päivänä sitä ei enää löytynyt mistään.

Köpiksen lentokentän Noa Noan liikkeestä sitten bongasin samaisen ponchon, mutta en raaskinut ostaa sitä sieltäkään, koska hinta oli nettikauppaakin kalliimpi. Sovitin ja ihastuin, mutta hinnan tähden ajattelin, että olkoon.

Sen verran tämä poncho kiusasi ajatuksissa, että kävin vielä Helsingin keskustan Noa Noan liikkeessä kyselemässä, mutta heidän valikoimissaan ei tätä yksilöä ollut. Sitä oli kuulemma kyselty kyllä jo heiltäkin..

Kunnes sitten eräänä päivänä bongasin ponchon taas Bootzin nettikaupasta - olisivatko tilanneet lisää, tiedä häntä. En alkanut enää odottaa, vaan tilasin sen täydellä hintaa ja sain sen viimeisen kappaleen. Eli nyt se on sitten minulla, jee!

Poncho on 80% villaa ja on kyllä hurjan lämmin! Malli on sopivan mittainen ja kaulus niin korkea, että huivia tämän kanssa ei tarvita.

Bootzin nettikaupasta tosiaan tämä Noa Noan poncho oli valitettavasti loppunut, mutta Zalandolta bongasin muutaman todella kivan yksilön, vaikka tämä ihana viittamainen takki, klik* tai sitten tämä Polo Ralph Laurenin neuleponcho*, josta mainitsin jo aikaisemmassa juttussani. Kallishan se on, mutta varmasti pehmeää, merinovillaa.

Ylipolvensaappaat on siis Zign -merkkiset* ja ne on sitä keinonahkaa, josta jokin aika sitten vähän soimasin itseäni. En vaan halunnut hankkia mitään huisin kalliita versioita, koska oletettavasti kyllästyn tähän pintamuoti-ilmiöön kohtuullisen nopeasti. Silläkin uhalla, että onhan näitä ylipolvensaappaita näkynyt naistenlehdissä, blogeissa ja katukuvassa jo useamman vuoden ajan. En vain tunne oloani ihan omaksi ja kotoisaksi näissä turhan sexy -systeemeissä..

Sexyt tai ei, jäljellä on vielä kolmas "tyylikaappaus", kun hyökkään keskimmäisen inspiraatiokuvan kimppuun. Voi että se näyttää kivalta ja tottahan minulla on jo päässäni idea, miten kokoan asun palat yhteen omaan tyyliin sopivaksi. Toteutan sen tässä syksyn aikana eli wait and see:)

Poncho: Noa Noa

Nahkahousut: Selected Femme

Ylipolvensaappaat: Zign

Aurinkolasit: Ray Ban

Laukku: Fendi

Hansikkaat: Zara

Tähdellä merkityt linkit (*) ovat adlinkkejä ja johdattelevat Bootzin tai Zalandon nettikauppaan.

En ole tehnyt vielä kovin montaa juttua meidän uudesta kodista, jossa olemme asuneet jo seitsemän kuukautta. Jos aikaisemmin tekemäni jutut aiheesta kiinnostavat, niin käyppä kurkkaamassa niitä tästä, tästä, tästä, ja tästä.

Rakensimme siis hiljattain omakotitalon, jossa teimme hurjasti myönnytyksiä sen sijainnin nimissä. Se ei ole kaikilta osin sellainen, josta olisin aina unelmoinut, koska tunteiden sijaan priorisoin näin mittavissa investoinneissa aina järjen tunteiden edelle.

Tontti on pieni ja sille rakennettu koti hurjan korkea. Koska tila on niin haasteellinen, olen tarvinnut sisustamisessa ulkopuolisen apua.

Kesäloman aikana heinäkuussa Vepsäläisen sisustussuunnittelija Lari Vanninen vieraili meillä, teki sisustussuunnitelman ja siinä sitten kesän ja syksyn aikana olemme hiljalleen sitä toteuttaneet. Homma eteni niin, että Lari teki ehdotelmia, joita me sitten yhdessä säädimme hänen avustuksellaan meille sopiviksi. Suunnitelman suuret linjat (eli käytännössä kalusteiden paikat ja värimaailma) tuntuivat heti omilta, ja suurimmat säädöt tehtiin tietysti kalusteiden kanssa. Kalusteissa halusimme sellaista cosy -henkeä ja tottahan niiden piti olla omalle lompakolle sopivat.

Koti ei saa olla liian hieno paikka, jossa pitäisi varoa, mitä missäkin tekee tai missä istuu. En kaipaa kodista sisustuslehtiä varten tehtyä showroomia - kuvausareenaa, jossa pitäisi aina kaiken olla puts ja blanc. Sen tähden minusta ei saa tekemälläkään mitään sisustusbloggaajaa, koska en yksinkertaisesti halua enkä kyllä viitsisikään olla kotona siivousrätti aina toisessa kädessä ja kamera toisessa. Kodin pitää näyttää ja tuntua kodilta ja sen pitää tuottaa hyvää mieltä asukkailleen. Vain kunkin talon asukkaat tietävät itse, mitä se heidän arjessaan tarkoittaa. Joku oikeasti viihtyy imurin varressa ja kokee mielihyvää, kun siivousrätti on aina käden ulottuvilla ja se hänelle suotakoon. Minä vaan en ole sellainen. Ehkä senkin tähden niitä kotijuttuja ei aina ole tässä blogissa tarjolla:)

Muistan lapsuuden lomareissulta erään perheen, jonka kotona lapset eivät saaneet edes istua olohuoneen sohvilla, vaan heidän piti istua olkkarissa lattialla! Sohvat oli mukamas liian hienot lasten istuttaviksi. En ymmärtänyt silloin enkä kyllä ymmärrä vieläkään, miten jossain kodissa voi olla asioita, joita pitäisi suojella sen omilta perheenjäseniltä. Voi että se tuntui pahalta jo silloin pikkutyttönä!

No mutta enihau. Syksyn aikana on joka tapauksessa luvassa enemmänkin juttua meidän kodista - olen mukana parissakin projektissa siihen liittyen. Tässä kuitenkin jo vähän esimakua siitä, mitä tuleman pitää.

^Kuvassa näkyy osa meidän keittiötä. Se on otettu olohuoneesta, joka on pari metriä keittiön alapuolella.

^Olkkarin sohva on todellakin oleilua varten.

^mm Minä määrään tässä kodissa. Oliskohan muuten talon rouvalla ollut jumppahetki olkkarin matolla ja apuvälineet jääneet sitten keskelle lattiaa..Mitenkäs nyt näin sattui..

Kävin kampaajalla ~~liian kauan aikaa~~ jokunen tovi sitten. Se perussetti eli leikkaus ja värjäyshän siellä tehtiin. Hiusten tyviin laitettiin vähän tummempaa väriä, jotta juurikasvu ei häiritsisi liian pian. Olisiko se sitä luonnollista liukuvärjäystä vai vastenmielistä kaksivärisyyttä, rajoilla mennään..

Joka tapauksessa, minulle suositeltiin kampaamossa sekoitettavaa sävyttävää hoitoainetta, jotta väri säilyisi pidempään käyttökelpoisena eikä juurikasvun raja olisi niin luotisuora ja selkeä kuin se normaalisti tuppaa olemaan.

Hoitoaine tehdään siis jokaisen omaan väriin ja sävyyn sopivaksi eli mixtuura tehdään tyhjään pulloon aina paikan päällä. Sitä käytetään hiuksissa hoitoaineen tilalla noin kerran viikossa ja annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ajan. Hiukset saa hyvää sävyä aina seuraavaan käyttökertaan saakka eli ainakin itselläni se on toiminut mainiosti ja antaa kampaamossa tehdylle värjäykselle selkeästi pidemmän eliniän.

Olen aikaisemmin käyttänyt aina hopeashampoota, joka kuluttaa ikävästi hiuksia. Tykkään tästä hoitoainetuotteesta senkin tähden, että aine on selkeästi hellävaraisempi eikä sisällä ammoniakkia laisinkaan. Pigmenttiä on mukana runsaasti eli se värjää käsiteltyäkin hiusta ja samalla hoitaa sitä hellävaraisesti. Hiukset ei tunnu ollenkaan kovankappuraisen "värjätyiltä".

Me like!

Viikonloppuna oli bloggareiden ykkösbileet, joista olette varmasti jo monesta blogista lukeneet. Kauniita asuja, viimeisteltyjä lookkeja ja lasien kilistelyä on kuulunut ja näkynyt vähänkin blogeja seuraavien ruutujen läpi.

Tänä vuonna minä en valitettavasti päässyt juhliin mukaan, koska vietimme perhejuhlia samaiseen aikaan oman perheen keskuudessa. Meillä oli kyläilemässä noin 30 henkilöä, eikä emännän roolista noin vaan irrottauduttu. Vaikka rohkeimmissa ajatuksissa systerin kanssa ajattelimmekin hipsasta vähän toisenlaisiin juhliin..

Viime vuotisista juhlista voit lukea tästä linkistä, klik. Olin muuten oikein tyytyväinen omaan juhlalookkiini.

No mutta, uusia juhlia varmasti tulee eli enköhän minäkin vielä pääse mukaan:)

New Yorkin matka lähestyy kovaa kyytiä ja mietin tietysti jo matkalaukun sisältöä reissulle. Matka-asunkin pitäisi olla sekä rento että mielellään ihan hyvännäköinen. Syksyn trendeistä olen jotenkin hullun lailla ihastunut harmaiden gollareiden ja valkoisen pitsipaidan kombinaatioon. Tai harmaiden gollarihousujen, hyvin istuvan jakun ja korkkareiden yhdistelmään. Siis sellaisen vastakohtien yhdistämisen ideaan. Se toimisi matka-asuna minusta oikein mainiosti!

Harmaissa gollarihousuissa pitää olla aika matala vyötärö, jotain kivoja, mutta yksinkertaisia yksityiskohtia ja alaspäin kapenevat lahkeet. Raja urheiluhousujen ja salonkikelpoisten gollareiden välilä on hiuksenhieno eikä housut saa olla ne urheiluversiot, siis tässä yhteydessä.

Tilasin Zalandolta itselleni, kuten taannoin jo kerroinkin, nämä aivan ihanat Rich & Royal housut, klik. Ne on juuri sellaiset, mitä ajattelin eli parhaimmillaan yhdistettynä pitsiseen kauluspaitaan ja korkkareihin. Tai jakkuun ja korkkareihin.

Katselin Zalandon muitakin vaihtoehtoja ja onhan niitä! Noista omistani ei oikein ole enää pieniä kokoja jäljellä (oma kokoni on S), mutta hyviä muitakin vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, eli kurkkaa ihmeessä, jos tämä trendi kolahtaa.

Tässä vielä joitakin inspiraatiokuvia Instasta poimittuna. Omaa asukuvaa ei valitettavasti vielä ole tarjolla, mutta enköhän saa kammettua itseäni taas joku päivä kameran eteen.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa!

(Teksti sisältää adlinkkejä ja johdattelee Zalando.fi -sivuille)

Työmatkoja varten pakkaan tavarani niin, että kantamukset on niin vähäiset kuin mahdollista. Karsin matkatavaroista kaiken ylimääräisen, jotta välttyisin sellaiselta tavaroiden hikipäässä roudaamiselta. Vaikka mukana olisi millaiset matkalaukut tahansa ja vaikka niissä olisi rullia alla sata kappaletta, tulee aina vastaan tilanteita, että matkatavaroitaan joutuu raahaamaan käsivarret koukussa ja ulkovaatteet päällä. Voi että miten vastenmielistä sellainen on!

En esimerkiksi koskaan osta reissusta mitään alkoholia, koska vihaan sitä kantamisen ja siitä seuraavan "tuskanhien" tunnetta. Olen ajatellut, että jos minulla ei ole varaa ostaa alkoholiani Suomesta, olen mieluummin juomatta tyystin. Mutta alkoholia en suostu kantamaan.

Eli siis. Reissupakkaamiset, varsinkin työmatkoilla, on äärimmäisen minimalistiset. Vain Lausannen kahden viikon reissuilla minulla oli mukana matkalaukku, mutta muuten kaikki reissut on tehty pelkkien käsimatkavaroiden varassa. Senkin tähden, että haluan lentokentältä mahdollisimman pian eteenpäin. Eipähän tarvitse odotella ruumasta tulevia matkalaukkuja. Waste of time!

Meikkipussihan on tietysti aina oltava mukana, varsinkin yönyli -reissuilla ja sen sisältö on tarkkaan mietitty. Nestemäisiä aineita ei saa olla liikaa ja toisaalta niitä on oltava riittävästi.

Olen matkan varrella hankkinut erilaisia matkakokoisia purnukoita, jotta meikkipussin sisältö olisi varmasti ideaalin kokoinen ja sisältöinen. Mutta enpä ollut edes hoksannut, että huulikiiltoa tai ripsiväriä voi hankkia matkakoossa! Kunnes sain Yves Rocher´lta mielenkiintoisen paketin, kas tämän näin, klik.

Settiin sisältyvät huulikiilto ja ripsiväri on niin kivan pieniä kooltaan, että säästelen niitä tulevaa Nykin matkaa varten. Ripsarissa on muuten ihan jättituuhea harjasosa, eli se ei todellakaan ole minikokoa!

Pakettiin kuuluu myös reissussa erittäin kätevät, kertakäyttöiset meikinpuhdistusliinat sekä mukavankokoinen purnukka käsirasvaa. Ilman käsirasvaa minä en pystyisi viettämään yhtäkään kokonaista päivää!

Hyödyllinen ja ihan mielettömän edullinenpaketti! Varsinkin, jo matkustelet ja olet tarkka, mitä mukanasi kannat.

Tuleeko Sinulla matkusteltua työn puolesta ja mitä vinkkejä antaisit meikkipussin ideaalille matkakoostumukselle?

Juttu on tehty yhteistyössä affiliate -kumppanini Yves Rocherin kanssa.

Kaikki linkit ovat adlinkkeja.

^Matkapurnukka-armeijaa

Nyt se on sitten käsillä, se pimein aika vuodesta. Viimeiset valonrippeet meiltä kameran käyttäjiltä vietiin viime sunnuntaina talviaikaan siirtymisen yhteydessä. Kiitos vaan siitä, että tästä eteenpäin lähes kaikki kotona olemisen aika tapahtuu hämärän ja pimeän aikaan. Että tervemenoa vaan ihana valo, nähdään sitten keväällä!

Tarkoitus ei ollut valittaa valon vähäisyyttä ja kuvaamisen haastellista aikaa, vaan tarkoitus oli esitellä minun uusi poncho! Aikaisemmin esittelemääni Noa Noan ponchoa ei oikein voi käyttää töissä, mutta tätä 100% merinovillaista Holebrookin ponchoa voi! Ja voi että miten olenkaan saanut kehuja tästä yksinkertaisen hillitystä asusta. Poncho on aika näyttävä vaatekappale!

Tutustuin ruotsalaiseen Holebrook -merkkiin (ja heidän henkilökuntaansa) pari vuotta sitten I Love Me -messuilla ja ihastuin heidän raitaa ja merihenkeä tulvivaan mallistoonsa. Kokoelmissa on edelleen paljon sinistä, neuletta ja raitaa eli ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mistä sen inspiraatio kumpuaa - se kumpuaa suolaisesta merestä, veneistä, rantavajoista, kalastajista..

Sain tämän ohuen, merinovillaisen ponchon Holebrookilta, jonka tuotepäällikkö Anna-Kaisa Laiho tiesi, että tämä kyseinen poncho sopii minulle kuin nenä päähän. Ihan oikein arvattu! Tämä Holebrookin Sofie -poncho ei kauaa säily vaatekaupan hyllyillä ja rekeissä, koska menekki on ollut huimaa. Hinta-laatu-suhde on nimittäin varsin hyvin kohdallaan. Onneksi ponchoa löytyy myös kevään ja kesän mallistosta, sellaisena syötävän suloisena indigon sinisenä.

Holebrookin malliston hypistely on onneksi mahdollista, koska jälleenmyyjiä on mukavasti ympäri Suomen. Helsingistä mallistoa voi käydä katsastamassa vaikkapa Yrjönkadulla olevasta Erottajan Majakka -liikkeestä. Listan jälleenmyyjistä löydättämän linkin takaa, klik.

Viikonloppu on onneksi vähän "rennompi" kuin viime viikonloppu. Esta-hakemus pitäisi täyttää Nykin matkaa varten eli siinäpä lyhykäisyydessään minun viikonlopun virallinen ohjelma. Vähän vieraita, ehkä vähän leipomuksia, valokuvailua, lenkkeilyä ja juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa.

Perjantaina tuntuu kaikki olevan mahdollista!

PS. Käyttääköhän kalastajat nahkahameita ja valkoisia kauluspaitoja.. No, kyllä minä lapsena muistan käyneeni joskus mato-ongella eli tämä kalastaja ainakin käyttää:)

Poncho: Holebrook (saatu blogin kautta)

Nahkahame: Eny

Kauluspaita: H&M

Kengät: Billi Bi
Laukku: Fendi

Sunnuntaitervehdys teille! Onnekseni otin eilen päivänvalon aikaan kuvia kotoa, koska tänään se ei olisi ollut mahdollista. Sairastan ihan älyttömän harvoin (knock knock on wood) ja kun sairastan, se tapahtuu aina loman tai viikonlopun aikana. Sairaslomapäiviä en muista pitäneeni ihan viimevuosina.. Nimittäin tänään sunnuntaina minusta ei olisi ollut kuvaamaan, kaikkine kuvausjärjestelyineen.

Heräsin sunnuntaiaamuna niin pahoinvoivana, ja kauhuissani jo mietin, olisinko mitenkään voinut saada vaikka ebola -tartunnan. Kuulostaa vähän hassulta, mutta kyllä se pelko vaan elää jossain takaraivossa. No, se "ebola" meni onneksi aika nopeasti ohi ja nyt iltapäivällä tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Huomenna maanantaina on nimittäin minulle erittäin tärkeä päivä, enkä voisi mitenkään hyväksyä sitä, että se menisi sairastumisen tähden puihin.

Mutta siis. Olisi taas muutaman kotikuvan aika. Meillä alkaa nimittäin näyttää täällä kotona aikalailla valmiilta ja ainakin oma silmä on lopputulokseen aikalailla tyytyväinen. Pientä säätöä on tietysti luvassa vielä, mutta suuret linjat on jo kivasti löytyneet. Kiitos Vepsäläisen ja heidän sisustussuunnitelupalvelunsa ja erityisesti Lari Vannisen!

Sain sopivasti sisustusprosessin keskellä eli kreivinaikaan viestiä HuopaPalloMatto nimiseltä yritykseltä ja tutustuin hetimiten heidän sivustoonsa. Monivärinen pyöreä matto iski suoraan tajuntaan ja tarpeeseen ja teimmekin heidän kanssaan diilin saman tien. Sen paikka tulisi olemaan lastenhuoneessa, jossa oli sopivasti maalattu maton väreihin sopiva pinkki seinäkin, ihan kuin sitä varten.

Pyöreän monivärisen maton valmistus alkoi tilauksen jälkeen Nepalissa ja sen valmistusprosessiin voitte tutustua tämän linkin kautta, klik. Jokainen matto valmistetaan yksilöllisesti ja sen takana ovat työlleen omistautuneet nepalilaiset naiset. Oman mattoni on valmistanut tiimiin kuuluva Sushila Tamang.

Maton valmistumisen jälkeen alkoi maton matka suoraan minulle, ilman välikäsiä. Sen tähden mattojen hinnatkin ovat aika edullisia, koska ylimääräisiä käsiä ei ole! Sain nettisivujen kautta seurata sen noin viikon kestävää matkaa Nepalin Kathmandusta Dubain kautta Lontooseen ja sieltä postin mukana kotiovelle.

Ja tässä se nyt on! Suoraan Nepalista. Lastenhuoneen sijaan koristamassa meidän olohuonettamme. Tähän se ei valitettavasti kylläkään jää, koska Woodnotesin K-tuolin alle kuuluu itseoikeutetusti pyöreä Woodnotesin matto.. Mutta halusin kokeilla sitä pienenä väriläiskänä olohuoneeseen, jonne se taatusti tulee jatkossakin kyläilemään.

Oma mattoni on halkaisijaltaan 140 cm ja se sopii myös mittansa puolesta lastenhuoneeseen mainiosti. HuopaPalloMatolla on myös mahdollisuus suunnitella omiin tiloihin niin muodon, värin kuin koonkin puolesta sopiva matto. Heidän suunnittelupalveluunsa voit tutustua tämän linkin kautta, klik.

Aika monipuolista ja asiakasystävällistä palvelua! Ja ihanan henkilökohtaista, vaikka onkin toiselta puolelta maapalloa! Eikä eettisyydestä ole tingitty.

Mitäs tykkäätte? Kuvista alimpana on maton "oikea paikka" eli nurkka lastenhuonetta.

Mukavaa sunnuntaipäivää! Täällä Helsingissä muuten sataa ja sää näyttää kovin syksyiseltä..

Alkuun vähän huulipuna-asiaa, josta on pitänyt kirjoittaa monessakin yhteydessä, mutta joka aina jää muiden asioiden jalkoihin.. Okei. Käytän huulipunia aika vähän. Nekin on yleensä sellaisia ruskean ja nuden sekotelmia eli mahdollisimman huomaamattomia. Olen ajatellut, että kirkkaan punaiset huulet ei vaan sovi minulle ja tyytynyt katselemaan niitä heillä, joita sellaiset pukee.

Jo ajat sitten kesällä löysin Lumenen Wild Rose huulipunien joukosta aivan ihastuttavan sävyn - Perennoja 65. Wild Rose -sarjan punat tuntuu huulilla ihanan kevyiltä ja sopivan rasvaisilta ja sävykin kestää yllättävän pitkään ihan paikallaan. Tosi mukavaa löytää vähän kuin uusi asuste, koska raikas huulipunahan piristää kummasti muuten ehkä pliisua asua.

Kuten vaikkapa tätä minun lauantaipäivän asua. Eli vihdoinkin ehdin päivänvalon aikaan ulos kuvaamaan nämä Zalandolta hankkimani Rich&Royal -merkin verryttelyhousut*. Yhdistin ne Topshopin supergirly -pitsipaitikseen* ja Zio -kenkäkaupasta ostamiini Roberto Festan punaisiin korkkareihin, jotta verkkarit ei näyttäisi ihan niin tylsiltä. Kyseistä pitsipaitista on muuten tullut käytettyä syksyn aikana töissä aika paljon. Toisin kuin verryttelyhousuja, heh.

Nämä harmaat verryttelyhousut* saa luvan lähteä ihan ykkösvaatteena mukaan ensi viikon New Yorkin reissulle. Kangas ainakin vaikuttaa niin laadukkaalta, että polvipussien ei pitäisi ilmestyä ihan välittömästi, vaikka tuskin niiltä vältytään.. Ja kun ne alkaa pullottaa, saa housut luvan siirtyä (sinänsä kyllä tarpeelliselle) kotihousuosastolle. Mutta käytetään nyt tämä hyvänäoloaika kuitenkin ensin hyväksi.

Ja hei, 15%:n alennuskoodi Zalandolle, jeee! Se on voimassa siis vain isänpäiväsunnuntain! Aina kun olen itse shoppaillut siellä, ei mitään koodeja ole ollut tajolla eli nyt olisi hyvä hetki joko hemmotella itseään, ostaa tarpeellista talvikampetta lapsille tai vaikkapa varautua jo joulunaikaan!

Koodi = 45XMASSU

*Ehdot: Etu on voimassa 09.11.2014 kohdistetussa valikoimassa ja tilauksen vähimmäisarvo on 100,00 €.
Tämän edun voi käyttää vain kerran ja se on lunastettava ennen tilauksen vahvistamista. Etua ei voida vaihtaa rahaksi tai yhdistää muihin etukuponkeihin. Alennus ei välttämättä koske kaikkia tuotemerkkejä.

Oikein sydämellistä huomista isänpäivää kaikille maailman iseille <3

Tähdellä (*) merkityt linkit ovat adlinkkejä ja johdattelevat Zalandon sivuille.

Paita: Topshop (katso myös tämä)

Housut: Rich&Royal

Kengät: Roberto Festa

Huulipuna: Lumene Wild Rose, sävy 65 (Perennoja)

Terveisiä New Yorkista, josta palailin aikaisin tänään aamulla. En nukkunut koneessa sekuntiakaan, eli olo on Kissi Vähähiilaria lainatakseni ihan tööööööt. Sain nimittäin vierustoveriksi sekä meno- että paluulennoilla ihan mielettömän mielenkiintoisia tyyppejä ja heidän kanssaan rupatellessa taittui 8 tunnin lentomatkat melkeinpä liiankin nopeasti.

Lentokentältä matka taittui taksilla kohden Manhattania. Menomatkalla kyyti kesti tunnin ja paluumatkalla yli 1,5 tuntia. Matkan varrella olevia tietöitä, tunneleiden sulkemisia tai onnettomuuksia ei tietysti voi koskaan tietää etukäteen, eli siihen pitää varata vähän ekstra-aikaa. Taksimatkat maksoivat yhteen suuntaan noin 60 dollaria.

Meidän hotelli Hyatt Park sijaitsi siis Manhattanilla oikein hyvällä paikalla, eli viidennen ja kuudennen avenuen välissä, kadulla nro 36. En ollut ihan kamalan tyytyväinen kyseisen hotellin tasoon, mutta kyllähän se menetteli sen muutaman päivän ajan. Aamupalastakaan en anna ihan mahdottoman hyviä pisteitä - tarjonta oli aika suppea, eikä se sisältänyt oikein mitään järin hyvää saatikka terveellistä. Mieluummin suunnistin hotellin ulkopuolelle eri aamupalapaikkoihin ja nappasin hotellista vain kupposellisen kahvia mukaan.

New York on muuten siitä ihan mahtava paikka, että siellä ei todellakaan voi eksyä! Kadut eli street´t on kaikki samansuuntaisia ja ne menee numerojärjestyksessä. Avenuet halkoo kaikki kadut ja ne on siis pitkittäissuuntaisia. Eli eksyminen ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista!

Vietin siis Nykissä kolme kokonaista päivää, joista ensimmäinen kului ihan alusta loppuun paljon hehkutetussa Woodbury Outlet Villagessa. Meidän hotelli sijaitsi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä linja-autoasemalta, josta tunnin kestävä bussimatka kohti shoppailijan paratiisiksi väitettyä paikkaa lähti aamuvarhaisella.

Lähdin Woodburyyn ehkä vähän liian mahtipontisin odotuksin, mutta rehellisesti sanottuna paikka oli minulle pienoinen pettymys! Liikkeet oli täynnä niin vanhaa tavaraa, että meinasi usko loppua moneen kertaan! Tai jos jossain oli jotain vähän tuoreempaa mallistoa, hinnat oli aika korkeat. No, ei sieltä ihan tyhjin käsin lähdetty, vaan Bare Mineralsilta ostin jotain meikkejä, Tommy Hilfigeriltä pari perusneuletta ja Ralph Laurenilta pari työpaitaa. Kovasti odottamani Banana Republicinkin Outlet oli jotain ihan kamalaa - sieltä ei löytynyt yhtään mitään ja vaatteet vaikutti olevan jostain ajalta ennen Milleniumia! Floridan Outletit on olleet kokemuksena ihan erilaisia ja odotin tietysti jotain vastaavaa Woodburyltakin. Taso jäi kuitenkin kauas Floridan vastaavista, pakko tunnustaa!

Toisena päivänä iski ihan mahdoton jetlag, koska takana oli yksi valvottu yö ja päälle vielä pari hyvin katkonaisesti nukuttua. Aamupäivän jaksoin kierrellä viidennen avenuen liikkeissä ja sen jälkeen vetäydyin hotellihuoneeseen ja torkuin noin klo 15 lähtien aina seuraavaan aamuun.

Kolmas eli viimeinen kokonainen päivä kului oikeastaan New Yorkia aistiessa ja ihan virkein mielin, koska kaikki väsymys oli onneksi nukuttuna pois. Aamupäivän kävelin kilometritolkulla viidennettä avenueta (5th Avenue) pitkin ja kiertelin sen liikkeissä, joita jatkui ja jatkui silmänkantamattomiin. Jotain kivoja löytöjäkin tuli toki tehtyä:)

Iltapäivä oli sitten nähtävyyksien vuoro. Vapaudenpatsas oli historioineen hyvin vaikuttava näky, kuten myös World Trade Centerin "raunioilla" käynti. Siellähän rakennustyöt jatkuvat edelleen ja valmista on luvassa vasta joskus reilun kymmenen vuoden kuluttua. WTC iskut sykähdyttivät toki jo silloin tapahtumahetkellä, vaikka olivatkin jollain tapaa vähän kaukainen juttu. Nyt kun itse näki omin silmin, missä ne lentokoneet oikein törmäsi WTC:n torneihin ja kuinka keskellä kaupunkia se koko katastrofi olikaan, asia sai ihan toisenlaiset mittasuhteet. Mieli oli herkässä ja hetki oli kovasti liikuttava!

World Trade Centerin vieressä kulkevaa finanssimarkkinoiden symbolia eli Wall Streettiä pitkin tuli myös käveltyä, tottakai kun sinne asti mennään. Ensin New Yorkin pörssirakennuksen ohi ja siitä suoraan maineikkaalle Wall Streetille. Lisäsin kuvan Wall Streetistä omaan Instagramin profiiliin, eli voitte käydä katsomassa, vastaako kadun yleisilme ilta-aikaan valokuvattuna teidän mielikuvaanne finanssimaailman symbolina.. Olin itse vähintäänkin yllättynyt!

Reissu on tätä kirjoitellessa takana ja kotona siis ollaan. Ihan taatusti muutama päivä menee jetlagista toipuessa, sille ei voi oikein mitään.. Kamerana toimi matkan ajan Lumia puhelimessa oleva, sinällään ihan soiva peli eli sen oma kamera. Se on varsin mainio ja ennenkaikkea se menee pieneen tilaan. Matkakuvia pääsette näkemään siis Instagramin puolelta eli poiketkaa ihmeessä siellä!

Semmoinen elämäni ensimmäinen New Yorkin reissu siis, lyhyt ja ytimekäs. Paljon jäi asioita näkemättä ja kokematta eli kyllähän se on semmoinen paikka, jonne on ihan välttämätöntä palata uudemmankin kerran.

Kuvituksena aivan ihastuttava Bebe -liikkeestä ostamani mekko (tai siis sen mainoskuva Beben sivustolta) eli toimikoon se teaserina muistakin pienistä hankinnoistani:)

Antoisaa alkavaa uutta viikkoa teille kaikille!

Sain kunnian osallistua Indiedaysin ja Airamin kampanjaan, jossa pääsin testaamaan sisustajan valaisimia omaan kotiin.

Minun mielikuvissani Airam on liittynyt lähinnä hehkulamppuihin ja termospulloihin ja olinkin yllättynyt, että heidän valikoimistaan löytyy myös pöytä- ja jalkalamppuja.

Vaikka meidän uudessa kodissamme on paljon erilaisia spottivaloja, olen siitä huolimatta kaivannut jotain pehmeyttä sisustukseen nimenomaan pöytä- ja jalkalamppujen muodossa. Niiden avulla pystyy luomaan ihan eri tavalla tunnelmaa kuin lopulta aika kovilla ja tehokkailla led-kattovalaisinratkaisuilla. Tehokkaat kattovalaisimet on toki välttämättömiä yleisvalaistukseen, mutta ei niistä oikein ole tunnelman tuojiksi.

Meidän kodin sisustusvalaisimien täytyy ehdottomasti olla väriltään mustia. Seinällä oleva kohtuullisen massiivinen Bedesign´n peuranpää -hyllykkö (josta teen ihan sille omistetun oman postauksen) vaatii rinnalleen jotain mustaa, jolla sitoa Muuramen kiiltovalkoinen taso muuhun sisustukseen.

Airam Cottex Prio -pöytä- ja jalkavalaisin sopii peuranpään pariksi ihan täydellisesti. Valaisimet ovat tarpeeksi keveitä sen rinnalle, mutta kuitenkin sitovat ne tyylillisesti toinen toisiinsa. Lamppuina niissä on Airam Antique -sarjan Edison -lyhtylamput, jotka tuovat pehmeää ja tunnelmallista valoa, ja valaisevat riittävästi minun bloggausnurkkaustani.

Pöytä- ja jalkalampuilla saa helposti tunnelmaa kotiin kuin kotiin, eikä niiden aina tarvitse maksaa ihan maltaita! Minusta sisustus on parhaimmillaan juurikin vastakohtien sulassa sekamelskassa:)

Airamin valaisimia saa onneksi ympäri Suomen Airamia myyvistä tavarataloista, rautakaupoista ja marketeista.

Ja hei, loppuun vielä tärkeä ilmoitus! Kokeilkaahan täällä, klik, koska saatat vielä ehtiä osallistua 200 euron arvoisen ulkovalaisinsarjan arvontaan! Ainakin minulta se vielä onnistui, vaikka päivämäärä onkin mennyt jo ohi..

Miltäs meidän olkkarin luku- ja bloggausnurkkaus Sinun mielestäsi näyttää, olisi kiva kuulla!

Tere Tallinnast! Sain Viestintä- ja Pr-toimisto d´Oro´lta kutsun toimittajamatkalle Tallink Siljan vieraana Tallinnaan, jossa sain kunnian tutustua monen muun asian lisäksi 15:een erittäin mielenkiintoiseen kauneusalan ammattilaiseen. Reissu oli aivan huikea, ja siitä iso kiitos kaikille mahtaville tyypeille ja tietysti d´Oro´n Sirkka Siiskoselle ja Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd´lle.

Viikonlopun aikana kerron enemmän itse matkasta, mutta näin perjantain kunniaksi ajattelin laittaa jakoon valokuvia, jotka on ottanut Anna -lehden valokuvaaja Pekka Mustonen. Annoin enemmän kuin suosiolla oman kamerani hänen ammattimaisiin käsiinsä ja tämmöistä jälkeä siitä syntyi. Päätinkin että en enää ikinä vaihda näitä hänen asetuksiaan. Ja kuten tiedätte, ikuisuus on pitkä aika:)

Kuvissa on aivan huisin komea, miesmallina tunnettu Juri Silvennoinen ja ihanan herttainen, elegantti bloggaaja Sharon Rubanovitch.

Tallinnan päivä oli pitkä ja senpä tähden päälle valikoitui ennenkaikkea mukava asu. Ostin vaalean Michael Korsin "laatikkoneuleen" edellisen viikon nykin reissulta, kuten myös erittäin hyvät kävelykengät eli ylipolven matalat Geoxin saappaat. Ne ei valitettavasti näy näistä kuvista, mutta kurkatkaapa Instaan lisäämääni kuvaa, josta saa jonkinmoisen käsityksen niistä. Sen lisäksi, että ne on kivannäköiset, ne on myös talveen sopivat. Ainakaan minulle tämä yhtälö ei nimittäin ole aina itsestäänselvyys..

Helsinkiin on tänään ilmestynyt hento lumikerros ja meidän parvekkeelle tunnelmalliset jouluvalot. Siihen ne vaan jostain tulla tupsahti Tallinnan reissun aikana:)

Mukavaa ja tunnelmallista alkanutta viikonloppua teillekin!

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin, että vietin viime viikolla yhden yön ja yhden päivän Tallinnassa yhdessä kauneusalan ammattilaisten kanssa. Sen toteuttivat yhteistyössä Pr-toimisto D´Oro ja Tallink Silja.

Oli mukava lähteä matkalle, jossa oli jo ainakin yksi entuudestaan tuttu. Pinkkien Korkokenkien Maijukin intoutui lopulta reissuun mukaan. Kauneustoimittaja Kaisa Virtanen on teille monille varmasti tuttu ja oli hauska tutustua häneenkin ihan kasvotusten. Olemme nimittäin virtuaalitunteneet jo muutaman vuoden ajan eli oli jo aikakin tavata ihan kasvotusten:)

Menomatka taittui Tallink Silja Linen Baltic Queen -laivalla, jossa meillä kaikilla oli oma sviitti, isoine ikkunoineen ja sänkyineen. Saimme illalla nauttia myös sanalla sanoen eksklusiivisen seitsemän ruokalajin illallisen. Sellaisella makumatkalla en olekaan ollut ihan vähään aikaan. Kyseinen Menu Signature by Matti Jämsén nautittiin Gourmet Baltic Queen -ravintolassa, joka oli miljöönä kuin Titanic konsanaan.

Samppanja -aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Tallink Spa -kylpylä- ja konferenssihotelliin, jossa eilisen postauksen asukuvatkin oli otettu. Pääsimme jokainen kokeilemaan jotain hemmotteluhoitoa ja minä valitsin tunnin kestäneen vartalohoidon (Seasonal body treatment). Se koostui ihon kuorinnasta ja hieronnasta eli Taivaallista sanon minä! Yritin varata aikaa myös ex-tempore ripsienpidennykseen, mutta ihan niin nopealla aikataululla se ei onnistunut. Se olisi maksanut vain noin 60 euroa.

Tallink Spa -vierailun jälkeen suunnistimme Kumu Art Museum´iin, jossa oli meneillään paljon palstatilaa saanut näyttely: A Moveable Feast - Art Deco Fashion Design from Alexandre Vassiliev´s. Käynti oli eräänlainen aikamatka 1920 -luvun naisten pukeutumiseen ja pääsimme ihastelemaan toinen toistaan upeampaa ja aitoa 20 -luvun naisten asua. Kyseinen aikakausihan on inspiroinut maailman muodin luojia ihan tähän päivään saakka ja aika moni näyttelyn asuista olisi sopinut mainiosti vaikka tähän päivään.

Jos matkaatte Tallinnaan, suosittelen ehdottomasti tutustumista kyseiseen näyttelyyn! Se on avoinna 18.1.2015 saakka.

Paluumatka sujuikin Tallinkin nopeilla laivoilla, jossa vietimme aikaamme Business Loungessa syöden ja juomista nauttien. Lasit tosin täyttyivät tässä vaiheessa enää vain vedellä:)

^Talink Siljan omaa samppanjaa, joka oli oikein hyvää ja edullista!

^Pr-toimisto D´Oron upea Sirkka "Sissi" Siiskonen

^ Ahkerimmat somettajat kuvasivat tietysti kaikki ruoat ennen niiden syömistä. Ja vähemmän ahkerat näkee tietysti siinä hauskan kuvakulman:) Tässä Maijun tyylinäyte.

^Tallink Spa -hotellin perushuone.

^Tallink Spa -hotellin DeLuxe -huone oli todellakin deluxea!

^Valokuvaaja Pekka Mustonen oli kysyttyä valokuvausseuraa:) Halukkaita kamerantarjoajia nimittäin riitti.

^Me vähän leikiteltiin Maijun kanssa hauskoissa kuvauspaikoissa ja jösses meillä oli hauskaa:) Maijun seurassa tuli nimittäin naurettua ripsarit poskelle ja keuhkot kipeiksi!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja vielä ennen uuden viikon starttaamista haluaisin esitellä teille vaatekaappini uutukaisen, ylellisen ja ihanan kashmirista kudotun neulemekon.

Kashmir on materiaalina ylellinen, pehmeä ja ihoa vasten miellyttävä. Ja lämmin! Sen tähden olin kiinnostunut juurikin tästä kyseisestä kashmirmekosta, kun sain valita itselleni neuleen upouuden nettiliikkeen Kashmirneule.com -valikoimista. Mekon sen tähden, että tykkään pitää mekkoja eikä taatusti haittaa, että se päällä kestää töissä ja työmatkoilla myös talven pientä pakkasta.

Kashmirneule.com on tosiaan Suomeenkin kashmirneuleita ihan kohtuulliseen hintaan toimittava Slovakialainen yritys. Olen ollut nyt yrityksen takana olevan Peter Gresan kanssa tekemisissä pidemmän aikaa ja olen saanut yrityksestä erittäin luotettavan kuvan! Hän on aina tavoitettavissa ja vastaa viesteihin käsittämättömän nopeasti. Kun mekko lähetettiin minulle, siitä tiedotettiin henkilökohtaisesti ja varmistettiin myös sen saapuminen perille. Arvostan sellaista toimintaa maasta marssiin!

Oma mekkoni on Kashmirneule.com malliston Rosalia -niminen mekko ja se löytyy tästä näin, klik. Sivuilta löytyy mekon tarkka koko sentin tarkkuudella eli omat mitat kannattaa tarkistaa ihan mittanauhan avulla ennen tilaamista. Minä päädyin M -kokoon ja se oli hyvä valinta, vaikka normaalisti käytänkin S-koon vaatteita.

Valkoinen kauluspaita neuleen tai mekon alla tuo kokonaisuuteen mukavasti business -henkeä ja sopivan pituutensa tähden mekko on myös täydellinen pari Zign´n ylipolvensaappaille. Ihan minun tyylinen työasu siis!

Kashmirneuleet on muuten kiva joululahjavinkki laatua arvostaville eli suosittelen lämpimästi! Mukavia sunnuntain viimeisiä hetkiä!